Olen huomannut, että lähes aina, kun naiselta kysytään, millaisen miehen hän haluaa, yhtenä kriteerinä (perinteisten "huomaavainen" ja "huumorintajuinen" lisäksi) on se, että miehen pitää olla urheilullinen. Jopa kaikkein vaatimattomimmat naiset tuntuvat listaavan urheilullisuuden sellaisena piirteenä, jonka he ainakin haluavat miehessä olevan. Siksi olenkin kiinnostunut siitä, mitä "urheilullisuus" tarkkaan ottaen tarkoittaa.
Aluksi haluaisin kertoa, mitä "urheilullisuus" omasta mielestäni tarkoittaa. Minusta sana "urheilu" viittaa automaattisesti kilpailemiseen. Siksi mielestäni miehen pitäisi harrastaa jotain lajia kilpailumielessä, jotta hän voisi kutsua itseään urheilijaksi. Jos mies käy vähintään kolme kertaa viikossa jalkapalloharjoituksissa ja osallistuu turnauksiin yms, on hän mielestäni urheilullinen. Jos taas mies käy punttisalilla ja lenkillä, mutta tekee sitä vain pysyäkseen kunnossa eikä kilpaillakseen, ei hän tällöin mielestäni ole urheilullinen. Häntä voisi kuitenkin kutsua "liikunnalliseksi" tai "itsestään huolta pitäväksi".
Itse en pidä itseäni urheilullisena. Teen viikot ruumiillista työtä ja kuljen työmatkat pyörällä. Viikonloppuisin käyn lenkillä ja voimistelen. Kuitenkaan en ole koskaan harrastanut mitään urheilulajia, joten en voi oman määritelmäni mukaan kutsua itseäni urheilulliseksi. Nähdessäni naisen treffi-ilmoituksen, jossa vaaditaan miehen olevan urheilullinen, en koe olevani oikeutettu vastaamaan, koska en ole omasta mielestäni urheilullinen.
Tämän pitkähkön alustukseni jälkeen haluaisinkin kysyä kaikilta niiltä naisilta, jotka ilmoittavat haluavansa urheilullisen miehen, mitä he tällä tarkkaan ottaen tarkoittavat. Ensimmäinen mieltäni askarruttava asia on tämä: onko urheilullisuus fyysinen vai henkinen ominaisuus? Onko sellainen mies urheilullinen, joka tykkää liikunnasta ja kokeilee mielellään erilaisia lajeja, muttei kuitenkaan omaa erityisen kiinteää vartaloa? Entä onko lihaksikas mies automaattisesti urheilullinen riippumatta siitä, millä tavoin hän on vartalonsa saavuttanut? Toisin sanoen: kuvaako "urheilullisuus" ensisijaisesti ulkonäköä vai luonnetta?
Vastaajien urakkaa helpottaakseni yritän keksiä tähän jotain valmiita vaihtoehtoja. Saat halutessasi valita useamman kuin yhden vaihtoehdon. Tietysti omia mielipiteitään saa ilmaista laajemminkin - se on jopa suotavaa. :)
Urheilullinen mies on seuraavanlainen:
A) Hänellä on lihaksikas vartalo. Sixpakki on löydyttävä, ja takamuksen on oltava tiukka.
B) Hän harrastaa jotain "oikeaa" urheilulajia kilpailumielessä (lenkkeilyä ja muita vastaavia ei lasketa).
C) Hän on innokas kokeilemaan uusia lajeja.
D) Hänen ei tarvitse olla varsinaisesti lihaksikas, mutta hän ei kuitenkaan saa olla mikään kaljamahainen plösö.
E) Hänen pitää harrastaa ainakin jotain liikuntaa säännöllisesti - se, onko kyseessä "oikea" urheilulaji, on toissijaista. Riittää esimerkiksi, että mies käy säännöllisesti lenkillä/uimassa/pyöräilemässä.
F) Jotain muuta, mitä?
(Itse täytän kohdat D ja E. Kohta C on vähän niin ja näin. Ja edelleenkään en omasta mielestäni ole urheilullinen, sillä oman määritelmäni mukaan minun pitäisi toteuttaa kohdat A ja B ollakseni urheilullinen. Kuitenkaan en halua varsinaisesti keskustella itsestäni, vaan yleisesti siitä, mitä naiset tarkoittavat vaatiessaan miehen olevan urheilullinen.)
