Ciao! Alfa 164:sen omistajat ja harrastajat! On
fantastista huomata, kuinka asiallista ja
asiantuntevaa porukkaa tälle palstalle kirjoittaa.
Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut Alfa
164:stä ja erityisesti V6 mallista. Tätä palstaa
lukiessa on herännyt muutamia kysymyksiä tästä
mielestäni tyylikkäimmästä Alfa -mallista:
1.Ovatko 164 (lähinnä 89-92 vuosimallit)herkkiä
ruostumaan? En ainakaan muista nähneeni
ruosteisia yksilöitä missään.Kokemuksia?
2.Koskiko jakohihnan 100 000 km:n vaihtoväli
nimenomaan 3.0 V6 mallia ja kärsiikö sillä
todella ajaa sen satatuhatta samalla remmillä?
3.Tuottaako kosteus ja Suomen talvi ongelmia
sähkölaitteiden kanssa? Jos tuottaa, onko keinoa
estää niitä millään ennakolta?
4. Auton yleinen luotettavuus? Pystyykö sen
pitämään normaaleilla säännöllisillä
määräaikaishuolloilla luotettavana käyttöautona?
5. Korimalli vaikuttaa varsin tilavalta. Onko
kokemuksia perhekäytöstä? Sopiiko kolmihenkinen
perhe kohtuullisine matkatavaroineen mukaan?
6. Riittääkö lämmityslaitteen teho
normaalipakkasilla(-10..-15 c) Onko kaikissa
164:sissa ilmastointilaite? Onko kestävä varuste?
7. Mitkä ovat kyseisen auton ns."akilleen
kantapäät"? Mitä erityisesti tulee ottaa
huomioon, kun lähtee tutustumaan kiinnostavaan
yksilöön?Pari, kolme sellaista seikkaa.
8.Mitä hintaluokkaa edustavat Alfaan
erikoistuneilla korjaamoilla suoritetut ns.
määräaikaishuollot? Kokemuksia Azzurrosta ja Auto-
Milanosta? Kumpaa suosittelette?
9.Alfaan on mainostettu alkuperäisputkiston
tilalle mm.Supersprintin ja Bosal-Marmitten
putkia. Onko kokemuksia? Lienevät ruostumatonta
terästä,mutta kestävätkö alkuperäistä pidempään?
10.Lopuksi, mikä liike edustaa Pirellin renkaita
pääkaupunkiseudulla? Onko käyttökokemusta
Pirellin tuotteista?
Toivon saavani teiltä mahdollisimman paljon
vastauksia! Kaikki kommentit tervetulleita, myös
kysymyksien ulkopuolelta! Molto Grazie!
fantastista huomata, kuinka asiallista ja
asiantuntevaa porukkaa tälle palstalle kirjoittaa.
Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut Alfa
164:stä ja erityisesti V6 mallista. Tätä palstaa
lukiessa on herännyt muutamia kysymyksiä tästä
mielestäni tyylikkäimmästä Alfa -mallista:
1.Ovatko 164 (lähinnä 89-92 vuosimallit)herkkiä
ruostumaan? En ainakaan muista nähneeni
ruosteisia yksilöitä missään.Kokemuksia?
2.Koskiko jakohihnan 100 000 km:n vaihtoväli
nimenomaan 3.0 V6 mallia ja kärsiikö sillä
todella ajaa sen satatuhatta samalla remmillä?
3.Tuottaako kosteus ja Suomen talvi ongelmia
sähkölaitteiden kanssa? Jos tuottaa, onko keinoa
estää niitä millään ennakolta?
4. Auton yleinen luotettavuus? Pystyykö sen
pitämään normaaleilla säännöllisillä
määräaikaishuolloilla luotettavana käyttöautona?
5. Korimalli vaikuttaa varsin tilavalta. Onko
kokemuksia perhekäytöstä? Sopiiko kolmihenkinen
perhe kohtuullisine matkatavaroineen mukaan?
