Olen vähän päälle parikymppinen, jokin aika sitten avoeron läpikäynyt, nyt villiä sinkkumeininkiä viettäen. Takana olevasta suhteesta yksi lapsi ja paljon "vammoja", eli en usko mihinkään (exä oli väkivaltainen, alkoholiongelmainen, persoonallisuushäiriöinen sadisti joka petti ilolla). Ruusunpunaiset rusettilasit tipahtivat kaivoon aikoinaan, ja lujaa. Ennen olin tosi tunteellinen, rakkaus oli kaikki kaikessa. Ennen exää ihastuin tosi herkästi. Exää kohtaan on yhä jotain rakkautta, mutta en pidä rakkautta "minään", en ollenkaan hyvänä asiana, koska olen kokenut miten paljon paskaa ihminen silmille ottaa vain siksi että rakastaa niin pirusti.
Minä, aikoinaan rakastava äiti ja puoliso, kodin hengetär, lempeä ja hellä, rakkaansa puolesta kaikkensa antava nainen, en tunne enää mitään. Nyt tiedän mitä tarkoitti aikoinaan Levottomat-leffan teksti "kun mikään ei tunnu miltään". Kykenen nähtävästi harrastamaan seksiä täysin ilman tunteita, mitä en olisi aikoinaan uskonut itsestäni. Pelottavaa.
Lapsi ja ystävät ovat tietysti yhtä rakkaita kuin ennenkin, mutta vastakkainen sukupuoli.... huh huh. en usko että olemassa olisi miestä jonka kanssa kemiat pelaisi, joka rakastaisi niin oikeasti ettei olisi heti tilaisuuden tullen pettämässä, olisi hauska, puhelias ja katseenkestävä, ei manipuloisi eikä hänen voimaansa tarvitsisi koskaan pelätä. Nämä ominaisuudet ei taida mahtua samaan pakettiin... =(
Onko kokemuksia tunnevammasta, voiko se olla pelkkä vaihe elämässä?
Tunnevammautuminen iski
7
848
Vastaukset
- Nella
meinaa tuttua olla.
jos sinusta tuntuu siltä,että tämä tunteettomuus vaihe ei meinaa mennä ohitse niin kannattaisiko käydä juttelemassa ammattiauttajalle?Olet sen vertaa kokenut kovia,että ehkä juttelemisesta olisi hyötyä!
Jos sinusta tuntuu siltä,että tämä tunteettomuus vaihe ei meinaa mennä ohitse niin kannattaisiko käydä juttelemassa ammattiauttajalle?Olet kokenut kovia,että ehkä juttelemisesta olisi hyötyä!
- kaikki
jollakin se saattaa jopa kestää loppuelämän, mutta uskoisin sen olevan välivaihe. Olet nuori vielä, ehdit toipua. Olen itsekin aikalailla elämään ja miehiin pettynyt, eron jälkeen luulin, etten enää osaa rakastua. Mutta eipä kauan mennyt, kun tunteet jo roihusivat täysillä :) Mutta tosiaan voisi myös keskustelu asiantuntijan kanssa olla hyväksi, kuten joku jo sanoikin.
- Lila
...joutunut jo käymään ammattiauttajalla paljon, jotta olisin edes järjissäni pysynyt tämän kaiken jälkeen, ja selvinnyt siitä helvetistä masentumatta tosi vakavasti. Jotenkin tuntuis tyhmälle taas mennä hakemaan apua. Kun aikaisemmin avun olen tarvinnut tosi hätään ja pelkoon, neuvoja että vainoaminen loppuisi, luopumisen tuskaan, apua itsensä edes jollain lailla löytämiseen, kokonaan uuden elämän rakentamiseen. Nyt tuntuu että uusi elämä on rakennettu ja itseni olen taas löytänyt (erosta nyt yli puoli vuotta), mutta jokin tuolla sisällä on pahasti vialla, jokin siellä meni rikki. Se ei tunnu tukkeutuneelta tunnekanavalta, vaan tuntuu että se kanavakin puuttuu, siellä ei ole mitään. Olen yleensä ollut hyvä käsittelemään tunteitani, mutta nyt. En saa sitä ulos sieltä. Ja toisaalta en edes haluakaan, koska jos vielä joskus rakastaisin, särkisin itseni taas uudestaan, joku kauniistipuhuva liero pitäisi minua taas ovimattonaan.... tätä olotilaa kuvastaa parhaiten "minusta ei tule enää ihmistä".