Aluksi haluaisin kertoa, mitä "urheilullisuus" omasta mielestäni tarkoittaa. Minusta sana "urheilu" viittaa automaattisesti kilpailemiseen. Siksi mielestäni miehen pitäisi harrastaa jotain lajia kilpailumielessä, jotta hän voisi kutsua itseään urheilijaksi. Jos mies käy vähintään kolme kertaa viikossa jalkapalloharjoituksissa ja osallistuu turnauksiin yms, on hän mielestäni urheilullinen. Jos taas mies käy punttisalilla ja lenkillä, mutta tekee sitä vain pysyäkseen kunnossa eikä kilpaillakseen, ei hän tällöin mielestäni ole urheilullinen. Häntä voisi kuitenkin kutsua "liikunnalliseksi" tai "itsestään huolta pitäväksi".
Itse en pidä itseäni urheilullisena. Teen viikot ruumiillista työtä ja kuljen työmatkat pyörällä. Viikonloppuisin käyn lenkillä ja voimistelen. Kuitenkaan en ole koskaan harrastanut mitään urheilulajia, joten en voi oman määritelmäni mukaan kutsua itseäni urheilulliseksi. Nähdessäni naisen treffi-ilmoituksen, jossa vaaditaan miehen olevan urheilullinen, en koe olevani oikeutettu vastaamaan, koska en ole omasta mielestäni urheilullinen.
Tämän pitkähkön alustukseni jälkeen haluaisinkin kysyä kaikilta niiltä naisilta, jotka ilmoittavat haluavansa urheilullisen miehen, mitä he tällä tarkkaan ottaen tarkoittavat. Ensimmäinen mieltäni askarruttava asia on tämä: onko urheilullisuus fyysinen vai henkinen ominaisuus? Onko sellainen mies urheilullinen, joka tykkää liikunnasta ja kokeilee mielellään erilaisia lajeja, muttei kuitenkaan omaa erityisen kiinteää vartaloa? Entä onko lihaksikas mies automaattisesti urheilullinen riippumatta siitä, millä tavoin hän on vartalonsa saavuttanut? Toisin sanoen: kuvaako "urheilullisuus" ensisijaisesti ulkonäköä vai luonnetta?
Vastaajien urakkaa helpottaakseni yritän keksiä tähän jotain valmiita vaihtoehtoja. Saat halutessasi valita useamman kuin yhden vaihtoehdon. Tietysti omia mielipiteitään saa ilmaista laajemminkin - se on jopa suotavaa. :)
Urheilullinen mies on seuraavanlainen:
A) Hänellä on lihaksikas vartalo. Sixpakki on löydyttävä, ja takamuksen on oltava tiukka.
B) Hän harrastaa jotain "oikeaa" urheilulajia kilpailumielessä (lenkkeilyä ja muita vastaavia ei lasketa).
C) Hän on innokas kokeilemaan uusia lajeja.
D) Hänen ei tarvitse olla varsinaisesti lihaksikas, mutta hän ei kuitenkaan saa olla mikään kaljamahainen plösö.
E) Hänen pitää harrastaa ainakin jotain liikuntaa säännöllisesti - se, onko kyseessä "oikea" urheilulaji, on toissijaista. Riittää esimerkiksi, että mies käy säännöllisesti lenkillä/uimassa/pyöräilemässä.
F) Jotain muuta, mitä?
(Itse täytän kohdat D ja E. Kohta C on vähän niin ja näin. Ja edelleenkään en omasta mielestäni ole urheilullinen, sillä oman määritelmäni mukaan minun pitäisi toteuttaa kohdat A ja B ollakseni urheilullinen. Kuitenkaan en halua varsinaisesti keskustella itsestäni, vaan yleisesti siitä, mitä naiset tarkoittavat vaatiessaan miehen olevan urheilullinen.)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Miehen käsitys asiasta:
Sanalla "urheilullinen" eli "sporttinen" ei missään nimessä tarkoiteta urheilua kilpailumielessä harjoittavaa henkilöä, sillä tuolla sanalla ei viitata esimerkiksi 140-kiloiseen isomahaiseen kuulantyöntäjään, vaikka hän voi urheilijana olla lajinsa terävimmällä huipulla. Sanalla "sporttinen" tarkoitetaan sellaista miestä, joka ei ole ylipainoinen, joka pitää huolta kunnostaan, on solakka ja jäntevä. Todennäköisesti lihaksistakaan ei ole haittaa.