6. Riittääkö lämmityslaitteen teho
normaalipakkasilla(-10..-15 c) Onko kaikissa
164:sissa ilmastointilaite? Onko kestävä varuste?
7. Mitkä ovat kyseisen auton ns."akilleen
kantapäät"? Mitä erityisesti tulee ottaa
huomioon, kun lähtee tutustumaan kiinnostavaan
yksilöön?Pari, kolme sellaista seikkaa.
8.Mitä hintaluokkaa edustavat Alfaan
erikoistuneilla korjaamoilla suoritetut ns.
määräaikaishuollot? Kokemuksia Azzurrosta ja Auto-
Milanosta? Kumpaa suosittelette?
9.Alfaan on mainostettu alkuperäisputkiston
tilalle mm.Supersprintin ja Bosal-Marmitten
putkia. Onko kokemuksia? Lienevät ruostumatonta
terästä,mutta kestävätkö alkuperäistä pidempään?
10.Lopuksi, mikä liike edustaa Pirellin renkaita
pääkaupunkiseudulla? Onko käyttökokemusta
Pirellin tuotteista?
Toivon saavani teiltä mahdollisimman paljon
vastauksia! Kaikki kommentit tervetulleita, myös
kysymyksien ulkopuolelta! Molto Grazie!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Veljelläni on 164:nen, joten kommentoin hieman.
Ruostevikoja:
Toisen etujousen alatuenta hajosi ruosteen takia
ja joku bensatankin huohotinmötikkä takapyörän
takana, johon tulee kolme sentin paksuista letkua,
ruostui puhki.
Kylmä talvella:
Moottori ei saavuta kovalla pakkasella oikeaa
käyntilämpötilaansa. Nesteet kiertävät
jäähdyttimessä aivankuin termostaatti vuotaisi
hiukan. Kesällä ei ongelmia, mutta 30 asteen
pakkasella lämpömittari ei juurikaan alamerkistä
nouse, vaikka keulalle on tungettu pahvia yms.
...kommenteistasi, kaikki kiinnostavat.
Vastauksestasi jäin miettimään, mitä vuosimallia
veljesi Alfa on ja onko sitä ruostesuojattu
milloin viimeksi? Kylmyydestä taasen se, toimiiko
auton termostaatti varmasti oikein? Vai onko
siihen saatavilla vaihtoehtoisesti talvitermari
ja hänen autossaan sattuisi olemaan kesä-
sellainen? Olen kuullut, että hyvin monet
automerkit ovat kylmiä matka-ajossa 20 - 30
asteen pakkasilla, jos niissä on
kesätermostaatti. Jäähdytysneste kiertää silloin
kerta kaikkiaan liian viileänä jotta siitä
riittäisi lämpöenergiaa lämppärille.
Mitä mieltä hän on noin yleisesti Alfa 164:sta?
Oikein hyvää jatkoa sulle!!!!
Veljen hoppa on muuten TS,
automaatti-ilmastoinnilla ja nahkasisustuksella
varustettuna. Ku nyt muistaisi vuosimallin...
Olisiko ollut -91... Pari vuotta sitten velipoika
sen osti ja käytti heti ruostesuojauksessa.
Termostaatíssa saattaa olla vikaa, en tiedä, onko
sitä tarkistettu. Paikallaan käytettäessä
jäähdytin alkaa heti lämmetä, joten ei se ainakaan
täysin tiiviisti sulkeudu.
Yksi kiusallinen piirre automaatti-ilmastoinnissa:
pikkupakkasella ajettaessa maantieajoa
sisälämpötila kohoaa reilusti asetettua lukemaa
korkeammaksi. Alin säätöarvo oli muistaakseni 13
astetta, jolloin lämpötila kohoaa yli 25:n.
Seuraavaksi pienempi asento ohittaa automatiikan
ja tökkää sitten puhalluksen täysin kylmälle.
