Se päivä koitti jumalauta viimeinkin kun sain
Punaisen paskiaiseni (Alfa 164 2.0 TS vm.-89)
kotihoitoon. Kesti siis kaksi viikkoa, ennenkuin
tämä "uutukainen" unelmieni (välillä enempi
painajasteni) auto saatiin kuntoon. Onneksi auton
myyjäliike maksoi laskun, sillä jos olisin itse
joutunut vielä maksamaan operaatiosta, olisin
varmaan jo liekinheittimen kanssa korjaamon
pihalla laatimassa puljulle WTC:n kohtaloa!!!
Autossa ilmennyt nykiminen johtui toisen
sytytysjärjestelmän puolasta. Kaasua pohjaan
painettaessa puolassa tapahtui ilmeisesti
läpilyöntejä jolloin sytytys pimeni. Vika oli
siis varsin pilipalitasoa, joskin sen löytämiseen
tuhraantui merkkikorjaamolta mielipuoliset 1 1/2
viikkoa. Ooh-h-h-h-h-r-r-g-gghhhhh!!!!
Mutta nyt auto onkin sitten kuin uusi (..not),
tarkoettaen ainakin monia kriittisiä osia. Alusta
on käytännössä sisäänajettu. iskarit saivat
kuntotestissä varsin mainiot arvot, voimansiirto
on kunnossa (vanhahkon näköisiä akselin
suojakumeja lukuunottamatta). Alustan etu- ja
takapään puslat vaihdettiin kaikki, kuten myös
perän alatukivarret. Ainoastaan taka-akselin
palkki on ensi kesänä otettava ruosteen takia
käsittelyyn tai vaihdettava kokonaan. Jarrut on
säädetty eivätkä edes ravista (hieman tehottomat
kuitenkin). Pakoputkikin on ainakin loppupäästään
vielä ihan kunnossa. Alkupäässä on ilmeisesti
pieni vuoto kun se turisee jostain kohtaa (ei
ainakaan toistaiseksi häiritsevästi).
Moottori kehrää nyt kuin kissa, ja lähtee
käyntiin välittömästi niin kylmänä kuin
kuumanakin. Mainio mylly (ja iso)!Ilmanputsari on
varmasti 100 vuotta vanha, pitäisi vaihtaa...
Tästä olen ylpeä: Auton kojetaulussa ei pala kuin
yksi ylimääräinen varoitusvalo, nimittäin
moottorin lämpötila. Ajossa ja lämpimänä
lämpomittarin mukaan nesteet ovat rasituksesta
riippumatta vajaassa 100 asteessa. Tuntuu
korkealta ja oletankin vian olevan mittarissa.
Lämpötila pysyy nimittäin ajossa aina samassa
eikä vaihtele missään vauhdissa. Ainoat sähköviat
autossa ovat sähköpeilien säätymättömyys ja
takalasin lämmittimen toimimattomuus
( takalukuvalot eivät pala). Takakontin valo on
myös pimeänä, joten oletan polttimoiden olevan
palaneen tai särkyneen tärähdyksessä. Sulakkeet
ovat kaikki ehjiä. Takakontti ei muuten aukea
avaimella ollenkaan... Kaikki muut nippelit,
nappelit, lukot, kahvat ja kytkimet toimivat,
joten varsin hyvältä näyttää loppujen lopuksi.
Yleisilme sisältä ja ulkoa on ihan hyvä 12 vuotta
vanhalle ja 188 tkm. ajetulle autolle. Maalissa
on pieniä kiveniskemiä ja muovisia helmoja on
paikoin kolhittu (naarmuja). Kaikki lasit ovat
ehjiä ja auto näyttää olevan ihan hyvässä
maalissa. Etupää en edelleen hieman erisävyinen
kuin muu auto, mutta kyseessä ei liene kuitenkaan
kolariauto (sävyeroa ei huomaa onneksi kuin
tutkimalla autoa läheltä).Aluvanteet ovat
alkuperäiset mutta ihan siistit.
Sisällä on kaikkea pientä korjattavissa olevaa
käytön jälkeä: feikkijalopuulistat repsottavat,
tuhkis reistaa ja kuskin penkinsäätökahva jää
käteen jne, eli eipä ihmeempiä.