Kyseessä on siis pääosin miehen ulkonäköön liittyvä pinnallinen toivomus, toki liikunnallisuus ja liikkuminen elämäntapana voi yhdistää ihmisiä, mutta silti itse pidän pääsääntönä sitä, että nainen, joka toivoo miehen olevan urheilullinen, on itse pinnallinen. Voihan sporttisuuden jotenkin luonteen ominaisuudeksikin vääntää, mutta pinnastahan kuitenkin oikeasti on kyse.
olla kuvaavampi sana
D ja E
Mistä ihmeestä revit tuon että urheilullinen tarkoittaa urheilua kilpailumielessä? Mielestäni kilpaurheilija on ihan käypä sana, ja urheilla voi todellakin ilman minkäänlaista kilpailua. Itse vihaan kilpailua kaikessa, mutta urheilen silti ja tosissani. Urheilullinen mies minulle tarkoittaa sitä, että mies tekee säännöllisesti jotain urheiluksi laskettavaa, se kuuluu säännöllisesti elämään. Urheilullinen mies urheilee myös lomalla eikä pidä kolmen päivän taukoa että pääsee ryyppäämään, vaan tinkii juhlimisesta päästäkseen urheilemaan. Urheilullisella miehellä on yleensä yksi pääurheiluharrastus ja pari sivu-urheiluharrastusta (ei pakko). Ja ennen kaikkea urheilullisuus näkyy ulospäin, ei ole mahdollista olla urheilullinen ilman, että urheilee. Se, että kulkee verkkareissa ja lenkkareissa ei tee miehestä urheilullista.
No, itselleni sanasta urheilu on tullut aina mieleen kilpailu. Kun katsot lehdestä urheilusivuja tai katsot tv:stä urheiluruutua, käsittelevät ne lähes poikkeuksettä pelkkää kilpaurheilua. Mielestäni juuri kilpailu erottaa liikunnan ja urheilun.
No, ehkäpä voisin sanoa niin, että jos harrastaa sellaisia lajeja, joita maailmalla yleisesti harrastetaan kilpailumielessä (kuten pallopelit ja yleisurheilu), kilpailematta kuitenkaan itse, voi silti kutsua itseään urheilulliseksi, jos noita lajeja harrastaa riittävän säännöllisesti. Edelleenkään kuitenkaan sellainen, joka vain lenkkeilee ja käy salilla, ei mielestäni ole urheilullinen, koska noita lajeja ei missään harrasteta kilpailumielessä. (Tai no, onhan jotain painonnostoa, mutta kyse on kuitenkin vähän eri asiasta.) Mielestäni kuntoilu ja urheilu ovat kaksi eri asiaa, vaikka nuo kaksi onkin mahdollista yhdistää.
Pääongelma tällaisia sanoja käyttäessä lienee tosiaankin se, että sana urheilullinen voi tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Siksi onkin lähes mahdotota sanoa, täyttääkö treffi-ilmoituksen kriteerit, jos vaatimuksena on, että mies on urheilullinen.
on yleensä eräänlainen deitti-ilmoihin vakiintunut "piilotermi", jolla tarkoitetaan, että miehen tulee olla kiinteäkroppainen ja mielellään hiukan lihaksikaskin, mikä taas on monille yhtä kuin "hyvännäköinen". Ei useinkaan edellytä kilpailemista tai edes hyvää aerobista kuntoa, vaan riittää että mies on viettänyt riittävästi aikaa kuntosalilla, jotta hartiat ovat reilusti leveämmät kuin takamus eikä vatsa ole mallia pesupallo ;)
Aika samanlainen klishee on myös nykyisin runsaasti käytetty termi "katseenkestävä" - eihän sillä tarkoiteta henkilöä "joka kestää katseen", vaan että henkilö on hyvännäköinen/kaunis/komea ;)
Sporttinen on sellainen normaalivartaloinen, mutta liikuntaa 2-3 kertaa vikkoon harrastava. Keho suhteellisen timmissä kunnossa.
Urheilullinen taas on ihan oikeasti amatööri-/ammattilaisurheilija. Tulosliikkuja, eli pyrkii parantamaan tulosta omassa lajissaan. Liikkuu lähes päivittäin. Keho on lihaksikas, muttei kuitenkaan mikään bodari-body.
Nuo ovat melko hyviä määritelmiä. Erityisesti urheilullisen määritelmä on näköjään sinulla juurikin sama kuin minulla. Mielestäni "liikunnallinen" kuvaa kuitenkin paremmin ensimmäistä mainitsemaasi tyyppiä kuin "sporttinen".