Paikallistimme vian katossa olevaan
sisälämpöanturiin, joka saa kylmää ajoviiman
jäähdyttäessä kattopeltiä, jolloin automatiikka
luulee sisällä olevan liian kylmä. Kovalla
pakkasella tämä ei haittaa, koska koneesta ei enää
irtoa lämpöä.
Lisää vikoja muistuu mieleen:
Kuljettajan oven lukko meni epäkuntoon, ei
avautunut sisältä, eikä ulkoa. Sitä korjatessa
meni pitkä tovi, ovipahvin välistä yritimme
huonolla menestyksellä rikkoutunutta
lukkokoneistoa sorkkia. Jossain huollossa sekin
korjattiin, luultavasti sahaamalla rälläkällä oven
pielen tappi poikki, jonka jälkeen lukko
pystyttiin vaihtamaan.
Käsijarruvivut takasylintereissä pyrkivät
jumittumaan, jolloin jarru jää laahaamaan.
Lämmityslaite rusahtelee välillä puhallussuuntaa
muutettaessa, suunnanvaihtomoottori taitaa olla
hajoamassa.
Ihan tyytyväinen hän on muuten Alfaan ollut. Ei
jää liikenteessä jalkoihin, kuten edellisellä
riisikupilla ;-)
...ainakin osittain.
Sama juttu noiden takajarrujen kanssa, käsijarrua
kannattaa todellakin käyttää välillä, muuten
jumittaa.
Ilmastoinnin celsiusasteikon alin lukema oli
muistaakseni 18 astetta, omassani ei ole ollut
mitään ongelmia talvella. Kabiinin lämpö pysyy
ihan mukavasti kohdallaan. Rutina
enteilee steppereiden hammaskatoa, onneksi omani
toimii tältäkin osin OK.
Itse askartelin myös TS:n lukkojen kanssa,
kumpikin etuovi jäi vuorollaan jumiin.
Lukkomekanismin sisällä on eräs jousi, joka
tehtaan jäljiltä oli hiukan turhan lyhyt ja pääsi
hyppäämään pois paikaltaan jumittaen koko
mekanismin. Lukon pystyy kyllä purkamaan sisältä
päin irrottamalla ovipaneelin yläosan ja
ronkkimalla välistä, mukavaa se ei kyllä ole mutta
eipä tarvitse näyttää autolle rälläkkää.
Tässä oli lukkokoneistosta irronnut sellainen
sentin pituinen tappi, eikä sitä saatu ovipahvin
välistä paikoilleen. Muistaakseni se oli lukossa
siten, että se osoitti suoraan auton keulaa kohti.
Tapin irrottua lukon sisäosat pääsivät väärään
asentoon ja tappi ei mahtunut enää paikoilleen.
...tarkoitinkin että lukon saa (tai omien vikojeni
yhteydessä sai) ronkittua auki sieltä pahvin
välistä, itsekin sain jouset paikalleen vasta
räjäytettyäni mekanismit levälleen pöydälle.
Itselläni on 75 Ts, mutta ystävälläni on juuri
164 - 92 3.0 v6. Ruoste tuntuu viihtyvän auton
takaosassa. Kaaret ja lähiseutu kuplivat.
Takaoven kahvat ovat joko rikki, tai juuri
vaihdetut. Jakopää tahtoo olla öljykylpyinen
vuotavien stefojen takia (auto on vieläpä melko
vähän ajettu n. 100 tkm). Joku alatukivarren
pusla menee vähän väliä. Muuten jees! Kaikki viat
ovat korjattavissa ja esim. juuri noita puslia
saa myös vahvempi rakenteisina. Vaikka
painojakauma ei olekaan yhtä tasainen kuin
vastaavassa twin sparkissa, se ei haittaa. Auto
vetelee rajuissa kiihdytyksissä, mutta muhevien
äänten vuoksi on valmis uhrautumaan. Kampe on
kyllä omistamisenhalun herättävä. Kori on todella
hiljainen ja kyyti tasainen.
....omistaja kirjoittamistasi kommenteista.
Lukemastani päätellen voin todeta 164:sen
vioista, että "ei mitään uutta auringon alla".
