Miksi parisuhde?

Eivät kaikki edes ajattele, että siitä pitäisi olla jotain hyötyä. Omalla kohdallani ainakin parisuhteesta on ennemminkin haittaa monin tavoin , mutta pidän sitä sen väärtinä, kun saan rakkautta ja on luotettava ihminen lähellä koko ajan.. Joten: RAKKAUDEN takia...?

Miksi jälkeläisiä halutaan?

juusto kirjoitti:

Miksi jälkeläisiä halutaan?

Sitä en osaa sanoa, kun itse en lapsia halua, haluan vain rakkautta. Mutta joskus sellainen tunne ohimenevästi tulee, luonto kun pistää ajattelemaan sellaisia..

1+1=2 kirjoitti:

Eivät kaikki edes ajattele, että siitä pitäisi olla jotain hyötyä. Omalla kohdallani ainakin parisuhteesta on ennemminkin haittaa monin tavoin , mutta pidän sitä sen väärtinä, kun saan rakkautta ja on luotettava ihminen lähellä koko ajan.. Joten: RAKKAUDEN takia...?

rakkaus?? joku vierellä kirjoitit?
se parisuhde on jotta kumpikin tuntisi oman olonsa paremmaksi. itsekkäistä syistä siis..

fjuri kirjoitti:

rakkaus?? joku vierellä kirjoitit?
se parisuhde on jotta kumpikin tuntisi oman olonsa paremmaksi. itsekkäistä syistä siis..

Omalla kohdallani kyllä ei ole noin, parisuhde teki oloani aika paljonkin pahemmaksi, se kyllä on oma tarinansa, mutta voin vähän kertoa. Olin lapsena insestin uhri ja minusta kasvoi aika sulkeutunut ja yli-itsenäinen, halusin elää vain itselleni ja olla muista riippumaton. Se on kuitenkin aika tyhjää elämää, kun ei koskaan voi miellyttää muita kuin itseään! Ihmisellä on kuitenkin itsekkäiden tarpeiden lisäksi tarve miellyttää ja antaa toisillekin! Joten pakotin itseni seurustelemaan, mutta joudun käymään terapiassa samalla, sillä seurustelu ja varsinkin seksi nosti pintaan kaiken sen, minkä olin parhaani mukaan yrittänyt sulkea sisimpääni. Eli seurustelu aiheutti ja aiheuttaa edelleen enemmänkin negatiivisia tuntemuksia minulle, pusken vain eteenpäin siitä huolimatta. Miksi? Koska seurustelu on normaali osa ihmisen sosiaalista käyttäytymistä. En halua enää olla kylmä, itsenäinen erakko! Ennen suunnittelin muuttoa johonkin metsäkorpeen kauas muista, nyt suunnittelen muuttoa kumppanini kanssa yhteen. Kyllä edellinen vaihtoehto olisi ollut helpompi ja itsekkäämpi! Nyt joudun tekemään jotain, mihin en aijemmin ollut koskaan tottunut; huomioimaan toisenkin tarpeet enkä vain omani.

1+1=2 kirjoitti:

Omalla kohdallani kyllä ei ole noin, parisuhde teki oloani aika paljonkin pahemmaksi, se kyllä on oma tarinansa, mutta voin vähän kertoa. Olin lapsena insestin uhri ja minusta kasvoi aika sulkeutunut ja yli-itsenäinen, halusin elää vain itselleni ja olla muista riippumaton. Se on kuitenkin aika tyhjää elämää, kun ei koskaan voi miellyttää muita kuin itseään! Ihmisellä on kuitenkin itsekkäiden tarpeiden lisäksi tarve miellyttää ja antaa toisillekin! Joten pakotin itseni seurustelemaan, mutta joudun käymään terapiassa samalla, sillä seurustelu ja varsinkin seksi nosti pintaan kaiken sen, minkä olin parhaani mukaan yrittänyt sulkea sisimpääni. Eli seurustelu aiheutti ja aiheuttaa edelleen enemmänkin negatiivisia tuntemuksia minulle, pusken vain eteenpäin siitä huolimatta. Miksi? Koska seurustelu on normaali osa ihmisen sosiaalista käyttäytymistä. En halua enää olla kylmä, itsenäinen erakko! Ennen suunnittelin muuttoa johonkin metsäkorpeen kauas muista, nyt suunnittelen muuttoa kumppanini kanssa yhteen. Kyllä edellinen vaihtoehto olisi ollut helpompi ja itsekkäämpi! Nyt joudun tekemään jotain, mihin en aijemmin ollut koskaan tottunut; huomioimaan toisenkin tarpeet enkä vain omani.

