Miksi nainen ei sano suoraan...?

ihan samanlaisia!!!

Tunsin mukavan miehen. Kaikki olis sujunu ihan loistavasti jos hän olisi ymmärtänyt että pysytään ystävyystasolla. Se ei miehen kaaliin näyttänyt menevän millään. Hän yritti olla ystävällinen ja olikin sitä, mutta sitten oli niitä ihania kiukkupuuskia jolloin hän yritti ikäänkuin itsesäälin kautta saada minusta haluamansa, eli tuli väkisin olo että mun on annettava periksi että hän pitää naamansa kiinni. en sietänyt hänen ruikutustaan sitten yhtään. Hän valitti ja marisi ja jankutti asioista. Ei mikään mennyt kerralla perille jos jotakin sanoin. Hän koitti tulla käymään ja loukkaantui kun totesin että se on huono idea ja että olen todella väsynyt ja että vietän aikaani pitkästä aikaa tyttäreni kanssa. Ei kun kiukuttelu alkoi taas. Ihme ukko! En ole yhtä ahdistavaa tapausta ennen tavannutkaan... Toivon hänelle silti kaikkea hyvää ja että hän löytäisi jonkunjoka on hänelle se oikea! minä en sitä ollut, valitettavasti, enkä tule koskaan olemaan!

Soita vaikka kerran. Soita vaikka että saiko hän viestiä tai miksei vastannut. Voit laittaa vaikka selkä seinää vasten. Sehän on sinun etusi tuossa tilanteessa. Tuollaisen viestin jälkeen voi kysyä kyllä suoraan ja sanoa että kummallekin helpompaa kun selvitetään kerralla, minkälaisista väleistä on kysymys. Kyllä nainen yleensä sanoo suoraan. Hiljaisuus ei ole mikään vastaus, eikö sen pitäisi olla jo selvää ja sano se myös.

Ensimmäinen kirjain..ehkä soitan sulle..

en hae häneen yhteyttä täällä, enkä enää missään.. Jos hänellä kiinnostaisi ei hän olisi tehnyt tästä näin vaikeaa..

Vähän niinkuin meikkiksen elämästä... Paitsi että olen nainen.. ja se, joka olisi kyllä kirjoittanut, vaan ei saanut viestiä takas...
välillä tuntuu, että noi kännyt sais heittää kuuseen, niin paljon ne aiheuttaa kommunikointiongelmia, väärinymmärryksiä ja mitä vielä.

Jos ihminen ei tiedä, mitä haluaa, eikä kuuntele tunteitaan, hän saattaa olla arka sanomaan jollekulle innokkaalle ihailijalle ei ja vasta myöhemmin huomata, ettei toi ihminen ole mulle oikea.

Itselleni on joskus käynyt niin. Tosin en silti teeskennellyt mitään ihastunutta, mutten vaan käsittänyt heti sanoa toiselle, etten tunne samalla tavalla. Se on kyllä tosi väärin ja olen nykyään viisaampi.

Yksi syy voi olla myös se, jos nainen haluaa miehen huomiota, muttei saa sitä muuten kuin antamalla ymmärtää miehen saavan vastakaikua tunteilleen. Siihenkin olen joskus syyllistynyt, kun olen vaan halunnut olla pitämäni miehen seurassa ystävänä ja keskustella hänen kanssaan. Tuntuu nimittäin joskus tosi paskalle se, kun tuntuu, etteivät miehet halua olla muuten tekemisissä ellei niille anna jotakin "palkkioksi". Minä kun taas pidän miesten seurasta muutenkin, enkä halua siitä maksaa seksillä.

Sitten pitää ottaa huomioon myös se, ettei kaikki ole niin yksinkertaista ihmissuhteissa. Siis mene saman ja helpon kaavan mukaan. Voi olla mahdollista esim. se, että nainen pitää sinua hyvinkin optimaalisena miehenä, mutta pelkää sitoutua tms. Olen huomannut, että varsinkin silloin, kun toinen olisikin juuri sellainen kuin toivoo, voi ollakin vaikea sitoutua tms., koska ei olekaan valmis tms. Silloin ei edes osaa välttämättä vastata toiselle yhtään mitään. Silloin aika auttaa asiaa, jotta voi kasvaa siihen suhteeseen. Eli ei kaikki ole niin yksinkertaisesti tulkittavissa. Ihminen muuttuu jatkuvasti, eivätkä ne muutokset välttämättä tapahdu hetkessä.

Ihmisen tunteet ovat niin monimutkaisia, etteivät niihin päde mitkään yleiset kaavat.

Selkärangattomia kaikki