Missä vaiheessa kihloihin?

lisäksi ehkä olla vähintään vuoden yhdessä, ehkä asuakin sen vuoden vähintään yhdessä... Sitten olet nähnyt teidän kahden arkea ja jos vielä tuntuu yhtä hyvältä niin kihloihin meno ok!

Tiedän, että haluan olla mieheni kanssa koko loppuelämän, perustaa perheen. Meillä tulee ensi kuun lopulla vuosipäivä ja mietiskelen tässä, että olisiko silloin hyvä ottaa asiaa enempi esille. Asustamme saman katon alla ja ihan kivasti menee yhteiselo.

ei tänä päivänä kihlaius ole avioliittolupaus. silloin mennään kihloihin, kun tuntuu hyvälle olla yhdessä ja halutaan vakiinnuttaa suhde ja kertoa toisillekkin, että kuulutaan toisillemme.

tiina kirjoitti:

ei tänä päivänä kihlaius ole avioliittolupaus. silloin mennään kihloihin, kun tuntuu hyvälle olla yhdessä ja halutaan vakiinnuttaa suhde ja kertoa toisillekkin, että kuulutaan toisillemme.

Miksi mennä kihloihin jos ei aio ehkä ollakaan toisen kanssa ikäänsä?Ei mee mun jakeluun.Mulle eräs ystävä rupes puhumaan että entäpä jos sinäki joskus 40 rakastut sit johonki toiseen ja jätät ukkos?Empä usko,sitä etteikö kumpikin meistä voisi ihastua johonkin en kiellä,sen saa vielä hallittua.Rakastuminen vaan on tahdon asia.

Mietin myös tämän ystäväni kohdalla sitä että kun hänkin oli jo kihlautunut tuon sanoessaan että eipä oo itellä tainnu kolahtaa.Kunhan kihlautuu kun kaikki muutkin tekee niin,pintaliitäjä kun on.Samperin muoti-ilmiö nykyään.. :0/

MUTTA sinä saat toki olla tuota mieltä..
Vanhanaikaisuus on kaunista ja kunnioitettavaa ja onneksi vielä sellaisiakin ihmisiä on tässä pahoinvoivassa salarakas-yhteiskunnassa!!

tiina kirjoitti:

ei tänä päivänä kihlaius ole avioliittolupaus. silloin mennään kihloihin, kun tuntuu hyvälle olla yhdessä ja halutaan vakiinnuttaa suhde ja kertoa toisillekkin, että kuulutaan toisillemme.

Olen avioliittoasioissa hyvin konservatiivinen, mielestäni avioliittoon mennään vain kerran, ja se on elinikäinen. Minulle kihlaus siis on lupaus avioliitosta ja lupaus pysyä yhdessä loppuelämän.

Olen toki huomannut, että varsinkin nuorempien (tosin en minä vanha itsekään vielä ole) keskuudessa kihlat ovat suosittuja. Kihloihin mennään jo yläasteella juuri tuosta syystä josta puhut, "tuntuu hyvältä" ja "halutaan näyttää muillle et ollaan yhessä". Minä en tätä käsitä, mutta jokainen elää elämänsä haluamallaan tavalla, ja jos kihloihin halutaan mennä useita kertoja elämän aikana, ei se ole minun asia. Suhde voi kuitenkin ola vakiintunut ja vakava ilman kihlasormusta, mielestäni jo avoliitto on erittäin vakiintunut suhde.

Ymmärrän toki, että vastarakastuneet tahtovat kailottaa rakkautensa muille, ja "merkata" puolison, ettei kukaan vaan vie. Silti kihlat tarkoittaa minulle yhtä kuin tulevaisuuden toivoa, lupausta avioliitosta ja ikuista yhteistä elämää.

tiina kirjoitti:

ei tänä päivänä kihlaius ole avioliittolupaus. silloin mennään kihloihin, kun tuntuu hyvälle olla yhdessä ja halutaan vakiinnuttaa suhde ja kertoa toisillekkin, että kuulutaan toisillemme.

Kihlauksen määritelmäpä ei ole mielipideasia. Se on määritelty avioliittolain 1. pykälässä. Kihlaus on siis laissa määritelty avioliittolupaukseksi, eikä se siitä mihinkään muutu siksi, että jotkut teinit haluavat sitä muuttaa.