..Niin piti vielä sanoa, että pakottamalla itseni parisuhteeseen annan tavallaan monoa lapsuusaikani möröille, jotka piinaavat muuten loppuikäni. Terapeuttinikin on sitä mieltä, että paha oloni johtuu juuri näistä "kasvukivuista". Siihen liittyy myös tietty läheisriippuvuus, että jos joudun nukkumaan ilman poikaystävääni, näen heti pahoja unia enkä saa unta, ellen lukitse ovea, sillä minulla on jatkuvasti tunne että joku seisoo ovensuussa ja tuijottaa minua.. Tämäkin aiheuttaa minulle pahaa oloa, sillä minun on tosiaan luotettava ettei poikaystäväni jätä minua nyt pulaan. -Ja mistäs sitä koskaan 100% varmaksi tiedät...? Hänelle oikkuileva käytökseni on erittäin vaikeaa, helpommalla pääsisi ottamalla uuden naisen.
Jatkuvasti mietin, miten paljon helpommalla itsekin pääsisin olemalla yksin, mutta silloin ihminen on kylmä ja kyyninen, juuri sitä mitä useimmat nykyään ovatkin..

1+1=2 kirjoitti:

..Niin piti vielä sanoa, että pakottamalla itseni parisuhteeseen annan tavallaan monoa lapsuusaikani möröille, jotka piinaavat muuten loppuikäni. Terapeuttinikin on sitä mieltä, että paha oloni johtuu juuri näistä "kasvukivuista". Siihen liittyy myös tietty läheisriippuvuus, että jos joudun nukkumaan ilman poikaystävääni, näen heti pahoja unia enkä saa unta, ellen lukitse ovea, sillä minulla on jatkuvasti tunne että joku seisoo ovensuussa ja tuijottaa minua.. Tämäkin aiheuttaa minulle pahaa oloa, sillä minun on tosiaan luotettava ettei poikaystäväni jätä minua nyt pulaan. -Ja mistäs sitä koskaan 100% varmaksi tiedät...? Hänelle oikkuileva käytökseni on erittäin vaikeaa, helpommalla pääsisi ottamalla uuden naisen.
Jatkuvasti mietin, miten paljon helpommalla itsekin pääsisin olemalla yksin, mutta silloin ihminen on kylmä ja kyyninen, juuri sitä mitä useimmat nykyään ovatkin..

Kyllä yksin oleminen on paljon itsekkäämpää! Itse aloitin seurustelun vasta 24 vuotiaana, sitä ennen olin aina yksin, totuin siihen että kaikki sujuu MINUN pillini mukaan. Oli todella vaikeaa opetella seurustelemaan, enkä oikeastaan vieläkään ole siihen täysin sopeutunut, vaikka on pari vuotta seurusteltu.
Jouduin muuttamaan koko elämänasenteeni enemmän toisia huomioon ottavaksi, kun minua ei lapsuudessakaan siihen kasvatettu. Ja se koulu on edelleen kesken. Poikaystäväni sanoo tuntevansa etten edes tarvitse häntä, kun teen kaiken itse. En edes osaa pyytää häntä ojentamaan jotakin esinettä, vaikka hän olisi sitä lähempänä! Kaikki tämän kaltaiset pikkujutut joudun opettelemaan erikseen, mitkä muut näyttävät osaavan luonnostaan. En tiedä vaikka itsekin olisin insestin uhri, lapsesta asti olen ollut mieluiten omissa oloissani ja elänyt vain itselleni, mutta ei siinä tosiaan pidemmän päälle ole mitään järkeä..