"Sporttinen on sellainen normaalivartaloinen, mutta liikuntaa 2-3 kertaa vikkoon harrastava. Keho suhteellisen timmissä kunnossa."
Pitääkö "harrastaa" jotakin tiettyä trendilajia (kuntosalit, ..) vai riittääkö että harrastaa sitä, mistä pitää ?
Nimim: työmatkapyöräilijä - en urheilullinen saati atleetti, mutta päihitän työmaan autolla liikkuvat riisitautiset.
Mihin sarjaan se kuuluu? Minä olen (nainen, muuten) harrastanut kehonrakennusta jo pitempään ja täysin tosissani ja se todella näkyy. En silti lähtisi kilpailemaan mistään hinnasta, kilpailu oman itsen kanssa riittää. Mitä minä olen jos en urheilullinen?
Kehonrakennus on pullistelua eikä mitään urheilua
joita harrastan? eivät merkitse mitään? Vittu teitä ihmisiä, ette tajua edes että fitness olisi urheilua... Olette te ahneita paskoja.
Mielestäni kun ihminen urheilee (lajista viis) jatkuvasti kehittyen ja parantaen, voi häntä jo urheilijaksi kutsua.
Minua ei haittaa edes, että formulakuskeja sanotaan urheilijoiksi!
Mitkä muut lajit ? Et kertonut mitään muuta ? Ja aluksi puhuit kehonrakennuksesta ja nyt fitnesistä. Ne on kyllä tietääkseni eri lajeja. Fitnes kyllä vaatii kovaa kuntoa. Kehonrakakennus ei.
Formulat onkin jo asia sinänsä. Penkillähän siinä istuksitaan mutta istupa siinä parituntia 40 asteen helteessä ja samalla G-voimat vääntelee kroppaasi sinne tänne. Niskalihakset on lujilla.
Ja enpä nyt sanoisi muutenkaan että se nappien syönti olisi kovinkaan urheilullista touhua. Eikös kehonrakunnuksessa vedetä kuitenkin lisäravinteita aikas reilulla kauhalla. Näkihän sen jo siitä kun sulla menee herne nenään saman tien ;))
jos laittaisin ilmoituksen jne... niin en kyllä käyttäisi urheilullinen sanaa. En tiedä mitä naiset sillä hakevat, mutta itse ajattelen, että se tarkoittaa sitä että ihminen pitää huolta itsestään kaikella tapaa.
Itse kyllä erittelisin tarkemmin mitä haluan.
Ja tästä on ennenkin ollut puhetta, mutta haluaisinpa tietää kuinka moni nainen, joka haluaa urheilullisen miehen on sitä itse. Uskallan epäillä monia.
Itse en myöskään koe olevani urheilullinen vaikka harrastan päivittäin liikuntaa.
"Ja tästä on ennenkin ollut puhetta, mutta haluaisinpa tietää kuinka moni nainen, joka haluaa urheilullisen miehen on sitä itse. Uskallan epäillä monia."
Tätä minäkin mietin. Jos käytetään pohjana minun tai Jascan määritelmää, on hyvin harva nainen urheilullinen. Liikunnallisia sen sijaan on hyvinkin moni.
Muistelisin lukeneeni hiljattain jonkun 50-vuotiaan, eronneen äidin toivomuslistaa tulevalle miesystävälleen. Totta kai tuolla listalla komeili sana urheilullinen. Tuo nainen ei tainnut mainita mitään liikuntaharrastuksistaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että mielestäni se, että 50-vuotiasta suomailaista naista voisi kutsua urheilulliseksi, on äärimmäisen harvinaista (sama pätee varsin pitkälti myös 50-vuotiaisiin suomalaisiin miehiin). Mielestäni kumppanilta ei pitäisi vaatia sellaista, mitä ei itse ole.
mä en seurustelekaan, koska en ole vielä kypsä siihen ; ) Hiljaa hyvä tulee.
Mut ihan tosi kyllä just toi kuka 50-v on urheilullinen. Kyl varmaan liikunnallinen on, mut urheilullinen...
A, D ja E ovat kuvaavat urheilullisuutta. Kyllähän naiset taitavat tarkoittaa urheilullisuudella lähinnä ulkonäköä. Hassusti olet ajatellut, että urheilullisuuden pitäisi liittyä kilpailemiseen. Onhan se lenkillä käyntikin yhtä lailla urheilua.