Mainittuja vikoja tiedän löytyvän
kaikenmerkkisistä autoista valmistusmaasta
riippumatta ja vikoja tulee, kun auto vanhenee.
V6 -moottori ei sinänsä ole minulle ehdoton
varuste suorituskyvyn suhteen. Kyllä sillä 2 -
litraisellakin Suomessa kortistaan tarvittaessa
pääsee. Mutta mielestäni Alfa Romeon täytyy olla
alusta loppuun tyylipuhdas kokonaisuus.
Pininfarinan muotoileman, erittäin linjakkaan
korin täytyy saada alleen tyylilleen sopivat
renkaat ja vanteet, mieluiten italialaiset,
sisustusta myötäileviä pieniä tyylikkäitä
yksityiskohtia, konepellin alle auton arvolle ja
luonteelle soveltuva voimalaite ja niin kuin itse
totesit, käyntiääni, joka lupaa että autostradan
auetessa sieltä tarvittaessa löytyy muutakin kuin
puhetta.....siksi V6 -moottori!
Mutta ehdottoman tyylikkäästi, auton arvolle
sopivasti, ei renkaita lapsellisesti vingutellen
tai öykkärimäisesti kaahaten! Italialaisuuden ja
Alfan tyylikkyyden lisäksi kiinnostuksen
vaakakupissa painavat auton matkaominaisuudet,
koska lähes 90% perheemme ajoista ajetaan
moottori- tai maantiellä, 150 - 450 km matkoja.
Tässäkin suhteessa uskoisin Alfan vastaavan
tarpeitamme.
TwinSpark on sinänsä hyvä moottori, litrateholtaan
hyvä ja silti alavääntöäkin löytyy. Hyvä
yhdistelmä kohtuullista ohituskiihtyvyyttä ja
polttoainetaloutta. Välitykset tosin ovat sen
verran tiheät että moottoritiellä 130:ssä alkaa
olla jo ääntäkin sisällä. Jos malttaa pysyä
120:ssä, äänikin on selvästi sopivampi.
Kutonen on huoltokohteiden puolesta pirullisempi,
mm. öljynsuodatin on harvinaisen pahassa paikassa,
samoin startti. Imuventtiilien säätö edellyttää
nokka-akseleiden irrotusta mikä ei ole ihan
läpihuutojuttu, oikea sisälokasuoja kun tulee
ikävän lähelle hihnapyöriä. Kyllä sen silti pystyy
tekemään koko autoa purkamatta vaikka jossain
korjaamodatassa luki toimenpiteen edellyttävän
moottorin irrotusta... Tosin säädön
palarakenteesta johtuen mekanismi on varma ja
selviää pitkään säätämättä. Huolto-ohjelman mukaan
venat pitäisi säätää 60tkm:n välein, mutta
mielestäni järkevämpää on säätää pakoventtiilit
viidenkympin välein (ruuvisäätö, ei tarvitse
purkaa paljoakaan) ja imut sadan tuhannen, mitata
ne toki kannattaa pakojen säätämisen yhteydessä
mutta eivät ne käytännössä kuitenkaan tuolla
huoltovälillä mihinkään muutu.
Konehuone on kaikin puolin ahdas, en saanut edes
nyrkin kokoista varashälyttimen sireeniä
tyydyttävästi sovitettua mihinkään ilman yhden
relelaatikon siirtoa muualle. Taaemman
sylinteriryhmän sytytystulppien vaihto edellyttää
ruiskulaitteiston purkamista, tämä ei kuitenkaan
operaationa ole niin paha kuin äkkiseltään voisi
kuvitella. Pienellä harjoittelulla tulpat vaihtaa
noin tunnissa ja alkuperäisten Golden Lodgejen
vaihtoväli on 100tkm (!), joten operaatioon ei
ihan jatkuvasti pitäisi olla aihetta.