Entinen erakko kirjoitti:

Kyllä yksin oleminen on paljon itsekkäämpää! Itse aloitin seurustelun vasta 24 vuotiaana, sitä ennen olin aina yksin, totuin siihen että kaikki sujuu MINUN pillini mukaan. Oli todella vaikeaa opetella seurustelemaan, enkä oikeastaan vieläkään ole siihen täysin sopeutunut, vaikka on pari vuotta seurusteltu.
Jouduin muuttamaan koko elämänasenteeni enemmän toisia huomioon ottavaksi, kun minua ei lapsuudessakaan siihen kasvatettu. Ja se koulu on edelleen kesken. Poikaystäväni sanoo tuntevansa etten edes tarvitse häntä, kun teen kaiken itse. En edes osaa pyytää häntä ojentamaan jotakin esinettä, vaikka hän olisi sitä lähempänä! Kaikki tämän kaltaiset pikkujutut joudun opettelemaan erikseen, mitkä muut näyttävät osaavan luonnostaan. En tiedä vaikka itsekin olisin insestin uhri, lapsesta asti olen ollut mieluiten omissa oloissani ja elänyt vain itselleni, mutta ei siinä tosiaan pidemmän päälle ole mitään järkeä..

ovatkohan vastaukset juuston kysymykseen?
juusto taisi kysyä miksi parisuhde?, ymmärsin parisuhteen avo/avioliittona. Tottakai ihminen tarvitsee muita ihmisiä, muutenhan hän olisi erakkona autiolla saarella? Minä esimerkiksi olen "sinkku", mutta on minulla aktiivinen seksi -ja ystävä-elämä..
Entinen erakko siis kirjoitti




siis halusit epäitsekkääksi ja yhtenä aamuna kun olit 24..aloitit seurustelun.. *ihmetystä* Toivon että jos et ihan rakastanut, niin ainakin olit ihastunut.. opetellaanko nykyään seurustelemaan?
hyviä kesiä kaikille:)

fjuri kirjoitti:

ovatkohan vastaukset juuston kysymykseen?
juusto taisi kysyä miksi parisuhde?, ymmärsin parisuhteen avo/avioliittona. Tottakai ihminen tarvitsee muita ihmisiä, muutenhan hän olisi erakkona autiolla saarella? Minä esimerkiksi olen "sinkku", mutta on minulla aktiivinen seksi -ja ystävä-elämä..
Entinen erakko siis kirjoitti




siis halusit epäitsekkääksi ja yhtenä aamuna kun olit 24..aloitit seurustelun.. *ihmetystä* Toivon että jos et ihan rakastanut, niin ainakin olit ihastunut.. opetellaanko nykyään seurustelemaan?
hyviä kesiä kaikille:)

No kun ihmiset vaan ovat erilaisia ja kokevat samat asiat eri tavoin. Minulla asia nyt on vain niin, että joudun opettelemaan seurustelun ja tiedän erään toisenkin henkilön, jolla sama juttu.
Helppo sellaisten sanoa, jotka tottuneet aktiiviseen elämään, mutta itse olen tottunut olemaan vain itsekseni, mikä antaa hyvän lähtökohdan verrata täydellistä itsenäisyyttä seurusteluun.

Siis kyllä mielestäni minulla oli oikeus liittää kirjoitukseni aiheeseen siinä missä muillakin. Enkä kyllä tajua, miksei muka seurustelu ole sinun mielestäsi parisuhde ja vasta avo/avioliitto on! Kyllähän mekin poikaystäväni kanssa ollaan aamusta iltaan yhdessä, vaikkei virallisesti kumpikaan asu toisen luona.

Mikäli asia edes sinulle kuuluu, kyllä, olin ihastunut. En siis voinut herätä aamulla päättäen tulla epäitsekkääksi, vaan kohtasin miehen (niin, illalla) kehen ihastuin ja ajattelin että voisin kerrankin kokeilla päästää jonkun suojamuurini läpi.

En tiedä mikä kirjoituksessani ärsytti sinua, että yritit saada sen näyttämään typerältä ja asiaan kuulumattomalta, mutta kyllä parisuhde ON sitä että mies ja nainen on yhdessä! Ei sitä heti voida naimisiinkaan rynnätä, mutta se ei tarkoita ettei suhdetta ole..

Entinen erakko kirjoitti:

No kun ihmiset vaan ovat erilaisia ja kokevat samat asiat eri tavoin. Minulla asia nyt on vain niin, että joudun opettelemaan seurustelun ja tiedän erään toisenkin henkilön, jolla sama juttu.
Helppo sellaisten sanoa, jotka tottuneet aktiiviseen elämään, mutta itse olen tottunut olemaan vain itsekseni, mikä antaa hyvän lähtökohdan verrata täydellistä itsenäisyyttä seurusteluun.

