Tietoa...

Olen samassa veneessä minäkin, eli rakas kumppani on pettänyt luottamuksen. Aikaa on jo vähän kulunut ja tahtoisin ihan oikeasti luottaa mutta en vaan pysty...

Ei ole mitään sääntöä miten luottamuksen saa kasvatettua takaisin, typerältä kuulostaa mutta kai se on vaan aika mikä auttaa ja se ettei tekoset toistu. Tosin useinmiten ne vaan toistuu. Itse huomasin sen kun ex-kumppanini valheisiin uskoin ja annoin anteeksi hänen kiinni jäätyään tekosistaan ja valheistaan niin samalla annoin hiljaisen hyväksyntäni sille, että tulen antamaan myös jatkossa vastaavat temput anteeksi vaikka kovin aina sovittiin, ettei ne enää toistu. Nyt ollaan erottu ja alkaa jo helpottamaan. Edelleenkin huomaan, että epäilen häntä kun hän minulle jotain kertoo mistä ei ole aivan vakuuttunut. Tsemppistä vaan teille!!!

Voipi olla, että musta tuntuu jotakuinkin samansorttiselta. Eli siis puolisko lupaa hoitaa jonkun asian, niin pienen kuin isonkin, heti kohta, heti aamulla, heti tällä viikolla. Ja todennäköisimmin mitään ei tapahdu.

Jos asiasta tiedustelee, nousee kova myrsky.

Tyytyväiseltä tuo sen sijaan vaikuttaa, jos lopulta teen asian itse. Joskus tuntuu, et hän lupaa vaa luvataksee eikä tehdäksee.

Ja sen kerran jos joku asia ihmeen kaupalla tulee hoidettua, mun pitäs olla valmis laajamittasii suitsutuksii.

Taas mun tekemiset tulee ittestääselvyyksinä, eikä niitä tartte noteerata. Ämmäjen työ kai kuuluuki olla ilmasta ja tapahtua iha luontojaa?

On tosi mahdoton tietää, missä asioissa voi luottaa! Lisäksi hupimielessä puolisoni vielä puhuu päinvastasia, kuin tarkoittaa. Jollen taas hoksaa oikein, tulee myrsky.

Kun yritän puhua tästä, et mun on vaikee ymmärtää, hän ottaa asian henk.koht. nenuunsa.

Ihan nokka-pyrstö-ongelma! Kypsää!