Hei!
Onko teitä onnelisen parisuhteen omaavia? Olette olleet yhdessä enemmän kuin 5 vuotta, seksi sujuu, on yhä hyvä olla toisen kanssa. Kumppanin ollessa matkoilla on ikävä ja häntä odottaa kotiin. Arki sujuu hyvin, vaikka välillä tappelette, mutta elämästänne ette vaihtaisi kuitenkaan päivääkään pois -ette edes niitä tylsiä hetkiä ja inhottavia riitoja...
Ehkä teillä on lapsia, ehkä asuntolainat yms.. Nautitte seksistä, ette ole pettäneet toisianne. Sallitte toisillenne omankin elämän (omat ystävät, harrastukset)...
Onko tällaisia parisuhteita? Minä, uskoni menettänyt haluaisin kuulla...
Onko teitä onnelisen parisuhteen omaavia? Olette olleet yhdessä enemmän kuin 5 vuotta, seksi sujuu, on yhä hyvä olla toisen kanssa. Kumppanin ollessa matkoilla on ikävä ja häntä odottaa kotiin. Arki sujuu hyvin, vaikka välillä tappelette, mutta elämästänne ette vaihtaisi kuitenkaan päivääkään pois -ette edes niitä tylsiä hetkiä ja inhottavia riitoja...
Ehkä teillä on lapsia, ehkä asuntolainat yms.. Nautitte seksistä, ette ole pettäneet toisianne. Sallitte toisillenne omankin elämän (omat ystävät, harrastukset)...
Onko tällaisia parisuhteita? Minä, uskoni menettänyt haluaisin kuulla...
Vastaukset 10
Vanhimmat
meidän 18 vuoden suhde on ainakin täysin kulahtanut jo, tuntuu että ei näy enää valoa tunnelissa. alkuhuuma on tietysti aina ihanaa mutta näinkin kauan kun ollut yhdessä niin, mitään muuta ei tehdä kuin riidellä. mies on alkanut pikkuhiljaa katselemaan toisia naisia. olen sanonut, että siitä vaan.olen iloinen toisten puolesta, jos pitkäkin parisuhde pysyy hyvänä.
sulla on pari muksua?
Onnellista - ei ihan noin täydellistä, mitä kirjoitit - yhteiselämää takana yli 15 vuotta. Ylä- ja alamäkiä, mutta keskimäärin aidosti onnellista ja toista kunnioittavaa yhteiseloa hyvää seksielämää unohtamatta. Älä siis luovuta, vaikka joskus vähän pahalta tuntuisi!
Rakennat oman elämäsi niistä palasista joita olet käteesi saanut.Luota omaan vaistoosi ja omiin tunteisiisi.Älä kysele oikealta ja vasemmalta,mitä sinun pitäisi tehdä.Tiedät sen itse,kun kuuntelet itseäsi.
Rakkautta on hoidettava,sitä ei voi laittaa "lomalle",mutta,jos rakkaus on aitoa,oikeaa,ei sen hoitaminen ole ollenkaan taakka tai välttämätön velvollisuus.
Olemme olleet naimissa melkein 15 vuotta,yhdessä monta vuotta kauemmin.Kaikenlaisia vaikeuksia elämässämme on ollut,mutta YHDESSÄ niistä on selvitty ja sen myötä kasvettu ja liittomme on vahvistunut.Seksielämämme on erittäin antoisaa ja löydämme siihen uusia virikkeitä kaiken aikaa.Saan mieheltäni myös ihania sähköpostiviestejä päivän piristykseksi.Kaiken aikaa tunnen olevani rakastettu ja haluttu.Onneksi olen tähän asti pystynyt saamaan myös mieheni tuntemaan sen.Kaikki tämä on vaatinut ja vaatii yhteisiä keskusteluja,avoimesti tunteista puhumista sekä toisen mielipiteiden kunnioitusta.Pikkuhiljaa opettelemalla olemme sen oppineet ja niin myös tekin voitte sen oppia.Älkää vaatiko toisiltanne liikaa,älkääkä odottako kaiken loksahtavan heti nyt kohdalleen.Ristiriitoja tulee aivan varmasti niin kauan ,kun avioliitoa kestää,mutta opitte myös taidon ratkoa niitä.Osoittakaan toisille rakkautenne vaatimatta sitä samaan hengenvetoon itsellenne ja järjestäkää usein kahdenkeskisiä hetkiä.
Jos parisuhteessasi on jotain,mitä et ymmärrä tai tiedät mikä on pielssä,nosta reilusti "kissa pöydälle" ja aloita asioiden selvittely,äläkä säikähdä,vaikka se ensin johtaisikin rajuun riitaan.Sen jälkeen,kun ilma on puhdas,on taas helpompi hengittää ja aloittaa uuden rakentaminen.Onnea matkaan!
mutta siinä on kyse siitä, että löytää Sen Oikean ja toisaalta että on myös itse toiselle
Se Oikea. Tarkoitan ettei aina pidä vain jäädä vaatimaan toiselta, että ole-mulle-se-oikea.
