Nukkuu nurmen alla ikiunta pieni kaunis enkelimme, ei tunne enää kipua ei tuskaa.Kaunis oli hetki lähdön auringon säteet siivitti.Surun suuren tuotit meille,rintaani kipu viiltää.Pienen hetken kanssa ollamme sait siitä kiitos vain! Rakkaudella mami
Tupsu koirani kuoli maanantai iltana n.19.45 syliini matkalla eläinlääkäristä kotiin. Jos olisi selvinnyt aamuun asti olisi ollut toiveita parantumisesta, mutta pikkuinen ei jaksanut edes kotiin asti. Tupsu syntyi 10.3-2001 ja kuoli 15.8-2005 vain 4 vuotta 5kk ja 5 päivää vanhana.
Tuskallisinta on se, että varmaa kuolinsyytä ei tiedetä.Diagnoosina myrkytys. Maanantai aamuna kaikki oli vielä hyvin, olimme tulleet edellisiltana 11 päivän lomalta ylläkseltä. Kaikki oli hyvin ja koira oli elämänsä kunnossa.Keräsimme viinimarjoja ja Tupsu oli meidän vierellämme. Kun menimme sisälle Tupsua ei näkynyt missään. aikaa meni korkeintaan puoli tuntia katoamisen ja löytymisen välillä ja koira oli jo silloin henkitoreissaan.Makasi sammalmättäällä ja silmät olivat lasittuneet ja suusta valui kuolaa. Röntgenkuvissa ei näkynyt jälkiä mistään pisto-,kautta purujäljistä.Mikään eläin ei sitä tehnyt. Suolisto sekaisin. Aikaa kului vain 6h löytymisestä pienen enkelimme kuolemaan... Hautasimme Tupsun samana iltana vaille 12 anoppilan pihaan kuusen juurelle kukkapenkin viereen rakkaimpien pehmolelujensa kanssa. Kun pidin Tupsua viimeisen kerran sylissäni se oli aivan jäykkä, vasta silloin uskoin, että rakas lapseni on kuollut!!! Tuska on kauhea ja tuntuu, että eteenpäin on mahdoton mennä.Tuntuu jotenkin pahalle ajatellakkaan uutta koiraa.Kukaan ei ikinä voi korvata rakasta koiraani.Tupsu oli todella pieni sero, vain kissankokoinen ja painoi n.3kg...Hyvästu rakas lapsemme-Äiti ja Isä
Tupsu koirani kuoli maanantai iltana n.19.45 syliini matkalla eläinlääkäristä kotiin. Jos olisi selvinnyt aamuun asti olisi ollut toiveita parantumisesta, mutta pikkuinen ei jaksanut edes kotiin asti. Tupsu syntyi 10.3-2001 ja kuoli 15.8-2005 vain 4 vuotta 5kk ja 5 päivää vanhana.
Tuskallisinta on se, että varmaa kuolinsyytä ei tiedetä.Diagnoosina myrkytys. Maanantai aamuna kaikki oli vielä hyvin, olimme tulleet edellisiltana 11 päivän lomalta ylläkseltä. Kaikki oli hyvin ja koira oli elämänsä kunnossa.Keräsimme viinimarjoja ja Tupsu oli meidän vierellämme. Kun menimme sisälle Tupsua ei näkynyt missään. aikaa meni korkeintaan puoli tuntia katoamisen ja löytymisen välillä ja koira oli jo silloin henkitoreissaan.Makasi sammalmättäällä ja silmät olivat lasittuneet ja suusta valui kuolaa. Röntgenkuvissa ei näkynyt jälkiä mistään pisto-,kautta purujäljistä.Mikään eläin ei sitä tehnyt. Suolisto sekaisin. Aikaa kului vain 6h löytymisestä pienen enkelimme kuolemaan... Hautasimme Tupsun samana iltana vaille 12 anoppilan pihaan kuusen juurelle kukkapenkin viereen rakkaimpien pehmolelujensa kanssa. Kun pidin Tupsua viimeisen kerran sylissäni se oli aivan jäykkä, vasta silloin uskoin, että rakas lapseni on kuollut!!! Tuska on kauhea ja tuntuu, että eteenpäin on mahdoton mennä.Tuntuu jotenkin pahalle ajatellakkaan uutta koiraa.Kukaan ei ikinä voi korvata rakasta koiraani.Tupsu oli todella pieni sero, vain kissankokoinen ja painoi n.3kg...Hyvästu rakas lapsemme-Äiti ja Isä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aiemmin tällä palstalla joku kirjoittaa poikansa, äitinsä tms. läheisen ihmisen kuolemasta. Koiran tuominen tälle palstalle on mielestäni jo hieman mautonta. Ymmärrän, että lemmikin menetys satuttaa, mutta SUHTEELLISUUDENTAJU on päivän sana.
kyllä toi koiran kuolema taitaa kuulua enemmän tonne lemmikkipalstalle eikä tänne missä muut kirjoittavat rakkaiden ihmisten poismenosta..itsekin menetin just isän ja oon siitä tänne kirjoittanut..
kyllä koirankin kuolema satuttaa mutta laita siitä mieluummin tonne eläin palstalle niin saat vastauksia ihmisiltä joilta on kanssa kuollut lemmikki...
Jumalauta minun Vaimo synnytti meille lapsen kuolleena ja minä olin laskemassa arkkua hautaan
ja joku 16v kakara tulee ruikuttaan rakkinsa puolesta..minä lahtaisin kymmenen koiraa jos saisin lapseni takaisin
Lainaus:
"Jumalauta minun Vaimo synnytti meille lapsen kuolleena ja minä olin laskemassa arkkua hautaan
ja joku 16v kakara tulee ruikuttaan rakkinsa puolesta"..
