Kirjottelin tänne joku aika sitten ja kyselin, mitä kannattais tehdä omassa suhteessa joka on alkanu rakoilla. Kaikki vastaukset taisi olla suoraan että "jätä se" ja sitten pitkän pohdinnan jälkeen päätin näin tehdäkin. Aluksi kaikki meni niinkun pitikin, vein neidin pitkälle kävelylle ja kerroin mitä ajattelen ja että tää juttu loppuu tähän. Järkytys oli suuri ja itkua riitti, mutta pysyin kovana ja lähdin pois sitten loppujen lopuksi.
Seuraavana päivänä se sitten kuitenkin iski minuun: "ei saatana oonko mä tehny elämäni virheen?". Vaikka sitä sinkkuelämää ja elämää ilman toista on miljoona kertaa ajatellu mielessään ja yrittäny kuvitella sitä tunnetta, ei se sitten ollutkaan sellaista ollenkaan. Oon ollu aina sellainen itsenäinen ja yksin viihtyvä ihminen, että mä kuvittelin elämän olevan aivan helppoa taas yksin, kunhan vaan mulla ois rohkeutta lopettaa suhde. Itkin ensimmäistä kertaa n. 5 vuoteen ja voi että se tuntui hyvältä.
Täälläkin kun luin paljon kirjoituksia ja monta kertaa oli todettu pointti, että eron jälkeen voi oppia itsestään paljon. En ottanut sitä asiaa ollenkaan kuuleviin korviin, kun en uskonut siihen. Se oli kyllä ainakin mun tapauksessa niin totta kun vaan voi olla. Huomasin, että eron syynä ei pohjimmiltaan ollut mitkään muut asiat, kuin omat henkilökohtaiset ongelmat. En sinä päivänä tehnyt mitään muuta kuin istuin, kävelin ja mietin vaan kaikkia asioita elämässäni.
Todella pitkän harkinnan jälkeen soitin hänelle ja sanoin että haluan yrittää vielä. Tällä kertaa aivan tosissani. Onneksi hänkin halusi vielä palata yhteen ja ottaa minut takaisin.
Täälläkään ei välttämättä lähtökirjoituksen perusteella kannata suoraan kehottaa toisin eroamaan. Kukaan ei luultavasti tunne toisia kirjoittajia ja heidän koko totuutta, tiedätte vaan mitä ja miten hän on sillä hetkellä kirjoittanut, eli teksti on pakostikin hyvin yksiulotteista. Joissakin tilanteessa eroaminen on varmasti järkevin vaihtoehto, mutta joissakin ehkä ei. Ongelmia voi selvittää ja asioiden kanssa voi oppia elämään, vaikkei välttämättä hyväksyisikään niitä. Siitä en osaa sanoa, onko eroaminen ja sinkkuus hyviä asioita noin niinkuin yleisellä tasolla vai kannattaako olla yhden ihmisen kanssa koko elämä. Erossa kuitenkin satutetaan aina sydämiä ja hyvin paljon sivullisia kavarisuhteitakin katkaistaan. Suhdetta ei kuitenkaan pidä pitää yllä säälistä toista kohtaan, käytännön syistä, yksinjäämisen pelosta tms. Näissä asioissa kannattaa ja pitääkin olla itsekäs. Itselläni huomasin syyt olevan oikeasti juuri niitä omia ongelmia, jotka heijastuivat kumppaniin. Olen kyllä tavallaan onnellinen, että tämäkin piti kokea. Se oli sellainen terapeuttinen kokemus molemmille. Siinä vasta oikeasti huomasin, miten paljon toista rakastan. Vanha klisee, että viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä on ihan totta. Välillä vihaa rakastamaansa henkilöä aivan sydämmensä pohjasta, mutta rakkaista ihmisistä kannattaa pitää kiinni. Eikös siinä don huonojenkin biisissä sanota, että "jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kii, älä usko kyynisiin lauseisiin". Ehkä sellasen neuvon voin myös antaa muille lukijoille, että näitä eroamisjuttuja ei kannata lukea liikaa!
