Olen aiemmin asiantuntijahommissa ollut nainen, nyt juuri esimiestyön aloittanut. Firma suurehko, nyt oleva osasto käsittelee raha-asioita ja siihen liittyvää valtavaa tietojärjestelmä- ja lakinippelistöä. Sen opetteleminen ei ole lähtenyt onnistuneesti käyntiin, ja pahinta on ollut oman motivaation puute. Siis tämä ala ei kertakaikkiaan tunnu olevan lainkaan minua varten, sain täysin erilaisen kuvan haastatteluissa. Palan tuntu kurkussa ja tuskahiki koko ajan sen vuoksi. Ohjeita, muutostiedotteita ja erilaisia tilastojuttuja satelee koko ajan sähköpostilla. Tuntuu että hukun tähän moskaan!
Toinen juttu on se, etten ole saanut lujaa ja auktoriteettimaista otetta alaisiini. Porukat höpöttelevät omiaan, eivät kuuntele, eivät ota vakavasti. Jos koetan mennä heidän työasioihin "pintaa syvemmältä" kysellen, saan vastaukseksi halveksivaan sävyyn "me osataan hommamme". Näin ollen jo päivittäinen yhteistapaaminen ja kunkin työvaiheisiin ja -tilanteeseen perehtyminen ei onnistu. Siis eräällä lailla sanoen henkilökemiatkaan eivät kohtaa, ei ainakaan esimies-alainen-kemia.
Jotenkin umpikuja: taloudellisesta syystä irtisanoutuminen tuntuisi pahalta jutulta karensseineen, mutta toisaalta eka kertaa eläessäni on vahva tunne siitä ettei tämä juttu toimi jatkossa, ei työnsisällön eikä esimiestyön osalta. Ja jos ei se onnistu, vaarantuu siinä myös firman toiminnot pahimmillaan vakavalla tasolla.
Joka aamu tuntuu, että olisimpa vielä parikymppinen ja uravalinta edessä!
Toinen juttu on se, etten ole saanut lujaa ja auktoriteettimaista otetta alaisiini. Porukat höpöttelevät omiaan, eivät kuuntele, eivät ota vakavasti. Jos koetan mennä heidän työasioihin "pintaa syvemmältä" kysellen, saan vastaukseksi halveksivaan sävyyn "me osataan hommamme". Näin ollen jo päivittäinen yhteistapaaminen ja kunkin työvaiheisiin ja -tilanteeseen perehtyminen ei onnistu. Siis eräällä lailla sanoen henkilökemiatkaan eivät kohtaa, ei ainakaan esimies-alainen-kemia.
Jotenkin umpikuja: taloudellisesta syystä irtisanoutuminen tuntuisi pahalta jutulta karensseineen, mutta toisaalta eka kertaa eläessäni on vahva tunne siitä ettei tämä juttu toimi jatkossa, ei työnsisällön eikä esimiestyön osalta. Ja jos ei se onnistu, vaarantuu siinä myös firman toiminnot pahimmillaan vakavalla tasolla.
Joka aamu tuntuu, että olisimpa vielä parikymppinen ja uravalinta edessä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.