Minusta lenkillä käynti ei ole urheilua. Kuntoilua tai liikuntaa se kyllä on, mutta ei urheilua. Kuinka monta kertaa olet nähnyt urheiluruudussa tai lehtien urheilusivuilla lenkkeilyvinkkejä? Kyllä tuollaiset taitavat kuulua jonnekin aivan eri osastoon (vapaa-aika ja hyvinvointi tms.) kuin urheiluun.
Monet naiset voisi laittaa suomen kielen kursseille, ne käyttää termejä miten sattuu. Tapasin kerran kimulin joka etsi kanssa "urheilullista" miestä. Hengailinkin sen kanssa jonkun aikaa (virhe). Sitten kun sille selvisi, että käytän liikuntaan 20 tuntia viikossa niin se alkoi marista. Ite oli tietenkin kuvannut itseään urheilulliseksi tottakai mutta se likka oli kyllä ihan paskassa kunnossa, juostakaan jaksanut yhtään.
Itse miellän urheilullisuuden ja liikunnallisuuden samaksi asiaksi. Ja jos haen urheilullista miestä, tarkoitan sellaista, jolla on treenattu kroppa (ehkä jonkun mielestä pinnallista, mutta kuitenkin) ja josta saisi seuraa lenkkipolulle, salille jne. En voisi kuvitella tapailevani miestä, joka ei tee kuntonsa eteen mitään, sillä itse liikun paljon.
Ei urheilijan tarvitse olla mikään kilpaurheilija. Oletko koskaan kuullut käsitettä kuntourheilija? Sillä mielestäni tarkoitetaan juuri näitä ihmisiä, jotka sinun mielestäsi ovat vain liikunnallisia eivätkä urheilullisia.
Oletetaan että sulla olisi netissä ilmoitus jossa haet sporttista seuraa. Itse olisin sellainen että salilla käyminen ei kiinnosta pätkääkään, mutta keväisin/kesäisin lenkkeilen ja pyöräilen, ja sitten syksyllä/ talvella käyn uimassa. Ja kuntoilen jokseenkin epäsäännöllisesti fiiliksen mukaan. Ei siis tyyliin joka toinen päivä jotakin. Olisinko mielestäsi riittävän sporttinen ? Ja ei sitten aleta spekuloimaan sillä että pitäis nähdä ensin.
Sinun mielestäsi siis urheilullisuus on selkeästi sekä fyysinen että henkinen ominaisuus. Tuo on minusta ihan ok. On toki kohtuullista haluta urheilullinen kumppani, jos on OIKEASTI sitä itsekin. Olet siis rehellinen - toisin kuin tuo aiemman (miespuolisen) kirjoittajan mainitsema nainen, joka kyllä halusi hyväkroppaisen miehen, muttei sitten kestänytkään sitä, että kropan kunnossa pitäminen vie aikaa. :|
Olen kyllä kuullut sanan kuntourheilija. Minulle siitä kuitenkin tulee mieleen sellainen henkilö, joka harrastaa kilpaurheilulajeja kuntoilumielessä. Mielestäni ainoastaan lenkillä ja salilla käyvä henkilö ei ole urheilija - ei edes kuntourheilija. Sen sijaan ketjun alkupäässä kirjoittanut sporttimies on mielestäni selkeästi kuntourheilija.
...ajatellaan, että joku henkilö käy esimerkiksi salilla vaikkapa 4-5x/vk, lenkkeilee lähes päivittäin ja pelaa pari-kolme kertaa viikossa vaikkapa sulkapalloa, sählyä tms. tai käy esimerkiksi ohjatuilla tunneilla (aerobic, spinning, body pump...). Kyllä tälläisen henkilön miellän vahvasti kuntourheilijaksi. Ainakin tuolla liikunnan määrällä kunto on nousujohteista ja näkyy varmasti myös kropassa. Ellei sitten muissa elämäntavoissa jokin asia mätä pahasti.
Itselleni liikunta on elämäntapa ja samaan pakettiin kuuluvat myös muuten suht terveelliset elintottumukset (jotain paheita täytyy tosin olla =)), joten loogisesti haen myös samanhenkistä kumppania.
Tuossa alempana ketjussa jo äsken vastasinkin alkuperäiselle kirjoittajalle, joten kannattaa lukea sekin.