Sokerina pohjalla: Kone on käyttöominaisuuksiltaan
hieno. Kaupungissa voi niin halutessaan ajella
vaikka vitosella tyhjäkäynnillä, tosin itse säälin
sen verran vaihteiston laakereita että pidän
kierrokset mieluummin vähintään 1500:ssa. Nöyrää
vääntöä löytyy tarpeeksi painavahkon auton
liikutteluun sivistyneesti ja tarvittaessa vähän
rivakamminkin. Vaste kaasuun on välitön ja sitä
seuraa herkullinen hurahdus. En muista vielä
toista noin kierrosherkkää vakiokonetta
tavanneeni. Ääni on kaunis, pienillä kierroksilla
kaasua painettaessa auto kiihtyy nöyrästi pehmeän
hurinan saattelemana. Kierroksiakin käyttää
mielellään kuullakseen kutosen laulua vaikkei se
ripeän liikkumisen kannalta välttämätöntä olekaan.
Neloskoneen kanssa elämä on helpompaa ja
halvempaa, mutta mielestäni 164 ansaitsee kutosen.
Twin spark on loistava kone. Jopa 75: sen
keulalla päästään alle 6, 5 l/ 100 km
rauhallisessa matka-ajossa. Nelosen ääntely on
myös korvia hivelevää omalla alfamaisella
tavallaan. Ts 164: seen yhdistettynä antaa
hiljaisen ja taloudellisen kyydin. Huippuja
löytyy silti n. 210 km/ h. Kuitenkin olen sitä
mieltä, että sutjakan näköiseen 164: seen sopii
paremmin kuutonen. Käytetyt Alfat ovat onneksi
törkeän alihinnoiteltuja Suomessa. Kuitenkin
moottori tuntuu näyttelevän suurta osaa siitä
kakusta. Ts koneiset 164: set ovat yleisiä ja
jopa mielettömän halpoja. Kuutoset taas
päinvastoin. Toisaalta halvat Ts versiot ovat
aika yleisesti vanhempia ja enemmän ajettuja, eli
ota siitä selvää! Molemmat valinnat tuottavat
taatusti runsaasti mielihyvää. Onnea matkaan.
Itselläni on ollut 164v6 -90 parisen vuotta ja
sitä ennen TS -88.
1. Eipä voi herkäksi sanoa, pahin paikka on taka-
akseliston poikittaispalkki joka mätii yllättävän
nopeasti. Tuo on kuitenkin helppo vaihtaa, maksaa
Azzurrossa 750,-. Muita lievempiä paikkoja ovat
takavalojen alapuoliset pystysaumat ja jossain
määrin kurakaaret.
2. Käsittääkseni vaihtoväli on 60 000, ainakin
itse vaihdoin remmin sen mukaisesti. Samalla
kannattaa vaihtaa öljynpainetoiminen
kiristyshimmeli mekaaniseen (löytyy
www.alfapro.com), alkuperäisen vuoto on
ennemminkin sääntö kuin poikkeus ja ainakaan
omaani ei korjaussarjakaan auttanut.
3. Ainoat mieleen tulevat talven aiheuttamat
ongelmat liittyvät -88:n ovien
lukkomekanismeihin, ne kun jäätyivät aina kostean
jakson päätteeksi pakkasella. Riesa katosi kun
mekanismit verhosi muovipusseilla, -90:ssä onkin
jo alkuperäiset kumisuojat. Ei ongelmia tältä
osin.
4. Huollettuna luotettavuus OK, tosin kannattaa
varautua askartelemaan erinäisten pikkuharmien,
kuten vakiovarusteisten sähköpenkkien
katkaisijoiden kanssa. Niistä kun tuppaavat
kärjet palamaan ajan myötä.
5. Ei ole ollut ongelmia tilan riittämättömyyden
kanssa, päin vastoin. Kahden hengen
juhannustelttailuvarusteiden (sis.mm. jääkaapin)
sovittamisessa takakonttiin ei ollut
minkäänlaista haastetta :)
6. Lämpö kyllä riittää mutta kovemmilla
pakkasilla lämpeneminen on melko hidasta.
