Seurusteltu ollaan kolme
vuotta.. alkuun tietenkin kaikki todella oli ihanaa, ilman suurempia erimielisyyksiä. Ensimmäisenä tuli sanalliset haukkumiset, huorittelut jne. ilman todellista syytä kuitenkaan vai liekö niin kamalaa jos on tuttuja miespuolisia KAVEREITA, joiden kanssa silti ei ole juuri tullut oltua yhteydessä. Sitten.. tämän jälkeen fyysiset päälle tulemiset, kuristaminen, potkiminen jne. jonkun riidan yhteydessä. Minulla on lapsi ja nyt hän haukkuu jo häntäkin ties millä ilmaisuin. Tiedän sen että minäkin osaan olla hankala ja yleensä haluan kyllä et asiat menee sen mukaan mikä minusta tuntuu parhaimmalta ratkaisulta mut mielestäni en kyl mikään kohtuuton ole ollut ikinä. Hänen mielestään kuitenkin yleisesti vähättelen suhdettamme ja hänen osuutta siinä. Itse hän on monesti myöntänyt oman heikon itsetuntonsa. Nämä huonot ja hyvät hetket seuraavat aina vuorollaan toisiansa.. riitelemme ja sovimme, sopuisaa voi olla kauankin kunnes taas jotain ilmaantuu ja riita syttyy jota puolestaan seuraa väkivalta. Anteeksi on pyydetty varmaan miljoona kertaa, en ikinä enää halua sinua satuttaa ja itkettää, kaikki mitä sanoin oli täyttä paskaa kaukana totuudesta, tekoni oli väärin jne. Niinpä on annettu anteeksi, yritetty unohtaa, eletty arkea eteenpäin, mutta nyt alkaa tuntua siltä ettei ole enää mielenkiintoa yrittää enää. Tuntuu todella et tämä on loputon oravanpyörä jossa samat asiat tapahtuu aina vain uudestaan. Ulkopuolista apua ei olla kertaakaan haettu ja olisikin kiva kuulla apua hakeneilta onko siitä mitään apua...?
vuotta.. alkuun tietenkin kaikki todella oli ihanaa, ilman suurempia erimielisyyksiä. Ensimmäisenä tuli sanalliset haukkumiset, huorittelut jne. ilman todellista syytä kuitenkaan vai liekö niin kamalaa jos on tuttuja miespuolisia KAVEREITA, joiden kanssa silti ei ole juuri tullut oltua yhteydessä. Sitten.. tämän jälkeen fyysiset päälle tulemiset, kuristaminen, potkiminen jne. jonkun riidan yhteydessä. Minulla on lapsi ja nyt hän haukkuu jo häntäkin ties millä ilmaisuin. Tiedän sen että minäkin osaan olla hankala ja yleensä haluan kyllä et asiat menee sen mukaan mikä minusta tuntuu parhaimmalta ratkaisulta mut mielestäni en kyl mikään kohtuuton ole ollut ikinä. Hänen mielestään kuitenkin yleisesti vähättelen suhdettamme ja hänen osuutta siinä. Itse hän on monesti myöntänyt oman heikon itsetuntonsa. Nämä huonot ja hyvät hetket seuraavat aina vuorollaan toisiansa.. riitelemme ja sovimme, sopuisaa voi olla kauankin kunnes taas jotain ilmaantuu ja riita syttyy jota puolestaan seuraa väkivalta. Anteeksi on pyydetty varmaan miljoona kertaa, en ikinä enää halua sinua satuttaa ja itkettää, kaikki mitä sanoin oli täyttä paskaa kaukana totuudesta, tekoni oli väärin jne. Niinpä on annettu anteeksi, yritetty unohtaa, eletty arkea eteenpäin, mutta nyt alkaa tuntua siltä ettei ole enää mielenkiintoa yrittää enää. Tuntuu todella et tämä on loputon oravanpyörä jossa samat asiat tapahtuu aina vain uudestaan. Ulkopuolista apua ei olla kertaakaan haettu ja olisikin kiva kuulla apua hakeneilta onko siitä mitään apua...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ammatti-ihmisen avusta ainakin se hyöty, että alkaa itse ymmärtää mistä on kysymys. Itsensä syyllistämien tässä tilanteessa vie voimat etkä sinä ole vastuussa toisen teoista. SYY ON AINA LYÖJÄSSÄ ellei sitten ole kyse itsepuolustuksesta.
Lue tuolta jo kolmannelle sivulle mennyt, samankaltaisia kokeneen ihmisen kirjoitus. Se löytyy muistaakseni Selviytymistarina-otsikon alta.
Onko tuo yllaoleva lause sinun mielesta jarjissaan olevan ihmisen puhumaa.
Voitko nayttaa mihin on kirjoitettu etta sinun taytyy ottaa vastaan pahoinpitely ja etta kuka maaraa etta sinun taytyy elaa tuossa helvetissa?
Jos sita itse haluat niin anna lapsesi ainakin adoptioon ettei hanen, taysin viattoman, tarvitse katsoa teidan petomaisuutta!
mulla on kolme vuotias poika jonka isä hakkas mua. niin kauan siedin niitä iskuja, repimisiä, murtumia, tukkasta repimsitä, haukkumista, kunnes lapseni näki sen, päätin että lapseni takia on hyvä mennä. lapseni antoi mulle voiman siihen että pääsin siitä miehestä eroon!
kun lapsi näkee että mies lyö omaa äitiä, lapsi tiedostaa että se on miehen osoittama rakkasus rakastettua kohtaan, ja jos et nopeasti lähde niin se esimerkki tarttuu.
minulle oli lapsi tärkeämpi kun mies joka lyö, mä tein valintani ja sitä en ole ikinä katunut, päin vastoin helpotuin kun ei tarvinnut pelätä et koska se taas lyö!
mä en käynyt ammatti auttajan luona, koska ne ei olisi sillai kykeneet auttamaan mua, se itsensä repiminen siitä suhteesta irti olis tehty pitkä prosessi ja siin vaiheessa olisin saanut turpaani monta kertaa.
jos olen selvinnyt yksin tuosta niin löyd' sinäkin vahvuutesi lapsen takia ja lähde pois sellaisen miehen luota joka lyö, se voi kohta lyödä lastasi, älä ajattele että se muuttuu koska SE EI MUUTU IKINÄ,
Yksi tuttavani sai apua turvakodista. Ymmärrän kyllä että on hankala lähteä, mutta meillä on vain yksi elämä.
Meillä haettiin aikanaan.
Ensin ihmettelin kuinka ammatti-ihminen voi nähdä tilanteen niin selvästi ja ymmärtää.
MUTTA!
Mies oli hyvä suustaan, minä hiljainen ja sulkeutuneempi.Yhtäkkiä huomasin että kaikki kääntyikin mua vastaan.Minä syntupukki ja syyllinen.Kaikki miehen valheet ja rumat puheet upposi kuin kuuma veitsi voihin.
Apu kääntyikin mua vastaan.Järkytys!