Kaikki ei vaan osaa arvostaa toisen surua.
Voi ajatella että: "Rakkeja voi ottaa uusia" ok.
Yhtähyvin voi ajatella että kakaroitakin saa uusia, eikä oo ees vaikeeta. Tarvii vaan kaks solua ja yhdynnän. eikai se seksi sulle niin vastenmielistä vaimos kanssa ole??
"minä lahtaisin kymmenen koiraa jos saisin lapseni takaisin"
No johan on. Siis vittu laihtaisit 10 ihanaa koiraa sen takia että saisit takaisin ihmisen jota et ees tunne/ ole koskaan tavannu elävänä. VOi jeesus!!
Valitettavaa Tupsu-koiran pois meno.
Jos tässä oikein kilpailemaan ruvetaan, niin yhtä hyvin joku voisi sanoa sinulle, että "Voi jumalauta, joku valittaa kuolleena syntynyttä lastaan, jota ei ole vielä edes oppinut tuntemaan, kun minä olen menettänyt koko perheeni"!
Tosi törkeää täällä mennä arvostelemaan muiden surun suuruutta. Ei paljoa heru sympatiaa suuresta menetyksestäsi huolimatta. Häpeä hieman lahtauspuheitasi. Tuntevia luontokappaleita ne eläimetkin on kuten ihmiset.
Viha ja katkeruuskin voi olla osa surun työstämistä. Ei pelkästään itku ja kyyneleet.
kun noin kauheesti kiittelet..
Kenenkään suru ei ole sulta pois. Oman koiran poismeno on jollekin isompi asia kuin monen ihmisen. Esimerkiksi oma koirani on minulle tärkeämpi ja rakkaampi kuin moni ihminen!! Jos hänet menetän, menetän PERHEENJÄSENEN.
Naurettavaa verrata kenenkään surua omaansa... Jokainen suree itselleen tärkeitä asioita.
Olet tosi säälittävä.
Varmasti haikeaa.
Itselleni tuli kyyneleet silmiin, kun ajattelin luopumista omasta murre kullastani. Sitä päivää en halua tulevan, tiedän että siitä tulee vaikea.
Voimia sinulle, harmillista kun nämä jotkut eivät ymmärrä miten koiran menetys satuttaa.
Siis miks täälä ei todellakaan kukaan tunnu ymmärtävän että kissa/koira yms voi olla jollekin ihmiselle kuin perheenjäsen! Mulle ainakin Mun kissa Minni oli kaikki kaikessa ja nyt kun se on poissa mulla ei ole ketään.Olen aivan yksin!
Älä välitä noista Lissu! ne ei tiedä mistä puhuvat! lämpöiset osanottoni suruusi! =(
Kaksi vuotta sitten 8- vuotias koirani kuoli yllättäen syöpään. Voin vakuuttaa, että tilanne oli hirveä. Yhä kaipaan tuota ystävääni.
Kirjoitin silloin lemmikit- palstalle asiasta ja sain kymmeniä osanottoja.
Puoli vuotta myöhemmin 12 -vuotias tyttäreni kuoli sairaalassa leikkauksen jälkeen.
Lapsen kuolemasta en ole päässyt yli vieläkään. Enkä pääse koskaan.
Molempien haudoilla paloi eilen illalla lyhdyssä kynttilä.
Koira oli muuten sairaaan tyttäreni lemmikki, jota hän suri koko syksyn kunnes hänen aikansa lähteä tuli.
Lohtua saan siitä, että minulla on kaksi tervettä lasta ja yksi enkelityttö.
Uusi pentu meille hankittiin heti edellisen menehdyttyä.
Se on minulle rakas, mutta ei voi korvata ensimmäistä. Samoin kuin mikään ei voi korvata menettämääni lasta.
Otan osaa suruusi. Uskon että olet vilpitön, vaikka tänne ihmisten terveysasiapuolelle kirjoititkin.
Kyllä sinun tiesi on ollut raskas kulkea.
Tiedän vain miten eläimen menetys koskee ja se
todella koskee mutta ymmärrän että oman lapsen
kuolema on asia jota ei voi koskaan käsittää
ja sen kivun täytyy olla valtaisa.
Näin kerran televisiosta ohjelman jossa vanhempi
mies vei sairaan koiransa eläinlääkäriin ja rukoili että lääkäri
tekisi kaikkensa että koira ei vielä kuolisi.
Mies sanoi surullisena "En tiedä miten elää ilman koiraani".
Koira kuitenkin kuoli lyhyen ajan kuluttua ja mies kuoli kaksi kuukautta
koiran jälkeen.
Tuntuu kovin pahalta puolestasi kun olet joutunut noin raskaita asioita kokemaan.
Voimia sinulle.
Otan todella paljon osaa:( tiedän miltä sinusta tuntuu koska menetin oman koirani myös! hän oli 3 vuotias:( Kuoli epilepsiaan..Suru on mieletön. Kamalaa ajatella että en näe häntä enää! :`(
Olen menettänyt monia sukulaisia,kuolleet osa vanhana,osa nuorena...
Lemmikeitä olen menettäny , lapsena yhen kissan, katosi, yhen hiiren, kuoli, ja nyt yhen kissan joka piti sairauden takia laittaa nukkumaan mullan alle(eläinlääkäri hoiti lopetuksen erittäin kauniisti ja rauhallisesti)