Automaatti-ilmastointi on kutosen vakiovaruste,
TS:ssä optio. Laitteen toiminta kannattaa
ehdottomasti tarkastaa, tyyppivikana on ilman
lämpötilaa ja suuntausta ohjaavien läppien
moottoreiden vaihteiston hajoaminen. Tämän huomaa
laitteen uppiniskaisen käyttäytymisen (ilman
tulosuunta ei vaihdu käskyn mukaan tai sen
lämpötila ei säädöstä huolimatta muutu) lisäksi
kojelaudan sisältä hansikaslokeron kohdalta
kuuluvasta naksunnasta. Syntyy, kun rikkinäiset
hammaspyörät lyövät yli. Vaihteisto maksaa noin
tonnin, vaihto on kojelaudan purkamisineen iso
työ.
7. Vikaherkkiä paikkoja ovat jo mainittujen taka-
akseliton palkin ja ilmastoinnin lisäksi
alapallonivelet, nopeusmittari (trimmerit
hapettuvat, alkaa näyttää selvästi liian pieniä
lukemia), käsijarrun käytön puutteessa jumittavat
takajarrusatulat, sähkölasien ja -penkkien
katkaisijoista palavat kärjet (korjaantuvat
avaamalla ja hiomalla) ja vanhempien kuin -90 -
mallisten sisävalokytkimen hajoaminen (varsinkin
kuskin ovesta, rakennettu oven lukon sisään,
lukko maksaa noin tonnin).
Lista ei ole "nämä nyt ainakin hajoavat" -muotoa,
mutta noita kannattanee kuitenkin tarkkailla.
8.-10. Ei tietoa.
Jos mieleen tulee muuta kysyttävää, yritän
mielelläni vastata.
....että vaivauduit vastaamaan pitkään
kysymyslistaani! En uskaltanut edes toivoa noin
seikkaperäisiä kommentteja tiedusteluihini.
Parhainta jatkoa sinulle ja paljon kilometrejä
Alfallesi!!!
164:sta itselläni on vm-89 jo 350 tkm ajettu
TS:sä. Moottorin lämpenemis ongelmat loppuivat
kun vaihdoin talvitermarin 93celsiusta. Moottori
on kyllä kuumana kovillakin pakkasilla mutta joko
lämppärinkennon teho ei piisaa tai sitten koska
lämmitysilman lämpöä säädetään ilmaläpillä
(toisin kuin esim 75 jossa on vesisulku jolla
säädetään vedenvirtausta) vuoto läpässä aiheuttaa
sen että ilma ei tule tulikuumana. Autossahan
toki tarkenee -30 pakkasillakin, muttei saunaa
siitä kylläkään saa, termostaatin vaihto paransi
tehoa kuitenkin huomattavasti. Se poikittais
palkki tosiaankin ruostuu ajan kanssa.
Puslat/nivelet kuluvat aika
ajotavasta/rengastuksesta riippuen. Autolla
ajaminenhan on varsinkin pitkillä matkoilla,
Kekeä lainatakseni, fantastista. Auto on ollut 5
vuotta jona aikana ainoa sähkövika on ollut
toisen lähivalon releen kantojen hapettuminen.
Auto on taloudellinen, tietenkin kuskin
käskytyksen mukaan. Pitkällisen seurannan mukaan
noin 8l/100km. Lukkojen kanssa ei ole ollut
ongelmia, ainoastaan kuskin ovenkahva murtunut.
Auto kärsii etupainoisuudestaan joka näkyy
mutkaisilla osuuksilla. Jousijalkojen lautasten
kanssa kannattaa olla tarkkana, ne tuppaa
ruostumaan. Lämppärin moottori on pysynyt
hiljasena (päin vastoin kuin 75:ssa) Niihin
lukokkoihin liitetyistä sisävalo katkaisimista.
