Olen usein miettinyt, miksi nykyisin erotaan niin usein ja jopa helposti? Ehkä olen naiivi ja sinisilmäinen, mutta ihmettelen silti. Muotia on salarakkaat ja pettämiset. Arvostetaanko enään avioliittoja ja pitkiä suhteita???
Erotaanko lian helposti? Yritetäänkö ongelmia ratkaista tosissaan?
Totuushan on ettei ongelmatonta suhdetta olekaan. On niitä myötä- ja vastoinkäymisiä enemmän ja vähemmän. Moniko käyttää hyväkseen avioliittoneuvojaa? Parisuhdeleirejä? ym....
Itse olen alle kolmikymppinen joka juhlii pian 10-vuotis hääpäiväänsä. Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta! Ongelmia on ollut ja kaikesta on selvitty hengissä, vaikka tuntuu välillä rankalta. On ollut sairauksia, työttömyyttä, epäilyksiä, keskenmenoa ym... Olemme puhuneet asioista rauhassa, huutaen suoraa huutoa, paiskottu ovia ja itketty monet itkut. Yhdessä kuitenkin ollaan!Elämä ei ole helppoa, mutta pitääkö sen ollakaan liian helppoa.
En halua arvostella heitä, jotka joutuvat kärsimään alkoholismista, väkivallasta ym. Joskus ero on ainoa vaihtoehto, jos muutosta ei tule muuten. Kenenkään ei tarvitse pelätä henkensä edestä.
Luulen silti, ettei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella ja se paettu ongelma voi seurata uuteen suhteeseen tai muuttua toiseksi ongelmaksi.
Avioliittoa/parisuhdetta ei saisi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä pitää vaalia! etsiä kipinää, jaksaa arjen keskellä, jalat maassa.
Lopuksi haluan sanoa, etten kuulu mihinkään lahkoon, en ole lasiin sylkijä, enkä fanaatikko. Haluan vain kyseenalaistaa irtosuhteet ja rakentaa pysyvää turvalliselle pohjalle, luottamuksella.
Siinä haastetta monelle muullekin kuin vain minulle!
Erotaanko lian helposti? Yritetäänkö ongelmia ratkaista tosissaan?
Totuushan on ettei ongelmatonta suhdetta olekaan. On niitä myötä- ja vastoinkäymisiä enemmän ja vähemmän. Moniko käyttää hyväkseen avioliittoneuvojaa? Parisuhdeleirejä? ym....
Itse olen alle kolmikymppinen joka juhlii pian 10-vuotis hääpäiväänsä. Yhdessä ollaan oltu 15 vuotta! Ongelmia on ollut ja kaikesta on selvitty hengissä, vaikka tuntuu välillä rankalta. On ollut sairauksia, työttömyyttä, epäilyksiä, keskenmenoa ym... Olemme puhuneet asioista rauhassa, huutaen suoraa huutoa, paiskottu ovia ja itketty monet itkut. Yhdessä kuitenkin ollaan!Elämä ei ole helppoa, mutta pitääkö sen ollakaan liian helppoa.
En halua arvostella heitä, jotka joutuvat kärsimään alkoholismista, väkivallasta ym. Joskus ero on ainoa vaihtoehto, jos muutosta ei tule muuten. Kenenkään ei tarvitse pelätä henkensä edestä.
Luulen silti, ettei se ruoho ole aina vihreämpää aidan toisella puolella ja se paettu ongelma voi seurata uuteen suhteeseen tai muuttua toiseksi ongelmaksi.
Avioliittoa/parisuhdetta ei saisi pitää itsestäänselvyytenä vaan sitä pitää vaalia! etsiä kipinää, jaksaa arjen keskellä, jalat maassa.
Lopuksi haluan sanoa, etten kuulu mihinkään lahkoon, en ole lasiin sylkijä, enkä fanaatikko. Haluan vain kyseenalaistaa irtosuhteet ja rakentaa pysyvää turvalliselle pohjalle, luottamuksella.
Siinä haastetta monelle muullekin kuin vain minulle!
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuuluttaminen ja asioiden kaikenlainen vatvominen on muotia. Minusta se osoittaa huonoa makua. Rehellisyyden perään huudetaan, mutta totuudensietokyky on alle nollan. Samoin kuin ongelmien ratkaisukyky. Se on siinä, että kun ei oikein edes ymmärretä itseään niin miten voisi ymmärtää kumppaniakaan? Tutkimuksetkin kertovat, että toinen avioliitto ei kestä niinkään kauaa kuin ensimmäinen. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytään...
voinpa melkein väittää ettei niitä ongelmia tosissaan jakseta ees ratkoa ja päätään paljon vaivata.. on kai se helpompi sitte ettiä uus ja heittää vanha partneri "hautaan" ongelmineen.. itsekkin oon suhteessa ja monet itkut itkeny ja huudot huutanu mutta aina on asioista selvitty ja juttu senkun jatkuu ja jatkuu.. eikä tässä nyt mitään niin radikaalia ole tapahtunu että poikki pitäs pistää! kyllä sitä puhumalla pitkälle selviää..
Kyllä! Aivan! Ja tarkalleen! Yrittämistä peliin ihmiset rakkaat =)
Siinä vaiheessa kun on käynyt läpi 10 suhdetta, eikä yksikään toimi, voisi ehkä vilkaista myös peiliin. Ei kai se vika voisi olla itsessä? Omassa yrittämisenpuutteessa, kärsimättömyydessä, vaativuudessa, empatianpuutteessa, ihmeellisissä odotuksissa?