Olen vähän päälle parikymppinen, jokin aika sitten avoeron läpikäynyt, nyt villiä sinkkumeininkiä viettäen. Takana olevasta suhteesta yksi lapsi ja paljon "vammoja", eli en usko mihinkään (exä oli väkivaltainen, alkoholiongelmainen, persoonallisuushäiriöinen sadisti joka petti ilolla). Ruusunpunaiset rusettilasit tipahtivat kaivoon aikoinaan, ja lujaa. Ennen olin tosi tunteellinen, rakkaus oli kaikki kaikessa. Ennen exää ihastuin tosi herkästi. Exää kohtaan on yhä jotain rakkautta, mutta en pidä rakkautta "minään", en ollenkaan hyvänä asiana, koska olen kokenut miten paljon paskaa ihminen silmille ottaa vain siksi että rakastaa niin pirusti.
Minä, aikoinaan rakastava äiti ja puoliso, kodin hengetär, lempeä ja hellä, rakkaansa puolesta kaikkensa antava nainen, en tunne enää mitään. Nyt tiedän mitä tarkoitti aikoinaan Levottomat-leffan teksti "kun mikään ei tunnu miltään". Kykenen nähtävästi harrastamaan seksiä täysin ilman tunteita, mitä en olisi aikoinaan uskonut itsestäni. Pelottavaa.
Lapsi ja ystävät ovat tietysti yhtä rakkaita kuin ennenkin, mutta vastakkainen sukupuoli.... huh huh. en usko että olemassa olisi miestä jonka kanssa kemiat pelaisi, joka rakastaisi niin oikeasti ettei olisi heti tilaisuuden tullen pettämässä, olisi hauska, puhelias ja katseenkestävä, ei manipuloisi eikä hänen voimaansa tarvitsisi koskaan pelätä. Nämä ominaisuudet ei taida mahtua samaan pakettiin... =(
Onko kokemuksia tunnevammasta, voiko se olla pelkkä vaihe elämässä?
Tunnevammautuminen iski
7
864
Vastaukset
- Nella
meinaa tuttua olla.
jos sinusta tuntuu siltä,että tämä tunteettomuus vaihe ei meinaa mennä ohitse niin kannattaisiko käydä juttelemassa ammattiauttajalle?Olet sen vertaa kokenut kovia,että ehkä juttelemisesta olisi hyötyä!
Jos sinusta tuntuu siltä,että tämä tunteettomuus vaihe ei meinaa mennä ohitse niin kannattaisiko käydä juttelemassa ammattiauttajalle?Olet kokenut kovia,että ehkä juttelemisesta olisi hyötyä!
- kaikki
jollakin se saattaa jopa kestää loppuelämän, mutta uskoisin sen olevan välivaihe. Olet nuori vielä, ehdit toipua. Olen itsekin aikalailla elämään ja miehiin pettynyt, eron jälkeen luulin, etten enää osaa rakastua. Mutta eipä kauan mennyt, kun tunteet jo roihusivat täysillä :) Mutta tosiaan voisi myös keskustelu asiantuntijan kanssa olla hyväksi, kuten joku jo sanoikin.
- Lila
...joutunut jo käymään ammattiauttajalla paljon, jotta olisin edes järjissäni pysynyt tämän kaiken jälkeen, ja selvinnyt siitä helvetistä masentumatta tosi vakavasti. Jotenkin tuntuis tyhmälle taas mennä hakemaan apua. Kun aikaisemmin avun olen tarvinnut tosi hätään ja pelkoon, neuvoja että vainoaminen loppuisi, luopumisen tuskaan, apua itsensä edes jollain lailla löytämiseen, kokonaan uuden elämän rakentamiseen. Nyt tuntuu että uusi elämä on rakennettu ja itseni olen taas löytänyt (erosta nyt yli puoli vuotta), mutta jokin tuolla sisällä on pahasti vialla, jokin siellä meni rikki. Se ei tunnu tukkeutuneelta tunnekanavalta, vaan tuntuu että se kanavakin puuttuu, siellä ei ole mitään. Olen yleensä ollut hyvä käsittelemään tunteitani, mutta nyt. En saa sitä ulos sieltä. Ja toisaalta en edes haluakaan, koska jos vielä joskus rakastaisin, särkisin itseni taas uudestaan, joku kauniistipuhuva liero pitäisi minua taas ovimattonaan.... tätä olotilaa kuvastaa parhaiten "minusta ei tule enää ihmistä".
