mahdollisuutta jatkaa? Rakkaani jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen.. kahdesti. Eli katui, ihmetteli omaa käytöstään, lupasi ettei enää satuta. Ja jäi kiinni samantien uudelleen. Mutta miksi en voi luopua toivosta? En uskalla luottaa, mutta silti toivon ihmettä. Sydän tuntuu painavalta ja olen miltei jatkuvasti surullinen. Suhteemme oli aiemmin melko vapaa, idea oli, ettei humalassa sekoilut tarkoittaisi suhteen loppumista. Mutta tämä toinen nainen oli jäänyt kuvioihin. Mies sanoo tuskin tuntevansa. Samalla minä hajoan. En usko tulevaisuuteen yhdessä, mutta en myöskään voi kuvitella tulevaisuutta ilman hänen helliä hyväilyjään.. Olemme päättäneet vielä yrittää. En jaksa huutaa hänelle. En koe sitä millään tavoin hyödylliseksi. Haluaisin puhua asioista, mutta useimmiten en saa häneltä mitään vastausta. Etäännymme toisistamme, enkä silti haluaisi päästää irti. Meillä oli kuitenkin ihana suhde. Toimiva.. siis oli.. Nyt on vain riekaleet, joita yritän pitää kasassa kynsin hampain ja toivon, että tapahtuisi ihme. Että unohtaisin. Hän ei halua luopua minusta. Sanoo että olen tärkeä ja erilainen kuin muut. Yrittää ohittaa pettämisen olan kohautuksella. Minä vain en pysty siihen. Kai se on suhteen loppumisen merkki, kun joka päivä tekee mieli itkeä. Hän tietenkin sanoo, ettei se ole minusta kiinni, että hän teki mitä teki, että hän vain on sellainen. Haluaisin uskoa, mutta samalla soimaan itseäni. Minä olen riittämätön..
Onko
enää
3932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jo kiinni jäänyt, mutta montakohan kertaa on onnistunut ilman kiinni jäämistä.
Sinuna jättäisin -koska uskon tuollaisen jatkuvan aina mahdollisuuden osuessa kohdalle.
Todennäköisesti tulet aina muistamaan hänen hairahdukset ja se nousee aina pienenkin riidan aikana esille.
Ajattele - tee järkevä päätös - tsemppiä.
Samalla tavalla on käynyt omassa suhteessani. Toisella kerralla yhteydenpito johti vain yhteen tapaamiseen ja suutelukohtaukseen. Eka kerralla seksipitoinen suhde. Vanha suola kai janotti. Mies kyllä selitteli toista hairahdustaan´sillä, että vanhat muistot jotenkin nousivat pintaan ja häntä kävi niin sääliksi, kun naisparka jaksoi olla häneen edelleen umpirakastanut!!! Hehheh -Pussailua säälistä. Olin saada hjärteslaagin, kun jälkimmäinen yhteydenpito paljastui. En ollut uskoa sitä todeksi, kun mies oli luvannut ja vannonut, ettei enää pitäisi yhteyttä. Oli kuulemma ollut niin vaikeaa, kun itse olin totaalisessa kriisissä ollut niin hankala, syyttelevä ja toisaalta oli pelännyt, että jätän hänet. Tarvitsi siis kuulemma vain ystävää, joka välittää ja kuuntelee! Mies katkaisi väliinsä naiseen todistettavasti ja siten, että myös toisen naisen puoliso oli asiasta tietoinen. Nainen kyllä vielä ruikutti ja roikkui perässä. Oli jopa kehdannut todeta, että ´"Suomihan on pieni maa, löydät minut koska tahansa ja voin odottaa sinua vaikka 20 v.", kun mieheni oli sanonut haluavansa, että ei enää KOSKAAN pidetä yhteyttä. Niin että tämmöistä skeidaa täälläkin! Inhottaa ajatella, että joku moraaliton petollinen kevytkenkä vieläkin haaveilee miehestäni. Rakenna siinä sitten luottamusta! Toisaalta ajan kanssa olen kyllä alkanut luottaa mieheeni, onhan hän kanssani vieläkin, vaikka 2v. on asiasta kulunut. Epäilen silti vieläkin joskus mieheni menoja, vaikka järjen tasolla olen vakuuttunut, että hän ei enää aio minua enempää satuttaa. Tunteilleen ei mahda mitään. Kaipa ne on vain "prosessoitava läpi". Ajattelin aina ennen, että mies lentää kuin leppäkeihäs, jos pettää. Rakastamme silti toisiamme edelleen niin paljon, ettemme voineet erota. Suhteemme on jopa monella tasolla parantunut ja vaalimme sitä aiempaa paremmin. Tuskaa on jäljellä silti. Voimia sinulle!
Tällä hetkellä olemme päätyneet eroon. Asia ei enää satuta. Jollain tasolla olen jopa tyytyväinen. Tulemme varmasti pitämään yhteyttä, mutta omat fiilikset on sitä rataa, että jos en voi/osaa enää luottaa häneen, niin on aivan turha teeskennellä muutakaan. Toivottavasti hän herää kuitenkin joskus ikävöimään minua. Ymmärtäisi olla tekemättä seuraavalle kumppanilleen samalla tavoin. Eroamme ilman riitaa. Toivottavasti olen itkenyt jo kyynelvaraston tyhjäksi. Nyt pitää asennoitua taas parin vuoden jälkeen ajatukseen sinkkuelämästä. Seksin suhteenkin kyllä harmittaa. Oli systeemit meinaan sen verran toimivat, ettei ihan helposti yhtä hyvää löydy. Pitää varmaan käydä sitten vielä "muistelemassa menneitä".