Mielestäni kuntourheilu on kunnon ylläpitämistä ja kohottamista. Eli vähintään kolmesti viikosta täytyisi harrastaa jotain kunnon hikiliikuntaa, mieluiten tietenkin useammin jos haluaa kuntoa kohottaa eikä vain ylläpitää.
Käyt esimerkiksi uimassa, oikein hyvä :) Pointti onkin nyt siinä, että jos kuntoilusi on SÄÄNNÖLLISTÄ, olet mielestäni kuntourheilija. Mutta jos vaikkapa olet aina ensin vaikkapa viikon tekemättä mitään, sitten saat spurtin ja liikut muutamana päivänä enemmän ja sen jälkeen ei taas vaikkapa pariin viikkoon huvitakaan, en miellä sinua kuntoilijaksi. Sanoit, ettei tyyliin joka toinen päivä jotakin. Mielestäni se kuitenkin olisi aikalailla minimi...
Aloinpa tässä aikani kuluksi miettiä joitakin tuntemiani lätkä-, futis-, salibandy- ja jääpallopelaajia, jotka varmasti sinun mittapuusi mukaan ovat urheilullisia, koska pelaavat kilpatasolla eivätkä vain liikuntamielessä kaveriporukalla. Tajusin, että heillä monilla on muuten aika epäterveelliset elämäntavat (erittäin runsasta alkoholinkäyttöä jne.), kun taas monet tuntemani kuntourheilijat ovatkin kaikin puolin paljon tervehenkisempää porukkaa.
Nämä mainitsemani kilpaurheilijat tosiaankin löytyvät joukkuelajeista, kun taas vaikkapa pari kilpailevaa yleisurheilijatuttavaani viettävät terveellisempää elämää. Näinköhän nämä joukkuelajityypit edes pärjäisivät erityisemmin missään yksilösuorituksissa... Monesta voisin sanoa, että kilpaurheilu-uran päätyttyä ovat varmasti potentiaalisia tulevia alkoholisteja jos käytös jatkuu ennallaan. Mutta joo, nyt taisin vähän poiketa alkuperäisestä aiheesta =)
Tämä nyt oli vain pohdintaa oman kokemukseni perusteella ja asiasta saa vapaasti olla eri mieltä. Mutta kun oikein tarkasti mietin, niin koko pakettia ajatellen ottaisin varmasti itse mieluiten kuntourheilijamiehen. Tosin tällä hetkellä en ottaisi mitään miestä =)
Joo, tuota kyllä voisi tosiaankin sanoa kuntourheiluksi. Ainakin tuollaisella liikuntamäärällä on varmasti ns. "urheilullinen vartalo". Ja voihan ainakin sählyä käsittääkseni harrastaa myös kilpailumielessä.
Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä, että urheilullisuus ja liikunnallisuus eivät ole täysin sama asia. Sellainen henkilö, joka käy kolmesti viikossa lenkillä, on kyllä liikunnallinen, muttei missään tapauksessa urheilullinen. Sen sijaan urheilullinen ihminen on yleensä myöskin liikunnallinen.
Itse käsitän, että yleisesti urheilullisella tarkoitetaan juuri jäntevää vähärasvaista lihaksikasta vartaloa. Eli esim. yleisurheilun pikamatkojen edustajat tai jopa jotkut alusvaatemallit kuuluvat tähän kategoriaan.
Minua hämmästyttää enemmänkin naisten oma vartalon määritys "Normaali". Jos BMI on reilusti yli 25 (tai yleensä yli tuon), niin ei vartalo ole enää normaali... Se on joko pyöreä, ylipainoinen tai kenties jopa urheilullinen, mutta ei normaali! Sama pätee tietysti meihin miehiin.
Niin, jos puhutaan "urheilullisesta vartalosta", niin silloin yleensä tarkoitetaan juuri tuota, mistä puhuit. Yksi asia, jota tässä ketjussa olen yrittänyt pohtia, on se, tarkoittaako urheilullinen mies nimenomaan sellaista miestä, jolla on urheilullinen vartalo (vaiko kenties sellaista miestä, joka harrastaa urheilua, mutta jonka vartalo ei välttämättä ole urheilullinen). Useimmista vastauksista päätellen näin taitaa tosiaan olla.
Normaali vartalo minusta tosiaan tarkoittaa sitä, että painoindeksi on normaalialueella, ja yleisestikin vartalo näyttää "normaalilta", eli mitään ihmeellisiä epämuodostumia ei ole.