Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta kuusi vuotta, siitä ajasta kihloissa 3 vuotta. Tähän asti kaikki on mennyt loistavasti,ehkä liiankin hyvin. Luotimme toisiimme ja muutenki elämä meni hienosti ja myös seksielämä on ollut kokoajan kunnossa.
Nyt kun olemme muutaneet uuteen kotiin, (joka meidän olisi tarkoitus ostaa ihan näinä aikoina.)mies käy töissä ja minä opiskelen vielä hetken voisi alkaa miettimään perheen perustamista. (Miehellä kova vauvakuume)Mutta kappas, minulla onkin iskenyt menovaihde päälle...=/ Kotona oleminen ei kiinnosta, kaikkein parasta ku pääsee kahden kaverin kanssa juhlimaan ja katselemaan muita miehiä. Olen tätä osannut odottaa koska olin 16 kun aloimme seurustella ja silloin kun muut kaverit menivät, minä olin miehen kanssa kotona. Mieheni viihtyy kotona,ja hän on minua 6 vuotta vanhempi.
Näihin tyttöporukalla tehtyihin baari iltoihin on kuulunut myös miehiä. Mutta erästä olen nyt tapaillut useamman kerran ja olemme myös harrastaneet seksiä, mikä on ikävä kyllä ollut loistavaa.... Missä on omatuntoni vai eikö sitä todellakaan ole?! Ja kaikista parasta että tämä mies on minua 18 vuotta vanhempi! Ennen olen ajatellut moisesta että yök! Ei siitä suhteesta voisi koskaan tulla mitään, enkä haluakaan sen syvempää... Mutta sitä olen miettinyt miljoona kertaa mitä siinä on sellaista mitä nykyisestä parisuhteestani puuttuu... hellyys? jännitys? en tiedä. Tai sitten vaan se että saa mennä vapaasti ja tehdä mitä tahtoo. Mieheni alkaa hermostumaan menemiseeni ja minä taas reimastun siitä jos en saa mennä... En tiedä mitä tehdä... Välillä olen viikkoja onnellinen tässä suhteessa, mutta ku taas käyn baarissa jää tosiaan se meno vaihde päälle...
Mieheni ei kuulemma enään luota minuun niin kuin ennen, kappas vaan... ja pahaltahan se itsestäkin tuntuu. Onko tämä vaan hetken huumaa vai onko suhteessamme enää onnistumisen mahdollisuutta?? Sillä välitän miehestäni kuitenkin todella paljon.
Nyt kun olemme muutaneet uuteen kotiin, (joka meidän olisi tarkoitus ostaa ihan näinä aikoina.)mies käy töissä ja minä opiskelen vielä hetken voisi alkaa miettimään perheen perustamista. (Miehellä kova vauvakuume)Mutta kappas, minulla onkin iskenyt menovaihde päälle...=/ Kotona oleminen ei kiinnosta, kaikkein parasta ku pääsee kahden kaverin kanssa juhlimaan ja katselemaan muita miehiä. Olen tätä osannut odottaa koska olin 16 kun aloimme seurustella ja silloin kun muut kaverit menivät, minä olin miehen kanssa kotona. Mieheni viihtyy kotona,ja hän on minua 6 vuotta vanhempi.
Näihin tyttöporukalla tehtyihin baari iltoihin on kuulunut myös miehiä. Mutta erästä olen nyt tapaillut useamman kerran ja olemme myös harrastaneet seksiä, mikä on ikävä kyllä ollut loistavaa.... Missä on omatuntoni vai eikö sitä todellakaan ole?! Ja kaikista parasta että tämä mies on minua 18 vuotta vanhempi! Ennen olen ajatellut moisesta että yök! Ei siitä suhteesta voisi koskaan tulla mitään, enkä haluakaan sen syvempää... Mutta sitä olen miettinyt miljoona kertaa mitä siinä on sellaista mitä nykyisestä parisuhteestani puuttuu... hellyys? jännitys? en tiedä. Tai sitten vaan se että saa mennä vapaasti ja tehdä mitä tahtoo. Mieheni alkaa hermostumaan menemiseeni ja minä taas reimastun siitä jos en saa mennä... En tiedä mitä tehdä... Välillä olen viikkoja onnellinen tässä suhteessa, mutta ku taas käyn baarissa jää tosiaan se meno vaihde päälle...