Silti haluan kiittää kaikkia, jotka minulle aikasemmin vastasivat ja toivottaa kaikille hyvää syksyä!
Seuraavana päivänä se sitten kuitenkin iski minuun: "ei saatana oonko mä tehny elämäni virheen?". Vaikka sitä sinkkuelämää ja elämää ilman toista on miljoona kertaa ajatellu mielessään ja yrittäny kuvitella sitä tunnetta, ei se sitten ollutkaan sellaista ollenkaan. Oon ollu aina sellainen itsenäinen ja yksin viihtyvä ihminen, että mä kuvittelin elämän olevan aivan helppoa taas yksin, kunhan vaan mulla ois rohkeutta lopettaa suhde. Itkin ensimmäistä kertaa n. 5 vuoteen ja voi että se tuntui hyvältä.
Täälläkin kun luin paljon kirjoituksia ja monta kertaa oli todettu pointti, että eron jälkeen voi oppia itsestään paljon. En ottanut sitä asiaa ollenkaan kuuleviin korviin, kun en uskonut siihen. Se oli kyllä ainakin mun tapauksessa niin totta kun vaan voi olla. Huomasin, että eron syynä ei pohjimmiltaan ollut mitkään muut asiat, kuin omat henkilökohtaiset ongelmat. En sinä päivänä tehnyt mitään muuta kuin istuin, kävelin ja mietin vaan kaikkia asioita elämässäni.
Todella pitkän harkinnan jälkeen soitin hänelle ja sanoin että haluan yrittää vielä. Tällä kertaa aivan tosissani. Onneksi hänkin halusi vielä palata yhteen ja ottaa minut takaisin.
Täälläkään ei välttämättä lähtökirjoituksen perusteella kannata suoraan kehottaa toisin eroamaan. Kukaan ei luultavasti tunne toisia kirjoittajia ja heidän koko totuutta, tiedätte vaan mitä ja miten hän on sillä hetkellä kirjoittanut, eli teksti on pakostikin hyvin yksiulotteista. Joissakin tilanteessa eroaminen on varmasti järkevin vaihtoehto, mutta joissakin ehkä ei. Ongelmia voi selvittää ja asioiden kanssa voi oppia elämään, vaikkei välttämättä hyväksyisikään niitä. Siitä en osaa sanoa, onko eroaminen ja sinkkuus hyviä asioita noin niinkuin yleisellä tasolla vai kannattaako olla yhden ihmisen kanssa koko elämä. Erossa kuitenkin satutetaan aina sydämiä ja hyvin paljon sivullisia kavarisuhteitakin katkaistaan. Suhdetta ei kuitenkaan pidä pitää yllä säälistä toista kohtaan, käytännön syistä, yksinjäämisen pelosta tms. Näissä asioissa kannattaa ja pitääkin olla itsekäs. Itselläni huomasin syyt olevan oikeasti juuri niitä omia ongelmia, jotka heijastuivat kumppaniin. Olen kyllä tavallaan onnellinen, että tämäkin piti kokea. Se oli sellainen terapeuttinen kokemus molemmille. Siinä vasta oikeasti huomasin, miten paljon toista rakastan. Vanha klisee, että viha ja rakkaus kulkee käsi kädessä on ihan totta. Välillä vihaa rakastamaansa henkilöä aivan sydämmensä pohjasta, mutta rakkaista ihmisistä kannattaa pitää kiinni. Eikös siinä don huonojenkin biisissä sanota, että "jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität, niin pidä siitä kii, älä usko kyynisiin lauseisiin". Ehkä sellasen neuvon voin myös antaa muille lukijoille, että näitä eroamisjuttuja ei kannata lukea liikaa!
Silti haluan kiittää kaikkia, jotka minulle aikasemmin vastasivat ja toivottaa kaikille hyvää syksyä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.