- uudestaankin
Lila kirjoitti:
...joutunut jo käymään ammattiauttajalla paljon, jotta olisin edes järjissäni pysynyt tämän kaiken jälkeen, ja selvinnyt siitä helvetistä masentumatta tosi vakavasti. Jotenkin tuntuis tyhmälle taas mennä hakemaan apua. Kun aikaisemmin avun olen tarvinnut tosi hätään ja pelkoon, neuvoja että vainoaminen loppuisi, luopumisen tuskaan, apua itsensä edes jollain lailla löytämiseen, kokonaan uuden elämän rakentamiseen. Nyt tuntuu että uusi elämä on rakennettu ja itseni olen taas löytänyt (erosta nyt yli puoli vuotta), mutta jokin tuolla sisällä on pahasti vialla, jokin siellä meni rikki. Se ei tunnu tukkeutuneelta tunnekanavalta, vaan tuntuu että se kanavakin puuttuu, siellä ei ole mitään. Olen yleensä ollut hyvä käsittelemään tunteitani, mutta nyt. En saa sitä ulos sieltä. Ja toisaalta en edes haluakaan, koska jos vielä joskus rakastaisin, särkisin itseni taas uudestaan, joku kauniistipuhuva liero pitäisi minua taas ovimattonaan.... tätä olotilaa kuvastaa parhaiten "minusta ei tule enää ihmistä".
koska näyt tiedostavan itsessäsi selvän avuntarpeen. Kyllä ihmiselle tulee elämän aikana useitakin tilanteita jolloin ammattilaista tarvitsee, itsekin olen tarvinnut. Ja viisas on se joka apua hakee, eikä yritä räpiköidä tuollaisessa tilassa kun sinä nyt.
Sun erosta on kulunut vasta puoli vuotta, joten ei ole mitenkään omituista jos vieläkään et luota kehenkään ja tunnet niinkuin tunnet. Tai olet tuntematta paremminkin. Anna nyt itselles aikaa toipua, ei se niin äkkiä keneltäkään käy. Sulla on eroprosessi vielä päällä ja kyllä ammattiapua kannattaa harkita, vaikka jo sitä aiemmin olisit saanut. Ehkä et saanut sitä tarpeeksi silloin.
- Make
Kaipaisin neuvoa saman asian tiimoilta, vaikkakin tarkastelen asiaa miesnäkökulmasta.
Ihastuin ja rakastuin yksinhuoltajanaiseen, jota elämä on koetellut raskaasti.
Itsekkin olen saanut monia haavoja sydämmeeni elämän poluilla.
Etenimme varovaisesti, olemme tapailleet pitkän matkan takia harvakseltaan, en halua painostaa häntä mihinkään.
Pari asiaa vaivaa kuitenkin mieltäni, kerran hän sanoi keskustelun lomassa, että ansaitsisin paremman naisen kuin hän. Nyt hän on alkanut tuntua etäisemmältä, vaikka tiedän että hän pitää minusta.
Voiko tähän etäisyydenottoon olla syynä pelko avata sydän uudelle ihmiselle tai pelko etten kuitenkaan hyväksyisi hänen lastaan oman elämäni osaksi.
Itse olen miettinyt näitä asioita jatkuvasti. Osaltani pelkään että hänen lapsensa ei hyväksyisikään minua isäpuolekseen.
En tiedä pitäisikö minun antaa hänelle aikaa vai vakuuttaa hänelle tunteitteni aitoutta.
En haluaisi menettää häntä, toista hänenlaistaan en varmasti löydä koskaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen kokki autossa kammottavan kuoleman sähköauto-Teslan syttyessä tuleen.
https://www.is.fi/autot/art-2000011652873.html Näin vaarallisia sähköautopalot voivat olla.905449Persuja ei aluevaltuustoissa näy
Ei tunnu persuja paljon paikalliset asiat kiinnostavan, vaan ainoastaan ulkomaalaiset, joku Israel ja Trumpin fanitus.483615Päivän Riikka: Uudenkaupungin autotehdas hiljeni
Näin ne 100 000 uutta pysyvää ei-tempputyötä yksityiselle sektorille tämän hallituksen ansiosta syntyy. Työntekijöille j612985Riikka vie Suomen kohta ykköseksi työttömyyskisassa
Espanja: 10,5 % Suomi: 10,3 % Ruotsi: 9,3 % Kisa on tiukkaa, mutta Riikalla hyvä draivi päällä. Vasemmistolaisen päämin462191Kerro kaivattusi nimi tai nimikirjaimet
🌠 Tähdenlento! Kirjoittamalla kaivattusi nimen tai nimikirjaimet tähän, saattaa toiveesi toteutua.611966Alkuvuodesta poistuu työttömyyskorvaus kaikilta joilla on säästössä rahaa
Tippuu korvaukselta iso määrä työttömiä.2951825- 471616
- 961481
Tämmönen höpsö
Höpönassu mä olen. En mikään erikoinen…hölötän välillä ihan levottomia. Tykkäisit varmasti jos olisin siellä sun vieress441386Mikä ihme teitä savolaisia tuossa
p*rs*reiässä niin kiinnostelee? Että siitä pitää päntönnään huutaa.91333