Mieheni ei kuulemma enään luota minuun niin kuin ennen, kappas vaan... ja pahaltahan se itsestäkin tuntuu. Onko tämä vaan hetken huumaa vai onko suhteessamme enää onnistumisen mahdollisuutta?? Sillä välitän miehestäni kuitenkin todella paljon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä ainakaan vielä mitään perhettä ala suunnittelemaan...pikku lapsi olet vielä...
Välität siis miehestäsi tosi paljon....Lukaisepas oma kirjoituksesi ja mieti hetki.
Ymmärrän tosi hyvin tilanteesi ja nyt se kokematta jäänyt nuoruutesi on puhjennut kukkaan, haluat kokea ihastumista, rakastumista, seksuaalisuutta.
Onko oikein sitten kieltää itseltään nuo tunteet mieti sitä? sillä tuskin pystyt viheltämään peliä poikki juuri nyt.
Avain asioihin on avoin keskustelu kumppanin kanssa ja yhdessä pitäisi pohtia mitä tehdä vaikka se tuntuukin sairaan pahalle kun itse on syypää suurimmaksi osaksi tilanteeseen.
vaikeneminen ja hiljaisuus särkee varmasti kaiken aikanaan...... voimia sinulle päätöksen tekoon!
Kiitos sinulle onnellinen 45v kannustavista sanoista! En usko että se ainakaan auttaa tilannettani jos mies nyt kieltää menemiseni. Ei hän ole vielä suoraan kieltänyt, mutta itselle tulee todella paha mieli ku huomaa että toiseen sattuu, mutta baanalle on vaan päästävä...=/ Ehkä tämä baari villitys menee ajan kanssa ohi ja koti-illat oman kullan kanssa alkaa maistumaan, Sitä todella toivon sillä tästä miehestä haluan todella pitää kiinni, mutta...=)
Hauskaa syksynjatkoa sinulle!
Siis sä haluat syödä kakkua ja säästää kakkua. Siis voisitko enää itsekeskeisempi olla? Kyllä sun pitäisi pikkasen ottaa aikuisempi katselmus elämääsi. Siis susta on ihan ok pettää nykyistä miestä miten huvittaa ja sitten joskus kun et löydäkään parempaa tilalle, niin jäät nyhjäämään kotiin hänen kanssaan? Ei hyvää päivää. Pettäminen ei ikinä ole ok. Ja jos kerran haluat pitää nykyisestä kiinni niin miksi helvetissä sun pitää mennä sitten panemaan niitä muita? Vähän ristiriitaista sinulta. Eihän se nykyinen sinulle riitä, kun kerran muita panet, joten mikset jätä häntä? Teillä on aivan selvästi erilaiset tavoitteet elämällekin tässä vaiheessa joten miksi pidät häntä varalla odottelemassa? Miksi hänen pitää sinun "aikuistumista" odotella, katsella läpi sormien sun pettämistä? Tollasta kohtaloa ei kenellekään soisi. Rakkaudesta sun on turha puhua. Pettäminen ei kuulu rakkauteen. En usko, että sä tosta tokenet ikinä koti-iltoja viettämään hänen kanssaan. Jossain on vikaa. Luultavasti sussa. Sä et osaa vielä asettua aloillesi, pelästyit vakavaa suhdetta ja nyt haluat sen tuhota. Ja mietihän kuinka pahalta se sitten tuntuu kummastakin osapuolesta kun sun pettämiset paljastuu. Tietäisipä ukkosi sun tekemiset ja jättäisi tollaisen luuskan.