Olen mielessäni verrannut entistä aviomiestäni Matti Nykäseen ja meidän suhdekkin on ilman puukkoja /lööppejä/minun juomistani ,kuin Matilla ja Mervillä...erotaan ja palataan yhteen...Rakastan miestäni vaikka herra käy ryyppäämässä yksin ja mä en jaksa enään välittää, vaikka sen kaverit vihjailee muista naisista , joita herra ei itse myönnä todeksi..Taannoisella etelänreisulla sormet oli muka niin turvoksissa että piti eka iltana ottaa kihlasormus pois kun ahdisti..Sormuksen paikka taitaa baari-iltoina vaihdella , luulen niin...Ongelma on nyt se ett miten saisin voimaa itselle jättää koko miehen..Mä oon rikki, tätä kestänyt jo viisi vuotta...Haluan olla yksin, mutta kun ikävä iskee soitan, laitan viestiä ja eihän herra niihin viikonloppuna vastaa..Viikolla kyllä kelpaan...Neuvokaa miten saan jätettyä kyseisen herran?
Sydän
karrella..
3864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kurjia kavereita sillä miehelläsi on, kun ei kaverit tee tuollaista. Ei ne vihjailut välttämättä pidä paikkansa, tai sitten pitää, mutta miehille nuo on kyllä hyväksyttäviä. Jos et kestä niin poista sen numero, niin et ikävän tultaessa soita sille!
Ihan aluksi:lopeta arvostuksen anto miehellesi asioissa,joissa hän ei sitä ansaitse.Lopeta se tykkänään.Ala sen sijaan arvostaa itseäsi,eli ajatella asioita siltä kannnalta,mikä sinulle itsellesi ja voinnillesi on hyväksi.
Toiseksi: mieti ja laskeskele mielessäsi,kuinka paljon oikeasti ja aidosti hyviä asioita suhteesi nykyisellään tuo sinun elämääsi.Jos listastasi tulee lyhyt, älä masennu.Miehessäsi on ollut/on varmasti paljonkin hyvää:ethän muuten olisi häneen koskaan rakastunut.Jos suhteesi häneen nykyisellään kuitenkin aiheuttaa enemmän surua kuin iloa,ja jos miehesi kohtelee sinua jatkuvasti huonosti, asiat ovat muuttuneet.Sinun on hyväksyttävä asia ja tehtävä asiassa kaikki se,mitä itsekunnioituksesi vaatii.
Voit yrittää jutella miehesi kanssa, ja kertoa hänelle pahasta olostasi.Jos puhuminen ei kuitenkaan tuota toivottua läheisyyttä mieheesi, ja pian todellista muutosta tilanteeseenne,sinun on tehtävä ratkaisusi.Tiedät kyllä, mikä se sitten on.
Voimia.Tiedän kyllä mistä puhun.Mieheni oli älykäs, seksikäs ja hieno ihminen, mutta päätin silti erota.Häntä-heikki on aina häntä-heikki, ja jos minua aletaan pitää itsestään selvyytenä,reagoin siihen.Vaikka se sitten sattuisikin,pitkään.
mulla ja mun exällä meni vähän noin. en kelvannut viikonloppuisin, (eron jälkeen syykin selvisi, halusi olla muiden kanssa), petti useasti vuoden suhteen aikana. ja nyt minä muutaman kuukauden eron jälkeen istun perjantaina tietokoneen äärellä itkemässä ikävää. yritän olla ottamatta yhteyttä.. olen sosiaalinen ja paljon olisi vaihtoehtoja illan vietolle, mutta en halua. halukkaita ottajia olisi, mutta en voi kuvitella muiden kosketusta. olen yksin. kaipaan rakastani, mutta en suostu, (osittain sekin nyt tuntuu vaihtoehdolta), toisen nukeksi, kelpaan silloin kun ei ole muita. en olisi uskonut, että mun luonteella harkitsisin vaihtoehtoa, jossa en olisi mitään, mutta saisin olla jotain..naurettavaa. mutta elän toivossa, että ajan kanssa helpottaa. eron jälkeen ei edes itkettänyt, en tuntenut mitään. olin niin kyllästynyt siihen. nyt itken lähes joka ilta. muuta neuvoa ei ole kuin se, että vaikeeta on, mutta kannattaa se tehdä, voidakseen olla joskus onnellinen. ainakin minä elän tuossa toivossa, että olisin joskus onnellinen.