Neuvomisessa ja alistamisessa taitaa olla aika hämärä raja. Jokaisessa työpaikassa on varmaan tällainen henkilö: Teetpä mitä hyvänsä, niin aina tämä tyyppi tulee näyttämään älä tee näin vaan tällä tavalla. Hänen mielestään hän vain neuvoo nuorempaa työntekijäänsä. Mielestäni asioita voi tehdä usealla eri tavalla ja lopputulos on yleensä sama. Miksi siis ei saisi tehdä sillä tavalla joka sopii paremmin itselleen? Eräs järkevä henkilö onkin sanonut, että kun huomaat jonkun tekevät tietyn työn erilailla kuin sinä niin katso ja totea, että "ahaa, tämän työn voi siis tehdä näinkin" ennemmin kuin lähdet aivopesemään oman tyylisi tehdä työ. Neuvominen on oikein, mutta silloin kun se muutuu alistamiseksi on kyseessä työpaikkakiusaaminen.
Neuvomisen ja alistamisen ero
Kalevika
4801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinäpä sen sanoit... raja on hiuksenhieno. Jotkut tyydyttävät vallanhaluaan alistamalla muita verhoamalla sen loputtoman neuvomisen kaapuun. Toiset sitten taas käyttävät valtaansa panttaamalla tietoa ja odottamalla kuka munaa ensiksi jotta voisivat sitten neuvoa.
Joku määrite voisi olla se, että jos kyseessä on pitkään työskennellyt henkilö jota toinen pitkään työskennellyt jatkuvasti "neuvoo" tai oikoo saattaa kyse olla kiusaamisesta...?
Minulla on kokemusta tällaisesta työpaikasta, jossa esiintyi sekä turhaa oppineen opettamista että toisaalta keskeisen tiedon panttaamista. Pomo oli minulla mukana eräässä neuvonpidossa. Nyt huomaan, että uuden työntekijän, jolla on vähän samantapaisia vaikeuksia, ei enää tarvitse selitellä näitä taustoja pomolle.
Sattui sopivasti vielä konsulttikin tulemaan mukaan kuvioon vaikka en tilannutkaan. Toden totta asia oli niin, että keskeisimmäksi ongelmaksi työpaikalla oli katsottu se, että sijaisia ei riittävästi ohjeisteta. Itse en ollut kyselyyn tätä kohtaa ongelmalliseksi merkinnyt. Minun lisäkseni työpaikalla oli noihin aikoihin vain kaksi sijaista, jotka eivät olleet edes kyselyn piirissä. Se oli kuitenkin paljon "uutta verta" vallitsevissa olosuhteissa.
Olimme molemmat kielenopettajat keskenämme sitä mieltä, että kyse voi olla joidenkin kollegoiden kohdalla alistamis- ja opettamishalusta, jota jälkimmäistä on vaikeata kouluympäristöstä vaatia karsittavaksi. Vakavasti puhuttuna on kyse ilmeisesti yleisemmin siitä, että opettajilla pitäisi työssänsä olla heille kuuluva pedagoginen vapaus, kunhan se pedagogiikka olisi kaikille muillekin se itselle sopiva ja ylempää määrätty - ja tietysti sitä pitäisi vielä jonkun valvoa.
Tämä on ihmeellinen kuvio, joka on tavalla tai toisella ollut havaittavissa jokaisessa koulussa, jossa olen työskennellyt. Rehtorihan tekisi varsinaisen virkavirheen, jos ryhtyisi kritiikittä ja neuvottelematta vaatimaan esim. uudelta opettajalta sitä, mitä kansa haluaa - jos vaikka sen tietäisikin, mikä mielestäni on kuitenkin mahdottomuus. Toivotaan, että ainakin koulujen kohdalla uudet opetussuunnitelmat (joita todella olisi tarkoitus noudattaa) lähentävät työpaikoilla eri kuppikuntia kohti virallista totuutta.
Sellaisesta paikasta on parasta lähteä hyvän sään aikana,jossa päällikkö ei saa tyyliä muuttumaan.Eräässä paikassa rutkasti nuorempi kollega kävi salaa järjestämässä kyniä pöydälläni,kun olivat epäjärjestyksessä! Jokaikiseen asiaan hänellä oli "parempi", tarkoittaa: ainoa työtapa.Sain todella tarpeekseni.