- uudestaankin
Lila kirjoitti:
...joutunut jo käymään ammattiauttajalla paljon, jotta olisin edes järjissäni pysynyt tämän kaiken jälkeen, ja selvinnyt siitä helvetistä masentumatta tosi vakavasti. Jotenkin tuntuis tyhmälle taas mennä hakemaan apua. Kun aikaisemmin avun olen tarvinnut tosi hätään ja pelkoon, neuvoja että vainoaminen loppuisi, luopumisen tuskaan, apua itsensä edes jollain lailla löytämiseen, kokonaan uuden elämän rakentamiseen. Nyt tuntuu että uusi elämä on rakennettu ja itseni olen taas löytänyt (erosta nyt yli puoli vuotta), mutta jokin tuolla sisällä on pahasti vialla, jokin siellä meni rikki. Se ei tunnu tukkeutuneelta tunnekanavalta, vaan tuntuu että se kanavakin puuttuu, siellä ei ole mitään. Olen yleensä ollut hyvä käsittelemään tunteitani, mutta nyt. En saa sitä ulos sieltä. Ja toisaalta en edes haluakaan, koska jos vielä joskus rakastaisin, särkisin itseni taas uudestaan, joku kauniistipuhuva liero pitäisi minua taas ovimattonaan.... tätä olotilaa kuvastaa parhaiten "minusta ei tule enää ihmistä".
koska näyt tiedostavan itsessäsi selvän avuntarpeen. Kyllä ihmiselle tulee elämän aikana useitakin tilanteita jolloin ammattilaista tarvitsee, itsekin olen tarvinnut. Ja viisas on se joka apua hakee, eikä yritä räpiköidä tuollaisessa tilassa kun sinä nyt.
Sun erosta on kulunut vasta puoli vuotta, joten ei ole mitenkään omituista jos vieläkään et luota kehenkään ja tunnet niinkuin tunnet. Tai olet tuntematta paremminkin. Anna nyt itselles aikaa toipua, ei se niin äkkiä keneltäkään käy. Sulla on eroprosessi vielä päällä ja kyllä ammattiapua kannattaa harkita, vaikka jo sitä aiemmin olisit saanut. Ehkä et saanut sitä tarpeeksi silloin.
- Make
Kaipaisin neuvoa saman asian tiimoilta, vaikkakin tarkastelen asiaa miesnäkökulmasta.
Ihastuin ja rakastuin yksinhuoltajanaiseen, jota elämä on koetellut raskaasti.
Itsekkin olen saanut monia haavoja sydämmeeni elämän poluilla.
Etenimme varovaisesti, olemme tapailleet pitkän matkan takia harvakseltaan, en halua painostaa häntä mihinkään.
Pari asiaa vaivaa kuitenkin mieltäni, kerran hän sanoi keskustelun lomassa, että ansaitsisin paremman naisen kuin hän. Nyt hän on alkanut tuntua etäisemmältä, vaikka tiedän että hän pitää minusta.
Voiko tähän etäisyydenottoon olla syynä pelko avata sydän uudelle ihmiselle tai pelko etten kuitenkaan hyväksyisi hänen lastaan oman elämäni osaksi.
Itse olen miettinyt näitä asioita jatkuvasti. Osaltani pelkään että hänen lapsensa ei hyväksyisikään minua isäpuolekseen.
En tiedä pitäisikö minun antaa hänelle aikaa vai vakuuttaa hänelle tunteitteni aitoutta.
En haluaisi menettää häntä, toista hänenlaistaan en varmasti löydä koskaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä631852- 1231354
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1281308- 1401064
- 101917
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten340854Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82744Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap55684Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50663Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j67644