Kaikkein tärkeintä on ajamisen mukavuus. Autolla
kun on niin helevetin mukava ajaa. Moottori on
tehokas varsinkin pienillä kierroksilla, alusta
on mukava mutta tarpeeksi jäykkä minulle, ja
ennen kaikkea auto on hiljainen. Ei tule aina
huomattuakaan, kun mittari kipuaa satasen
paremmalle puolelle kuin varkain. Isolla tiellä
autolla on aivan loistavan mukavaa lipua vaikka
vauhtia olisi hieman enemmänkin. Tuossa vauhdissa
moottorin teho pääsee vasta oikeuksiinsa, sillä
auton painon takia 0-100 -kiihdytykset ovat
pikkuautojen heiniä. Jarrut ovat heikoin kohta,
vaikka auton saakin pysähtymään ennen pöpelikköä.
Auto ei kuluta bensaakaan painavasta kaasujalasta
huolimatta normaalia 2-litraista Nissanin
moottoria enempää, kenties päivästoin.
Ulkonäöltähän Alfa 164 on yksi kauneimmista
aikakauden "arki"autoista, joten kyllä siinä
silmä lepää.
Ainakaan tällä hetkellä en kadu kauppaa
pätkääkään. Heh, olen pitkästä aikaa lähes
iloinen. Jos auto kestää nyt ensi kesään asti
ilman suurempia remontteja, niin olen enemmän
kuin tyytyväinen. Nyt kun vain löytäisi jostain
aikaa ja rahaa poppikoneiden asennukseen. Auton
oma paskamankka kun ei osaa muuta kuin surista.
Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan mennä huomenna
töihin tienaamaan pensarahaa. Öitä!
Punaisen paskiaiseni (Alfa 164 2.0 TS vm.-89)
kotihoitoon. Kesti siis kaksi viikkoa, ennenkuin
tämä "uutukainen" unelmieni (välillä enempi
painajasteni) auto saatiin kuntoon. Onneksi auton
myyjäliike maksoi laskun, sillä jos olisin itse
joutunut vielä maksamaan operaatiosta, olisin
varmaan jo liekinheittimen kanssa korjaamon
pihalla laatimassa puljulle WTC:n kohtaloa!!!
Autossa ilmennyt nykiminen johtui toisen
sytytysjärjestelmän puolasta. Kaasua pohjaan
painettaessa puolassa tapahtui ilmeisesti
läpilyöntejä jolloin sytytys pimeni. Vika oli
siis varsin pilipalitasoa, joskin sen löytämiseen
tuhraantui merkkikorjaamolta mielipuoliset 1 1/2
viikkoa. Ooh-h-h-h-h-r-r-g-gghhhhh!!!!
Mutta nyt auto onkin sitten kuin uusi (..not),
tarkoettaen ainakin monia kriittisiä osia. Alusta
on käytännössä sisäänajettu. iskarit saivat
kuntotestissä varsin mainiot arvot, voimansiirto
on kunnossa (vanhahkon näköisiä akselin
suojakumeja lukuunottamatta). Alustan etu- ja
takapään puslat vaihdettiin kaikki, kuten myös
perän alatukivarret. Ainoastaan taka-akselin
palkki on ensi kesänä otettava ruosteen takia
käsittelyyn tai vaihdettava kokonaan. Jarrut on
säädetty eivätkä edes ravista (hieman tehottomat
kuitenkin). Pakoputkikin on ainakin loppupäästään
vielä ihan kunnossa. Alkupäässä on ilmeisesti
pieni vuoto kun se turisee jostain kohtaa (ei
ainakaan toistaiseksi häiritsevästi).
Moottori kehrää nyt kuin kissa, ja lähtee
käyntiin välittömästi niin kylmänä kuin
kuumanakin. Mainio mylly (ja iso)!Ilmanputsari on
varmasti 100 vuotta vanha, pitäisi vaihtaa...
Tästä olen ylpeä: Auton kojetaulussa ei pala kuin
yksi ylimääräinen varoitusvalo, nimittäin
moottorin lämpötila. Ajossa ja lämpimänä
lämpomittarin mukaan nesteet ovat rasituksesta
riippumatta vajaassa 100 asteessa. Tuntuu
korkealta ja oletankin vian olevan mittarissa.