Siis kyllä mielestäni minulla oli oikeus liittää kirjoitukseni aiheeseen siinä missä muillakin. Enkä kyllä tajua, miksei muka seurustelu ole sinun mielestäsi parisuhde ja vasta avo/avioliitto on! Kyllähän mekin poikaystäväni kanssa ollaan aamusta iltaan yhdessä, vaikkei virallisesti kumpikaan asu toisen luona.

Mikäli asia edes sinulle kuuluu, kyllä, olin ihastunut. En siis voinut herätä aamulla päättäen tulla epäitsekkääksi, vaan kohtasin miehen (niin, illalla) kehen ihastuin ja ajattelin että voisin kerrankin kokeilla päästää jonkun suojamuurini läpi.

En tiedä mikä kirjoituksessani ärsytti sinua, että yritit saada sen näyttämään typerältä ja asiaan kuulumattomalta, mutta kyllä parisuhde ON sitä että mies ja nainen on yhdessä! Ei sitä heti voida naimisiinkaan rynnätä, mutta se ei tarkoita ettei suhdetta ole..

Erakolle: en yrittänyt mollata tekstiäsi.. Se ei vaan auennut minulle (miten voisikaan kun en osaa lukea rivien välistä, enkä tunne sua)



hei erakko en voi tietää mitä tarkoitat seurustelulla! kun sanoit olevasi erakko, niin käsitin, että tarkoitit yleistä ihmisten tapaamista..tyyliin "laiturilla seurusteli joukko ihmisiä"

käsitteet taitaa mennä sekaisin? minulle parisuhde on juuri nuo perinteiset avo/avioliitot ja sitten on erikseen "vakio-hoidot" tai millä ikinällä se kuulostaa luontevammalta.

mutta, hauskaa kesää taas Entiselle Erakollekin olit sitten parisuhteessa, seurustelit tai pitäessäsi jotain hoitoa:)

juusto kirjoitti:

Miksi jälkeläisiä halutaan?

on osoitus naisen rakkaudesta miestä kohtaan ja se on suuri yhdistävä tekijä, mitään muuta niin yhteistä ei parisuhteessa voi olla kuin lapsi, rakkauden hedelmä. :)

fjuri kirjoitti:

Erakolle: en yrittänyt mollata tekstiäsi.. Se ei vaan auennut minulle (miten voisikaan kun en osaa lukea rivien välistä, enkä tunne sua)



hei erakko en voi tietää mitä tarkoitat seurustelulla! kun sanoit olevasi erakko, niin käsitin, että tarkoitit yleistä ihmisten tapaamista..tyyliin "laiturilla seurusteli joukko ihmisiä"

käsitteet taitaa mennä sekaisin? minulle parisuhde on juuri nuo perinteiset avo/avioliitot ja sitten on erikseen "vakio-hoidot" tai millä ikinällä se kuulostaa luontevammalta.

mutta, hauskaa kesää taas Entiselle Erakollekin olit sitten parisuhteessa, seurustelit tai pitäessäsi jotain hoitoa:)

Ei seurustelu ole mitään "vakipano"-hommaa! Seurustelu on rakkaudesta toisen kanssa elämänsä jakamista, joka saattaa kehittyä yhteen muuttamiseen ja avioliittoon (jos on vanhanaikainen, kuuluu kirkkoon tai muuta) tai ei. Eivät kaikki toisiaan rakastavat asu yhdessä! Ja vaikea asuakaan, jos on juuri tavannut. Se, että suhde on vielä kehittymässä, ja vaikka rakkaudesta ei ole epäilystäkään, jos partnerit eivät vielä ole valmiita muuttamaan yhteen, ei tee suhteesta sen vähempää vakavastiotettavaa parisuhdetta.

Ja alkuperäisen viestin kysymykseen sanoisin tietysti, että Rakkaus ja ihmisten luonnolliset tarpeet: läheisyydentarve, turvallisuudenkaipuu, seksuaaliset tarpeet, kommunikaation (älylliset) tarpeet...

Onko itsekästä tyydyttää omat tarpeensa, jos samalla tyydyttää toisenkin tarpeet? Parisuhteessa oleellista onkin juuri se, että välillä ei saa täysin omia tarpeitaan tyydytetyksi, mutta tyydyttää silti toisen tarpeet. Myös epäitsekkyyttä vaaditaan, vaikka perusta olisikin "itsekkäillä" tarpeilla.