164 ei ole kokemusta mutta 75 on lukonyhteydessä
magneettikytkin (sellainen
lasinen "lampunnäkönen) katkaisin) joka haistelee
onko ovi auki, vaihtamalla sen (elektroniikka
liikkestä) valot rupeavat toimimaan.
...kommenteistasi! Vaikuttaa siltä, että olet
ollut 164 TS:si tyytyväinen ja että yli 200 000
km on tämän automallin kanssa ihan arkipäiväinen
ajomäärä, mikäli perushuolloista on huolehdittu.
Tuntuu myös siltä, että eräiltä tahoilta
kuulemani väitteet ko. auton epävarmoista
sähkölaitteista eivät täysin pidäkkään
paikkaansa. On todella hienoa, että sinä ja te
kaikki muutkin olette kertoneet kokemuksistanne
näin laajalti! Molto Grazie!
Jep siellä lukkomekanismin sisällähän on pala
kestomagneettia, magneettianturi ja metallinen
kieleke, joka lukon avautuessa kääntyy magneetin
ja anturin välistä pois niin, että anturi hoksaa
magneetin.
Vanhemmissa autoissa tuota metallilirvaketta
kääntävä "nokka-akseli" on muovia ja kuluu
nopeasti jolloin kieleke ei enää liiku eikä valo
syty. Useammasta yrityksestä huolimatta en saanut
himmeliä toimimaan, ei auttanut kuin ostaa uusi
tonnin lukko. Näitä löytyi Azzurrosta suoraan
hyllystä, ovat sattuneesta syystä myyneet
useampiakin.
-90:ssä rakennetta on muutettu eikä lukko enää
sisällä lapsellisia muovisia mekanismeja. Ei ole
ollut ongelmia.
Itselläni on V 6 koneella oleva 164 Alfa jonka kone tuottaa lämpöä tulipalopak-kkasellakin riittävästi. Suurin miinus koko autossa on Bochin virtalaitteet jotka ovat vuoronperään hajonneet tai temppuilleet, esim. lämmityksen automaattisäätö, Starttimoottorin hammaskehä joka murenee yllättäen ja on kallis korjattava jollei
itse pysty sitä tekemään. Käsijarrun päällejäämisen syy on palautusjousessa joka ei pysty vetämään vaijeria kokonaan takaisin. Auto on muuten herkullinen ajettava ja etenkin V6 jonka ääni on saanut jopa autolehtien toimittajat kuolaamaan.
echecazz: volete l'alfa e volete portarvela a meno 30.
compratevi una lada, le alfa stanno bene in italia, non è il caso di farvele versione polo nord per qualche migliaio di clienti in piu'
ma 'arda 'sti fetentouni!!
164 2.0 TS ja 164 3.0 V6 rakenteellinen ero on erittäin suuri, sentakia ei esim. kannata ostaa kokonaista kolarivehjettä jos se ei ole samalla moottorilla varustettu kuin oma auto eli on erittäin vähän osia jotka käyvät kumpaankin autoon, esim. 3.0V 6 konella varustettu auto painaa n. 300 kg enemmän kuin 2.0 TS
Alfa 164 V 6 moottori on niitä harvoja moottoreita joka lämpiää kovallakin pakkasella tyhjäkäynnillä normaalilämpöiseksi 15 minuutissa vaikka lämmityslaitteen puhallin olisi täysillä. Auton pahin vaiva on Bochin sähkölaitteet esim. Starttimoottorin hammaskehä automaatti-ilmastoinnin Elektroniikka ja saman laitteen askelmoottori joka säätelee ilmaläppien asentoja, kaikki Bochin tekeleitä.Ostin Alfani 150000 ajettuna ja itse ajoin samanverran. Varaosakulut olivat tältä ajalta tosi pienet, vertailukohtana on aiemmin omistani BMW 520 joka sekin hävisi varaosakuluissa Alfalle , ajokilometrimäärät olivat kummassakin samat.
Hiljattain näin parkkihallissa 164:n. On se kyllä mielettömän tyylikäs sedan, vieläkin.