Lämpötila pysyy nimittäin ajossa aina samassa
eikä vaihtele missään vauhdissa. Ainoat sähköviat
autossa ovat sähköpeilien säätymättömyys ja
takalasin lämmittimen toimimattomuus
( takalukuvalot eivät pala). Takakontin valo on
myös pimeänä, joten oletan polttimoiden olevan
palaneen tai särkyneen tärähdyksessä. Sulakkeet
ovat kaikki ehjiä. Takakontti ei muuten aukea
avaimella ollenkaan... Kaikki muut nippelit,
nappelit, lukot, kahvat ja kytkimet toimivat,
joten varsin hyvältä näyttää loppujen lopuksi.
Yleisilme sisältä ja ulkoa on ihan hyvä 12 vuotta
vanhalle ja 188 tkm. ajetulle autolle. Maalissa
on pieniä kiveniskemiä ja muovisia helmoja on
paikoin kolhittu (naarmuja). Kaikki lasit ovat
ehjiä ja auto näyttää olevan ihan hyvässä
maalissa. Etupää en edelleen hieman erisävyinen
kuin muu auto, mutta kyseessä ei liene kuitenkaan
kolariauto (sävyeroa ei huomaa onneksi kuin
tutkimalla autoa läheltä).Aluvanteet ovat
alkuperäiset mutta ihan siistit.
Sisällä on kaikkea pientä korjattavissa olevaa
käytön jälkeä: feikkijalopuulistat repsottavat,
tuhkis reistaa ja kuskin penkinsäätökahva jää
käteen jne, eli eipä ihmeempiä.
Kaikkein tärkeintä on ajamisen mukavuus. Autolla
kun on niin helevetin mukava ajaa. Moottori on
tehokas varsinkin pienillä kierroksilla, alusta
on mukava mutta tarpeeksi jäykkä minulle, ja
ennen kaikkea auto on hiljainen. Ei tule aina
huomattuakaan, kun mittari kipuaa satasen
paremmalle puolelle kuin varkain. Isolla tiellä
autolla on aivan loistavan mukavaa lipua vaikka
vauhtia olisi hieman enemmänkin. Tuossa vauhdissa
moottorin teho pääsee vasta oikeuksiinsa, sillä
auton painon takia 0-100 -kiihdytykset ovat
pikkuautojen heiniä. Jarrut ovat heikoin kohta,
vaikka auton saakin pysähtymään ennen pöpelikköä.
Auto ei kuluta bensaakaan painavasta kaasujalasta
huolimatta normaalia 2-litraista Nissanin
moottoria enempää, kenties päivästoin.
Ulkonäöltähän Alfa 164 on yksi kauneimmista
aikakauden "arki"autoista, joten kyllä siinä
silmä lepää.
Ainakaan tällä hetkellä en kadu kauppaa
pätkääkään. Heh, olen pitkästä aikaa lähes
iloinen. Jos auto kestää nyt ensi kesään asti
ilman suurempia remontteja, niin olen enemmän
kuin tyytyväinen. Nyt kun vain löytäisi jostain
aikaa ja rahaa poppikoneiden asennukseen. Auton
oma paskamankka kun ei osaa muuta kuin surista.
Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan mennä huomenna
töihin tienaamaan pensarahaa. Öitä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
...kyllä ne aina lopultaan kuntoon saadaan.
Onnea!
Pari pikkuhuomiota tekstistäsi:
Se takapään palkki kannattaa samalla vaihtaa, ovat
luigit tehneet sen niin heppoisesta pahvista ettei
muu tohtorointi kannattane. Eipä tuo niin paljoa
maksa eikä vaihtokaan ole paha rasti.
Lämpöjen merkkivalosta selviää anturin vaihdolla,
isän TS:ssä sama vika. Ei maksa paljon. Lämmöt
ovat tuossa kyseisessä yksilössä aina näyttäneet
olevan normaalissakin ajossa vajaassa sadassa,
flekti alkaa pyöriä mittarin mukaan vasta n. 105
asteessa. Lienee normaalia, veden kiehumispistehän
on sata mutta glykolilla terästettynä korkeampi.
Takakontin aukeamattomuudesta: Minkälaisella
avaimella yritit? Auton mukana on alun perin
toimitettu kolme avainta: Varsinainen avain, jossa
on painonappi ja valo, musta, pienempi vara-avain
apilan kuvalla ilman nappia ja samanmoinen harmaa
pikkuavain. Harmaa on huoltoavain, jolla ei pääse
takakonttiin eikä muistaakseni myöskään
hanskalokeroon. Takakontin sähköaukaisun voi
lukita toimimattomaksi kääntämällä luukun lukkoa
"oikealla" avaimella päinvastaiseen suuntaan.
