Byyääh! Auttakaa...mitä minä nyt teen? Aloitin viikko sitten paikkareiden kirjekurssin ja viikossa tippui 3 kiloa. :) Kunnes koitti tämä päivä. Olin ypöyksin kotona ja ei kukaan katsomassa, mikä tilaisuus syöpötellä. Vetäisin napaani siis monta palaa mustikkapiirakkaa ja kermajätskiä. Ette arvaa kuinka hävettää ja nolottaa. Millä mä nyt selviän tästä yli ja jatkan pisteiden laskua? Miten teillä muilla pisteilijöillä on mennyt, jos olette repsahtaneet niin miten olette pystyneet jatkamaan? Voi että...ihmismieli on niin kummallinen. Hetkessä se rakastaa makeaa ja rasvaista, seuraavassa hetkessä se inhoaa itseään. :(
surkea minä! :(
käntty
9981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei, ei elämä yhteen mustikkapiirakkaan kaadu! Et kai kuitenkaan syönyt pistevihkoa ja muita tykötarpeita? :)
Nyt päätät, että ne herkutellut palat riittää mässäilyksi tällä viikolla, ja jatkat pisteiden laskua. Kaiva muistista se vakaa päättäväisyys, jolla olet pisteitä viime viikolla laskenut ja kirjekurssisi tilannut.
Ja ihan vaan lohdutukseksi, en usko, että kukaan pisteilijä tai muukaan laihduttaja pidemmän päälle kestää ilman mitään sortumisia. Tärkeintä on kuitenkin se tahdonvoima, jolla palataan taas ruotuun.
Jos ajattelet asiaa vaikka niin, että vertaat sitä nukkumiseen: jos sinulla on tapana mennä nukkumaan liian myöhään, voit päättää, että yrität mennä säännöllisesti aiemmin sänkyyn.
Yhtenä iltana sitten kävisikin niin, että jäät telkkarin ääreen katsomaan jonkun yöleffan ja kömmit sänkyyn vasta aamuyöstä. Päätöksesi tuskin siitä mihinkään muuttuu, vaan seuraavana iltana sinulla on taas uusi mahdollisuus mennä ajoissa nukkumaan. Ja kun menet useampana iltana ajoissa sänkyyn, alkaa unirytmisi siirtyä aikaisempaan, jolloin et niin helposti edes jää valvomaan myöhäisiä iltoja.
Tsemppiä pojoiluun, tahdonvoimalla pääsee tavoitteeseen. Ja tahdonvoimaa voi opetella. :)
Heh, mulla on paljon parempi mieli jo ja tuo aiempi viesti vähän huvituttaa. Olinko se minä, joka sen kirjoitti? Minä joka henkeen ja vereen vannoin olevani sortumatta ja löytäneeni parhaan ja pysyvän tavan laihduttaa? ;) Aurinko paistaa ja kävin äsken 40 minuutin reippaalla kävelyllä (joka ei tosin poista kaikkia mässättyjä kaloreitani, mutta piristää mieltä kummasti). Kyllä minä uskon, että jaksan ja pystyn jatkamaan täysillä, vaikka tänään töpeksinkin aika hyvin. Pitää varmasti paikkansa, että tuskin kukaan pystyy laihduttamaan kerta heitolla, kertaakaan sortumatta. Eikös se vahvuuden voima pille siinä, että huomaa heikot piirteensä ja pystyy ottamaan niistä opiksi. Tsemppiä kaikille "kompastelijoille"!!!
Meikäläinen lähtee iltapäiväkahville (ilman sitä mustikkapiirakkaa, kun joku piru söi sen jo!) :)
Voisit varmaan jatkaa ihan normaalisti pisteillä ilman, että mitään vahinkoa on tapahtunut. Ellei vahinko sitten ole omanarvontunnossasi ja itsekunnioituksessasi, niin kuin minulla.
