Keskusteluun "yksi uskis" kanssa kadonneita vastauksia. Keskustelu jatkukoon:
>>Möläyttelevätkö uskovaiset enemmän kuin uskottomat(tämä nimitys viestimisen helpottamiseksi, ei aliarvioimiseksi)?>Millaisille uskovan mielipiteille nauretaan vai nauretaanko kaikille?>Naurettaisiinko hänelle muutenkin kuin uskovaisuuden vuoksi?>Alkaako marttyyrin osaan asettuminen siitä hetkestä kun toinen tietää toisen olevan uskovainen?>Nauretaanko kaikille uskovaisille vai vaan niille, jotka muutenkin ovat sillä tavalla heikompia, että heidän puheensa ja mielipiteensä tuppaavat hymyilyttämään?>Jos jätetään ihmisen inhimilliset erot pois, missä silloin on pilkan suhteen yksityisen ja yleisen raja?>Maslowin tarveteorian mukaan yksi ihmisen perustarpeista on tarve harjoittaa uskontoaan.>Kun ihminen toteuttaa tätä perustarvettaan ja pilkka kohdistetaan siihen, siinä samalla pilkataan hänen uskontoaan. Tämä ei koske vain kristinuskoa, vaan jokaisen ihmisen omaa vakaumusta.>Sovitustyöstä. Minusta se on juuri sitä itsetuntemusta, että tunnustaa oman keskeneräisyytensä ja rajallisuutensa.>kun kristitty ihminen pitää oman vakaumuksensa perustana Raamatun opetusta, hän peilaa itseään niitä vasten.Ja koska ihminen tekee virheitä eikä ole täydellinen, hän tarvitsee Kristuksen sovitustyötä, armahdusta.>Kun olet istunut tuomitun ajan, pääset pois ja maallisten instanssien edessä olet vapaa aloittamaan puhtaalta pöydältä. Mutta uskovaisena saisit lisäksi uskoa sen ja kaikki muut virheesi Jumalankin edessä anteeksiannetuiksi.>Uskominen ei vapauta rikkomuksen sovittamisesta maallisten tuomioistuinten edessä, mutta se vapauttaa uskomaan itsensä synnittömäksi kuin ennen lapsena.>Vielä mainitsemasi nikit. Arveletko heidän olevan uskovaisia?
>>Möläyttelevätkö uskovaiset enemmän kuin uskottomat(tämä nimitys viestimisen helpottamiseksi, ei aliarvioimiseksi)?>Millaisille uskovan mielipiteille nauretaan vai nauretaanko kaikille?>Naurettaisiinko hänelle muutenkin kuin uskovaisuuden vuoksi?>Alkaako marttyyrin osaan asettuminen siitä hetkestä kun toinen tietää toisen olevan uskovainen?>Nauretaanko kaikille uskovaisille vai vaan niille, jotka muutenkin ovat sillä tavalla heikompia, että heidän puheensa ja mielipiteensä tuppaavat hymyilyttämään?>Jos jätetään ihmisen inhimilliset erot pois, missä silloin on pilkan suhteen yksityisen ja yleisen raja?>Maslowin tarveteorian mukaan yksi ihmisen perustarpeista on tarve harjoittaa uskontoaan.>Kun ihminen toteuttaa tätä perustarvettaan ja pilkka kohdistetaan siihen, siinä samalla pilkataan hänen uskontoaan. Tämä ei koske vain kristinuskoa, vaan jokaisen ihmisen omaa vakaumusta.>Sovitustyöstä. Minusta se on juuri sitä itsetuntemusta, että tunnustaa oman keskeneräisyytensä ja rajallisuutensa.>kun kristitty ihminen pitää oman vakaumuksensa perustana Raamatun opetusta, hän peilaa itseään niitä vasten.Ja koska ihminen tekee virheitä eikä ole täydellinen, hän tarvitsee Kristuksen sovitustyötä, armahdusta.>Kun olet istunut tuomitun ajan, pääset pois ja maallisten instanssien edessä olet vapaa aloittamaan puhtaalta pöydältä. Mutta uskovaisena saisit lisäksi uskoa sen ja kaikki muut virheesi Jumalankin edessä anteeksiannetuiksi.>Uskominen ei vapauta rikkomuksen sovittamisesta maallisten tuomioistuinten edessä, mutta se vapauttaa uskomaan itsensä synnittömäksi kuin ennen lapsena.>Vielä mainitsemasi nikit. Arveletko heidän olevan uskovaisia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Armo edellyttää syyllisyyttä ja syyllisyyteen tulee kasvattaa ankaralla kädellä. Jos kasvattaja on hellempi, elämää ymmärtäväisempi, ei mitään keinotekoisia armonannon mekanismeja tarvita. Yksi tehokkain keino on hylätä henkisesti lapsensa. Tähän tuskaan moni etsii helpotusta armahtavasta, jumallisesta isästä.
"- Toisin sanoen: uskova opetetaan jo lapsesta lähtien syyllisyyteen ja syyllistämiseen. Siihenhän nimenomaan noitten edellä mainitsemieni nikkien, "tuomiopäivän pasuunoitten" valtapyrkimykset perustuvat. Syyllisyys. Isän piiska. Anteeksianto. Tuttu kuvio monesta lestadiolaisperheestä. Isän "rakkauden" kokeminen noudattaa usein juuri tuota kaavaa. Uskova halajaa (Jeesuksen) rakkautta, mutta ei saavuta sitä tuntematta ensin syyllisyyttä."
Kun meno valtakunnassa on maallistunut ja syyllistämispropaganda on hellittänyt otettaan ovat ihmiset ihan vapaaehtoisen tutkiskelun kautta päätyneet juuri samaan havaintoon: ollakseen kristitty tulee ensin syyllistyä. Itsenäisestä, tervepäisestä ajattelijasta tuntuu varmaan samalta kuin isästäni, kun hän torjui innokkaan hilseshampoo konsulentin: "Myyttekö te hilsettä myös?" Kaikki muu kristinuskossa rakentuu sitten tämän hilseen ympärille.
Pohtia sopii, mihin tällaista raskasta propagandakoneistoa on sitten tarvittu. Eikä ole vaikea havaita, että kyse on ollut ja on edelleenkin kirkon valtapyyteistä. Kirkko on ollut oiva tapa alistaa kansalaisia. Nykyäänhän kristillisillä kirkoilla on hieman ongelmia määritellä uskottava funktionsa, koska kirkkoon kuuluminen alkaa nykyäkseen olla vapaaehtoista: kestänee vielä pari vuosisataa, että perinteinen syyllistämisen kulttuuri hellittää.
Olet todella hassu rakas sege!
Ota vastaan Jeesus niin saat totuutta että meinaat posahtaa ilosta! Näin sanoo (savis) !!!! !!!!
Joka on sen kokenut!!!