Itsekin voi tehdä paljon suhteensa eteen.
Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, ellei sitten kyseessä ole joku persoonallisuushäiriöinen tapaus - ei tunteita. Nämä eivät parane kuin vaihtamalla, valitettavasti.
Kannattaa valita tosi huolella se ihminen, jonka kanssa elämänsä jakaa. Kuitenkaan se ei poissulje rakastumista ja rakastamista. Pitää vain kuunnella rehellisesti omia tunteitaan - ja myös toisen. Olla tarpeeksi luja silloin kun tuntuu siltä, että tämä on väärin - ei jäädä kynnysmatoksi, ei antaa väärissä asioissa periksi.
Pitää rakastaa itseä ensin. Klisee, mutta totta.
Onnea sinulle elämääsi!
Onnellisessa parisuhteessa olevilla
Ei valitettavasti ole aikaa vastailla kyssäriin.He viettävät parinsa kanssa yhteistä laatuaikaa,viikonloppu ja kaikki,ajatelkaa vähän.
Minä olen onnellinen suhteessamme, toivottavasti mieheni on yhtä onnellinen kuin minä. Olen kyllä ottanut elämäntehtäväkseni pitää mieheni tyytyväisenä ja onnellisena :)
Olemme olleet yhdessä vähän päälle 5v, yhdessä ollaan asuttu nelisen vuotta. Seksielämämme on hyvä, emme tietenkään rakastele yhtä usein kuin ihan alkuaikoina, mutta rakasteluhetket ovat pitkiä ja laadukkaita. Mieheni on huomaavainen sängyssä, ja tahtoo antaa minulle mahdollisimman monta orgasmia rakastelun aikana. Minä taas pidän kunnia-asiana pitää hänet tyydytettynä, ja yllätän hänet joskus aamulla suihinotolla. En ole pettänyt miestäni, ei ole edes käynyt mielessä. Miehenikin on kunnian miehiä, ja hänelle voi vain olla yksi nainen elämässä, olen onnellinen että se on minä.
Arki sujuu hyvin, kotitöistä ei riidellä, vaan teemme ne yhdessä. Rahoistakaan ei tarvitse riidellä, sillä on alusta asti ollut selvää, että riippumatta siitä, kumpi on tienannut rahat tai kumman tilillä ne on niin ne käytetään yhteiseen hyvään. Arki on välissä tylsää, mutta silti niin ihanaa koska saa olla toisen lähellä, vaikka ihan sanomatta mitään. Tappelemme harvoin, pyrimme selvittämään erimielisyydet keskustelemalla. Silloin kun tappelemme mökötämme omissa nurkissamme hetken, mutta emme pysty olemaan pitkävihaisia vaan iltaan mennessä kaikki on hyvin.
Meillä on molemmilla oma elämä; omat harrastukset ja omat ystävät, joiden parissa osa ajasta kuluu. Meillä on kuitenkin myös yhteisiä harrastuksia ja yhteisisä ystäviä, joiden parissa viihdymme. En ole koskaan rajoittanut mieheni menoa, annan hänen viettää poikien iltoja, käydä miesporukalla mökkireissussa, baarissa ja muuallakin. En näe syytä rajoittaa hänen menojaan, sillä en halua, että hän rajoittaisi minun elämää.
Tarina alkaa kohta kuulostaa tappavan tylsältä romaanilta, ei meidän elämä tietysti täydellistä ole: ennen valmistumista oli rahahuolia, molemmilla stressi valmistumisesta ja välissä tiuskimme toisillemme pelkästä väsymyksestä, sitten iski huoli työttömyydestä ja toimeentulosta. Nyt olemme katsomassa yhteistä asuntoa, ja sekin hieman huolestuttaa, miten lainat? Entäs jos sairastuu? Mitä jos talossa on hometta? Yhdessä ollaan kuitenkin selviydytty tähän asti, joten eiköhän selvitä tästäkin eteenpäin.
Onko onnellista lähes seksitöntä suhdetta olemassa?
Voiko suhde toimia jos toisella on halut ja toisella ei?
Mielestäni suhde ei voi olla onnellinen jos toisen haluja ei tyydytetä, tai jos kompromissaaminen ei onnistu. Mielestäni suhde ei voi toimia jos seksielämä ei toimi.
Toki on aikoja ja hetkiä, jolloin halut eivät kohtaa, mutta jos näkemykset seksitä ja seksihalut ovat täysin erit, seksielämä ei voi olla kovin toimiva. Ja kuten yllä totesin, ilman toimivaa seksisuhdetta ei ole toimivaa suhdetta.
Itse erosin edellisestä, ensimmäisestä vakavasta, suhteestani juuri sen takia, ettei seksinäkemykset, halut ja toiveet kohdanneet. Molemmat halusimme, mutta ihan eri asioita ja erilaista seksiä.