Siis ei. Kesälomalla kohtasin maailman ihanimman miehen, ihastuin vahvasti ja uskon, että häntä voisin rakastaakin. Mutta tämä välimatka, 500 kilometriä!
Kuukauden loman jälkeen tuli eron hetki. Melkein joka päivä olemme soitelleen yli tunnin puheluita, vaihdamme sähköpostiviestejä ja tekstiviestejä. Hän on jopa kerran käynyt luonani ja minä olen kerran käynyt häntä tapaamassa.
Kävelen pilvissä, ajattelen häntä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Kaikki ne asiat, joita hän minulle sanoo... Siis se mies on aivan unelma.
Mutta (tässä tulee se mutta) mun on vaikea uskoa miehen kauniisin sanoihin ja kaipuuseen ja välittämiseen. Olen kokenut edellisissä suhteissa välinpitämättömyyttä ja tuollaisia valheita (ehkä ne sillon olivat tosia, kun exmies ne sanoi, mutta aikahan muuttaa käsityksiä). Osa minusta on taivaissa, mutta se kyyninen osa toistaa itselle, että olet hupakko kun uskot noihin asioihin. Ei se mies sinusta välitä, on vain hauskaa leikkiä kaukosuhdetta (tosin mistään suhteesta ei koskaan ole puhuttu).
Haluan, että hän elää omaa elämäänsä täysillä, mutta osa minusta ei halua, että hän tapailee muita naisia ja rakastelee heidän kanssaa, elää. Mies kyllä väittää, ettei halua seksiä muiden kanssa enää. Itse en voi kuvitella olevanikaan muiden kanssa. Mutta tämä pieni petetty osa minussa ei voi uskoa tätä...
Kiitos kun luitte, oli pakko selventää ajatuksia.
Kuukauden loman jälkeen tuli eron hetki. Melkein joka päivä olemme soitelleen yli tunnin puheluita, vaihdamme sähköpostiviestejä ja tekstiviestejä. Hän on jopa kerran käynyt luonani ja minä olen kerran käynyt häntä tapaamassa.
Kävelen pilvissä, ajattelen häntä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Kaikki ne asiat, joita hän minulle sanoo... Siis se mies on aivan unelma.
Mutta (tässä tulee se mutta) mun on vaikea uskoa miehen kauniisin sanoihin ja kaipuuseen ja välittämiseen. Olen kokenut edellisissä suhteissa välinpitämättömyyttä ja tuollaisia valheita (ehkä ne sillon olivat tosia, kun exmies ne sanoi, mutta aikahan muuttaa käsityksiä). Osa minusta on taivaissa, mutta se kyyninen osa toistaa itselle, että olet hupakko kun uskot noihin asioihin. Ei se mies sinusta välitä, on vain hauskaa leikkiä kaukosuhdetta (tosin mistään suhteesta ei koskaan ole puhuttu).
Haluan, että hän elää omaa elämäänsä täysillä, mutta osa minusta ei halua, että hän tapailee muita naisia ja rakastelee heidän kanssaa, elää. Mies kyllä väittää, ettei halua seksiä muiden kanssa enää. Itse en voi kuvitella olevanikaan muiden kanssa. Mutta tämä pieni petetty osa minussa ei voi uskoa tätä...
Kiitos kun luitte, oli pakko selventää ajatuksia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mies on siis kerran käynyt luonasi ja on niin kuin unelma.......Taidat olla aika nuori,kun tuollaisia vielä kuulutat täällä.Kerro kuulumiset vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua.Toivottavasti olet silloin yhtä onnellinen.
Itse rakastuin vajaa 3v sitten 350km päässä olevaan ihanaan naiseen..... nyt ollaan asuttu 2v yhdessä ja hääkellot soi joulukuussa.
Puhu ja vie asioita eteenpäin rohkeasti. Älä ole mustis sillä parisuhde on kuin kultainen lintulauta jossa nuo kaksi lintua syävät yhdessä vapaaehtoisesti juuri sen aikaa kuin on hyvä olla!
rakkautensa kohteen mielessään. Ja sillä mielikuvalla ei tosiaan ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
Olet tavannut miehen pari kertaa ja hän on "maailman ihanin mies". Jos nyt muuttaisit vaikka asumaan tuon miehen kanssa, uskon että pari-kolme kuukautta riittää huomaamaan, että hän on aivan tavallinen mies. Niin hyvine kuin huonoine puolineenkin. En suinkaan väitä ettei suhteestanne tule mitään, mutta kun ei elä rakkautensa kanssa, voi kuvitella hänestä mitä ihania asioita tahansa.
Ja reilun vuoden päästä (alkuajasta lähtien) kiihko haalistuu ja rakkaasi oikeat piirteet tulevat esiin.
Niin se vain on tosielämässä.
Että kaikki on tässä huumassa ihanaa ja toki mielikuvituksellakin on oma osansa.
Kuitenkin minusta tuntuu nyt hyvältä, paremmalta kuin aikaisemmissa suhteissani. Olemme kuitenkin viettäneet paljon aikaa yhdessä välimatkasta huolimatta. Ehkä saman verran kuin suhdettaan aloittelevatkin...
Alkuhuuma on suurissa osassa suhteistani lähtenyt siinä 3-6 kk:n jälkeen mutta minulla ei ole mitään arkeakaan vastaan. On ihanaa kohdata arjen ihmeet kullan kanssa! ;-)
Ja olen kyllä aika nuori ja täynnä toivoa ja optimistia ja ehkä hieman naivi. Toivottavasti en kuitenkaan vanhetessa tule niin kyyniseksi kuten monet täällä kirjoittelevat ovat.
erilaisia suhteita on ollut ja kolmas avioliittokin on meneillään. Eipä tämä enää mitään huumaa ole, mutta asiat on hyvin ja melkein kahdeksantoista vuotta tätä kolmatta liittoa takana.
Olen kuitenkin tyytyväinen, enkä vaihtaisi.
Toki on tärkeää olla realistinen ja kulkea jalat maan pinnalla. Itsestäni tuntuu, että olen koko ikäni ollut liiankin maan pinnalla oleva.
Mutta sitä se ihstuminen (rakastumienn?) teettää, tekee mieli hypellä pilvissä ;-)
Mutta sen virheen olen joskus tehnyt, että miehen mukaan olen elämäni asettanut. Nykyään kuitenkin päätöksiä tehdessä katson aina omaan napaani ensin ja sitten toiseen ja siltä väliltä kompromissit!
Hyvät jatkot!!! =)
Nauti ihan täysillä onnenhuumasta. Olet rakastunut, se on ihana tunne!