Kyllä. Rahat ovat hänen, ja siksi hän saa päättää, mitä niillä tekee. Se on ok. 2500 euron televisio kuuluu hänen etuoikeuksiinsa, jos hän sellaisen haluaa.
Mutta minä olen jo kolme vuotta halunnut ikkunaverhot. Liian suuri toivomus? =)
Mutta minä olen jo kolme vuotta halunnut ikkunaverhot. Liian suuri toivomus? =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ota mallia miehestäsi :)
En voi tehdä ostopäätöstä yksin, koska omat tuloni ovat 0e/kk. Tällä hetkellä elelen säästöillä, mutta kun ne loppuvat, joudun hetkeksi elämään miehen siivellä. Ostan siis vain välttämättömän =) Mutta jos saisin miehen taivuteltua verhoajatukseen, joko hän voisi ostaa ne tai sitten minä voisin käyttää omia säästöjäni niihin potematta huonoa omaatuntoa, kun säästöt loppuvat.
Rupea liikkumaan alasti asunnossa, tai ainakin vähissä vaatteissa, niin eiköhän ukko ne verhot hommaa.
Tuon teen! Asumme vielä sopivasti pohjakerroksessa, ja noita sälekaihtimia ei tarvitse aina pitää kiinni =)
Hmmm... silloin kun tulot ovat 0 euroa, ei varmaankaan olla ostamassa niin kauhean kalliita verhoja, ettäkö sillä summalla olisi jotain väliä sitten kun säästöt loppuvat. Jos olet kolme vuotta elänyt nollatuloilla miehesi kustannuksella, ehdotan tukien hakemista. Kyllä toimeentulotuellakin helpommin yhdet verhot ostaa kun nollatuloilla, olkoonkin ettei se raha kovin iso olekaan. Miehesi voi käyttää sitten rahansa edelleen kuten haluaa, esim. sinun elättämiseesi, kuten hän ilmeisesti jo kolmen vuoden ajan on tehnyt, jos sinulla kerran kolmeen vuoteen ei ole edes verhoja ollut vara ostaa.
Vähän vastuuntuntoa. Liian suuri toivomus? Ehkä niillä sälekaihtimilla pärjää sen aikaa, että saat sen hakemuksen sossuun pistettyä?
Mitään tukia opintolainaa lukuun ottamatta en saa, ja on yhteinen päätöksemme, ettei lainaa vielä oteta. Tuota taloudellista tilannetta en jaksaa juurta jaksaen selittää, mutta miehen rahoilla olen elellyt yhden kuukauden (kesäkuu), ja pidän jatkossakin mahdollisimman minimissä. Vastuuntunnosta tai -tunnottomuudesta ei ole kyse.
Miten helkkarin kalliit verhot olet ajatellut ostaa, jos ne maksavat niin paljon että säästöjen loputtua se summa jotenkin merkittävästi lisää taloudellista ahdinkoa? Välttäisikö sittenkin näin väliaikaisesti jotkut halvemmat, kuin sellaiset johon et KOLMEEN VUOTEEN ole saanut varoja kasaan? Valmisverhopaketit alkaa tuosta reilusta kympistä.
Teillä meni nyt se oleellisin ohi. Tämä on periaatekysymys. Niin kauan kun on olemassa se riski, että joudun elämään toisen siivelle, minusta ei ole reilua edistää sitä asiaa ilman toisen "siunausta" MILLÄÄN ns. turhilla ostoksilla. Se on sama maksaako ne verhot 5 euroa vai 500 euroa, ne eivät ole välttämättömät enkä osta kuin välttämättömän.
Kolme vuotta tässä on kestänyt siksi, että olen toivonut, että mieskin saisi sanottua millaiset verhot hän haluaa. Olisi tylyä ostaa ne yksin. Ollaan käyty kaupoillakin monta kertaa, mutta kun mies pyörittelee 27 euron valmisverhopakettia kädessään ja toteaa, että onpas kallis, niin mitä minä sille teen?
Tilannetta monimutkaistuttaa se, että minä olen muuttanut hänen kotiinsa, josta hän maksaa vuokraa, enkä tunne, että minulla olisi täysi oikeus tuollaisiin päätöksiin. Vaikka tuskin hän hanttiin pistäisi, kyse on minun tuntemuksistani.
Eli sinun mielestäsi ei ole reilua ostaa verhoja itse, eikä ole reilua kun mies ei niitä sinulle osta?
Elämä on.
Aivan juuri näin =) Ei, vaan minusta ei ole reilua, että emme voi tehdä yhdessä tuollaista hankintaa. Tai että en voi edes saada "siunausta" hankinnalle tältä meidän herra Kukkarolta. Hän kun sanoo vain, että joskus joskus, juu juu, mennään katsomaan yhdessä... näkis vain =)