Paremmin menee eksän kanssa ystävänä kuin seurustellessa (loppujen lopuksi näin on nähtävä!).
Erosta on reilu vuosi eikä ero ollut "shokki" vaan pikkuhiljainen kärjistyminen joka päättyi viimein irtiottoon.
Ystävyys ei ole paita&perse -ystävyyttä vaan satunnaista soittelua ja vielä satunnaisempaa näkemistä.
Hän kertoo silloin tällöin naissäädöistään.
Vihlaisee, omistamisenhalu nostaa päätään VAIKKA ei pitäisi.
Voiko eksän kanssa olla ystävä, VARSINKAAN KUN EI ITSE SEURUSTELE kenenkään kanssa (vaikka tahtoisi)??
Erosta on reilu vuosi eikä ero ollut "shokki" vaan pikkuhiljainen kärjistyminen joka päättyi viimein irtiottoon.
Ystävyys ei ole paita&perse -ystävyyttä vaan satunnaista soittelua ja vielä satunnaisempaa näkemistä.
Hän kertoo silloin tällöin naissäädöistään.
Vihlaisee, omistamisenhalu nostaa päätään VAIKKA ei pitäisi.
Voiko eksän kanssa olla ystävä, VARSINKAAN KUN EI ITSE SEURUSTELE kenenkään kanssa (vaikka tahtoisi)??
Vastaukset 4
Vanhimmat
En itse ainakaan osaa. Ex:n kanssa yritetty olla kavereita, mutta en jaksa tuhlata voimavarojani sellaiseen. Ystäviä ja kavereita on muitakin, ei vihlovia tarvitse. Sitä paitsi oma eteenpäin pääseminen on auttamattomasti vaikeampaa jos antaa itsensä ajautua vihloviin tilanteisiin.
kyllä voi. tai itse olen huomannut, että kaveruus onnistuu parhaiten silloin, kun jompikumpi seurustelee. Silloin ei tule ikävää kiusausta rueta mitään säätämään hetken huumassa. Itse olen 2vuotta onnistunut säilyttämään kaverisuhteen exääni. Nyt sitten ihan vasta tilanteesta on tullut se että kumpikaan ei seurustele, niin on tullut ensimmäistä kertaa ongelmia pitää näpit erossa toisesta. Minkäänlaista halua kummallakaan ei ole alkaa mitään suhdetta kehittämään, mutta sinkkuna ollessa sitä helposti heikolla hetkellä kääntyy lähellä olevan ystävän syliin.. Pitää vaan koittaa pysyä lujana:)
Eikä onnistunut. nyt vaan tekee mieli sysätä hänet hekiseltä kuilulta alas niin että hän tekisi jotain tyhmää, Esim. tappaisi itsensä. Välillä käy näinkin.
Ei ainakaan tuolla tasolla, jossa puhutaan KAIKESTA.
Meillä oli pattitilanne elämäni naisen kanssa. Pidettiin yhteyttä eron jälkeen. Väillä oli pidempi tauko, kunnes hän otti yhteyttä. Se tuli yllättäen, ja kun tiedän ettei hän kanssani halua koskaan uudelleen yrittää, kerroin hänelle että annetaan olla.
Koska itse tulen kuitenkin ainiaasti haluamaan enemmän kuin ystävyyttä tämän ihmisen kanssa, niin ystävyyys ei onnistu. Koska kun hän taas jonain päivänä haluaa rakastaa aidosti, niin se en ole minä, ja se sattuu taas.
Parempi olla erillään, ainakin tällaisessa tilanteessa.