Multa löytyy esimerkiksi lauantai 30. huhtikuuta 48,5 pistettä ja sunnuntai 1. toukokuuta 56,5 pistettä. Sitten alkoi ketuttaa niin kovasti, että JOKA IKISEN YLITETYN PISTEEN SÄÄSTIN TAKAISIN. Eihän se varmaan fyysisesti juurikaan auttanut, mutta korvien välissä kyllä. Ja siihen menikin vissiin pari viikkoa... mut sitten oli taas taakka poissa hartioilta: MINÄ hallitsen syömistäni, ei toisinpäin.
Jos siis tunteesi ovat yhtä alamaissa kuin minulla tuolloin, laske pisteet tarkasti ja korjaa vika ensi viikolla. Mutta jos osaat antaa itsellesi anteeksi (sekin pitää oppia!), jatka vain saman tien pisteillä, ja ajattele tuota vain opettavaisena kokemuksena. Vastaisuudessa osaat valmistaa itsesi henkisesti vastaavaan tilanteeseen =)
Tuohan on aivan kamala määrä pisteitä kiinniotettavaksi!!!
Olet Pikkupullero aika sitkeä tyyppi, jos olet vielä sallituista nuo jälkikäteen saanut nipistettyä!
No, tietysti, jotkut tykkää katumusharjoituksista. Ja varmasti siitä saa kiksejä jos tuollaiset ave mariat on saanut tehtyä.
Itselleni riittää päivittäiseksi tavoitteksi se, että voin illalla nukkumaan mennessä todeta, että olen pisteissä pysynyt.
vaan sitä virmaa.Olen yrittänyt laihduttaa paikkareissa ja koko ajan kärsinyt nälästä ja kiukkuisesta mielialasta ja kaikki 30 kg tulivat vauhdilla takaisin.Nyt olemme tyttäreni kanssa laihduttaneet hiilareita vähentämällä ja toimii.Kilot tippuu ja nälkää ei ole tarvinnut kärsiä.Tyttäreni on suklaa addikti ja on joka päivä syönyt palan mustaa 70 prosenttista suklaata ja kilot karisee.Kannattais kokeilla.
Sitä sitkeyttä oli ihan hyvä treenata =) Tosin olin kyllä säästänyt etukäteen muistaakseni jotain 16 pistettä, ja päivittäin oli käytettävissä 26 pistettä, joten ei se niiiinn hirveä lukema ollutkaan, miltä näyttää. Katumusharjoituksista en pidä, mutta minun piti ihan itsekunnioitukseni vuoksi näyttää itselleni kumpi tässä on isäntä talossa, ruoka vai minä. Ja onnistuin!
Tuossa joku sanoi, että pisteet eivät laihduta muuta kuin sitä firmaa. Minulle on yks peen hailee mitä sille firmalle kuuluu, minulle nimittäin kuuluu hyvää. 14 kg poissa ja olen oppinut ihan järjettömän paljon... lähinnä itsestäni. Sitä paitsi pistetarvikkeeni ovat perintökaluja ja keittokirjat kirjastosta =)
Aivan.
Itselläni on aivan sama juttu. VHHn myötä ei ole tarvinut kärsiä nälästä, vaikka päivittäiset kalorit jääkin laihdutuslukemiin. Kun syömisensä koostaa oikein, niin ei tarvitse edes miettivänsä laidutusta. Se toimii 'itsekseen'!
...tule keskustelemään Bertan, Mäyriksen , Pian ym kumppaneiden palstelle!
Siellä löytyy paljon onnistujia.
Ja myös meitä muita surkimuksia, joilla paino ei tipu sitten millään ja joilla laihdutusmotivaatio häviää heti, kun yksinäinen dominokeksi kävelee vastaan. Saati sitten kokonainen paketti.
Joten et ole yksin!
Repsahtaminen ei kuitenkaan pyyhi pois jo saavuttamaasi pudotusta. Ja uuden syömistavan oppiminen on kuitenkin pitkä tie, siinä voi olla kuoppia matkan varrella. Pääasia, että niistä jaksaa nousta taas tsemppaamaan.