Itselleni on kertynyt monenlaista kokemusta työnhausta. Mieleeni muistuu eräs tapaus kun soitin erääseen työpaikkaan ja kyselin töitä.
Henkilö toisessa päässä oikein tuhahti vihaisena, että ei täällä toista työntekijää tarvita ja että hyvin on pärjätty jo 30 vuotta yksinkin.
Usein tuntee itsensä ikäänkuin olisi jotenkin tunkeilemassa kun hakee töitä. Tietysti joukossa on myös ihan asiallisestikin suhtautuvia.
Henkilö toisessa päässä oikein tuhahti vihaisena, että ei täällä toista työntekijää tarvita ja että hyvin on pärjätty jo 30 vuotta yksinkin.
Usein tuntee itsensä ikäänkuin olisi jotenkin tunkeilemassa kun hakee töitä. Tietysti joukossa on myös ihan asiallisestikin suhtautuvia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ehtinyt harrastaa aktiivista työnhakua kaikin mahdollisin keinoin jo melko pitkään ja monenlaisia tilanteita on matkan varrella sattunut. Ikävimmät kokemukset liittyvät oma-aloitteiseen "piilotyöpaikkojen" hakemiseen, jolloin kielteiset vastaukset ovat usein melko jyrkkiä ja jopa ilkeitä. Koska lähestyn työnantajia työttömänä työnhakijana, on vastausten äänensävy erityisen negatiivinen. Työtön on työnantajien silmissä automaattisesti kyvytön looser.
Asiallisempaa käyttäytymistä saa hakiessa avoimeksi ilmoitettuja paikkoja. Tällöin hakuprosessi johtaa toisinaan jopa haastatteluun ja kielteinen vastauskin tulee yleensä kirjallisena.
Yleisesti voin todeta, että ikävimmät kokemukset ovat peräisin pienistä firmoista, jolloin olen ollut tekemisissä suoraan kyseisen yrittäjän kanssa. Mitä suurempi firma tai organisaatio on kysymyksessä, sitä asiallisempaa kohtelua saa myös työttömänä työnhakijana. Varsinkin firmat, joilla on oma henkilöstöosasto tai rekrytoinnista vastaava henkilö, hoitavat myös kielteisen palautteen tyylikkäästi, joutuvathan he kantamaan vastuuta myös yrityksen yleisestä imagosta.