Etutuhkiksen saat irti kun irrotat keskikonsolin
(takatuhkiksen alta kaksi ruuvia, sitten vedät
taaksepäin) ja vedät saranatapin pois. Tämän
jälkeen yläreunan jousitanko irti ja laitos on
kädessä.
Kannattaa muuten tarkistaa ennen purkamista että
tuhkiksen etureunassa oleva metallilätyskä on
oikein päin, muuten tuhkis ei pysy kiinni.
Lätyskän pitää taittua reuna taaksepäin kun tuhkis
suljetaan, jos reuna jää eteen tuhkis ei siis
sulkeudu. Jos näin, taivuta tuhkista varovasti
eteen, nosta lätyskä pystyyn ja päästä vapaaksi.
Mutta kuka tuohon on jalopuujäljitelmää ympännyt?
Tyylitaju...
Työn iloa!
Onnea nuorelleparille.
No onneksi olkoon sinulle kun sait 164:si
pelaamaan. Oli mielenkiintoista seurata
taisteluasi, varsinkin kun samaan aikaan hankin
itselleni 100 tkm ajetun 155:sen, ja olen
laskeskellut että 180 tkm olisi minun ajoilla
mittarissa kun auto on kokonaan oma. Eikös olekin
mukava peli nyt kun sait sen kuntoon.
Tyhmä juttu ehkä mutta olethan löytänyt
takakontin lukon avaimenreiän Alfa-merkin alta
kilpeä sivuttain siirtämällä.
Hienoa, että sait Alfan allesi ja että se vielä
toimiikin, niinkuin pitää! Mutta kyllä
korjaamon "FBI -miehiltä" meni luvattoman kauan
sähkövaivan paikallistamiseen.... Kannattaa
muuten tarkastaa pakkasnesteitten kestävyys näin
talvea vasten, tietty akku ja vaihtaa
ehdottomasti ne suodattimet ihan moottorin
terveyden vuoksi!
Toivon sulle paljon nautittavia kilometrejä ja
pidähän Alfastasi jatkossakin huolta! Kävin
muuten koeajamassa tuossa viikko takaperin yhtä
164:sta ja vaikkei hän nyt juuri ollutkaan SE
sydämeni valittu, uskallan kokemuksesta vakuuttaa
että perässä tullaan......
Hyvin on auto pelannut, ja koko ajan olen entistä
enemmän tyytyväinen kauppaan. Eilen aloitin auton
sisätilojen putsauksen ruiskimalla kaikki muovi -
ja kumiosat sekä tiivisteet silikonisprayllä.
Viikonlopuna aikana arvelin hinkata verhoilut
puhdistusvaahdolla ja imurilla -ovat nimittäin
melko paskaiset varsinkin takapenkin puolelta.
Kädenjäljistä päätellen auton edellisellä
ahvenanmaalaisella omistajalla on ollut hiukka
sotkuisia lapsia...
Maalipinnassa oleviin kiveniskemiin arvelin ostaa
paikkakynän. Tekeeköhön sellaisella kapineella
mitään...? kertokaa kokemuksia/ vaihotehtoja.
Pitäisi nimittäin paikata ensin ja vahata vasta
sitten.
Olen ensi viikolla menossa käymään Helsingissä,
ja arvelin ostaa uuden ilmansuodattimen
Motonetistä. Hinta on todella edullinen (70mk),
mutta tekeekö sillä sitten mitään? Muistaakseni
esim. Muukosella tarvikesuodatin maksaa n. 250
markkaa. Tekeekö Motonetin osilla yleensä mitään,
sillä sieltä saa visiin suomen halvimmat Alfa 164-
osat.
Perskele kun ei riitä aikaa laitella autoa kun
pitää töissä juosta. Illallakin kun alkaa tulla
niin aikaisin pimeetä, niin ei nää tehdä mitään
(kun ei ole muuta työpajaa kuin kerrostalon
takapiha...). Ei ole autossa vieläkään edes
radiota...
Jospa nyt tulevana viikonloppuna saisi
kaljanjuonnin lomassa edes jotakin aikaiseksi.
Katsotaan ja palaillaan apajille!