Löysin vaimoni puhelimesta viestin toiselta mieheltä jossa hän kirjoitti ikävöivänsä vaimoani myös soitetuista puheluista löytyi tämän miehen numero. Otin asian vaimoni kanssa esille ja hän kiisti kaiken. Aikani jankuttamisen jälkeen hän myönsi chattailleensa kyseisen miehen kanssa aivan muissa merkeissä ja kyseisen viestin saatuaan ei ole ollut tämän jälkeen yhteydessä. Vaimoni käy usein ulkona ystävättäriensä kanssa enkä ole koskaan edes epäillyt mitään, vaikka hän onkin viehttävän näköinen ja varmasti saisi miehen kuin miehen polvilleen. Nyt kun olen kelannut asioita taaksepäin tajusin, että hän on jo pitkään pitänyt puhelintaan äänettömällä ja käsilaukussaan, ylitöitä on ollut ja illat venähtäneet pidemmiksi, tämänkin laitoin hänen uusien työtehtäviensä piikkiin. Minulla on miehen numero ja tekisi mieleni soittaa hänelle ja kysyä häneltä. Toisaalta en haluaisi vaipua niin alas. Uskonko vaimoni kertomuksen vai en siinä ehkä se oman päätöksen paikka. Huomaan asian vain kalvavan sisälläni.
Onko vaimolla suhde
70
24778
Vastaukset
- petetty
Meillä vain niin päin että olen mieheni puhelimesta nähnyt monta sellaista viestiä, asiaa kun tiedustellut olen niin kieltää ja olen kyttääjä ym. Hän vain on useammin kuin kerran jäänyt valheesta kiinni.
Miksihän tuo pettäminen on nykyään niin yleistä?
Kaikilla on joku salarakas jossain.- --------------------
Maailma etääntyy Vapahtajasta. Ja sen
kyllä huomaa. - Jan
-------------------- kirjoitti:
Maailma etääntyy Vapahtajasta. Ja sen
kyllä huomaa.Vapahtaja etääntyy nykyihmisten mielistä mikä on hyvä ja tervetullut suuntaus. Ei kiitos mustavalkoiselle taivas/helvetti-ajattelulle. Asiat ja ihmiset ovat todellisuudessa paljon monimuotoisempia ja näin ollen entisen mustan ja valkoisen lisäksi ihmiset nykyään ymmärtävät enemmän myös muista väreistä ja niiden eri sävyistä.
- Anonyymi
Jan kirjoitti:
Vapahtaja etääntyy nykyihmisten mielistä mikä on hyvä ja tervetullut suuntaus. Ei kiitos mustavalkoiselle taivas/helvetti-ajattelulle. Asiat ja ihmiset ovat todellisuudessa paljon monimuotoisempia ja näin ollen entisen mustan ja valkoisen lisäksi ihmiset nykyään ymmärtävät enemmän myös muista väreistä ja niiden eri sävyistä.
Eikö maailman suurin viisaus, JUMALA tietäisi minkälaisen ihmisestä kaikkinensa loi? Ihmisen järki ei kykene siihen viisauteen piirunkaan vertaa.
Synti vääristää ihmisten ajatusmaailman ja siihen on Raamatussa varoituksen sanat. Myös siitä Raamattu kertoo miten ihmiset voi elää onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää. Neuvot ja ohjeet on selvääkin selvemmät, itsekkyys on pahin tämän ajan ilmiö.
Kun laittomuus pääsee valtaan kylmenee useimpien rakkaus.
Lopun ajalla ihmiset ovat hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Ihmiset voi uskoa tai väittää mitä tahansa mutta he ovat väärässä, kaikelle tulee kerran loppu Jumalan voimasta. Se mitä varten Sana on maailmaan lähetetty, tapahtuu vääjäämättä. Sitä ei ihmisten ajatukset ja sanat muuksi muuta. Jumalan auktoriteettiin ei ihminen kykene.
"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (2.Tim.3).
Ei kunnioiteta puolisoa, ei lapsia ei perhettä, mutta silti kuvitellaan että puoliso pysyy rinnalla arjessa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, ei mitään selkärankaa. Onko ihme jos lapsista tulee kurittomia ja pahuus saa valtaa. Onko ihme jos mielenterveysongelmat ja huumeet lisääntyy. Lapsilta puuttuu turvalliset kodit ja rajat vanhempien toilailujen vuoksi.
- petetty mies
Eipä siinä mitään taikuutta varmaan oo, vieraissa käy niinku 80% muistaki suomalaisista naisista.
Minulla myös kiisti kaiken, naiset on sitte typeriä kun ne luulee olevansa vielä jotenki ovelampia.
100% varma merkki on, jos kännykkä on väärinpäin ja äänettömällä esim. pöydällä.
Itse löysin konkreettista evidenssiä vasta suorittamalla tietomurron puolisoni sähköpostiin, sekä katsomalla millä sivuilla oli käyty, kuinka ollakaan Ellien uskottomuus-palstalla. Hävetkää..- vakoilua
Eikös Suomessa ole niin puhelin-kuin postisalaisuus?? On laitonta lukea toiselle osoitettja viestejä!!
Ja mitäpä tuosta hyödyt, et puolisoasi voi väkisin luonasi pitää. Ja aina enemmän hän sua halveksii ja inhoaa, kun meet salaa urkkimaan. Ei sulla oo luottamuksesta ja toisen kunnioituksesta tietoakaan.
Ansaitset tulla jätetyksi! - Anonyymi
vakoilua kirjoitti:
Eikös Suomessa ole niin puhelin-kuin postisalaisuus?? On laitonta lukea toiselle osoitettja viestejä!!
Ja mitäpä tuosta hyödyt, et puolisoasi voi väkisin luonasi pitää. Ja aina enemmän hän sua halveksii ja inhoaa, kun meet salaa urkkimaan. Ei sulla oo luottamuksesta ja toisen kunnioituksesta tietoakaan.
Ansaitset tulla jätetyksi!Viestisalaisuus ei oikeuta pettämistä, eikä se että jos kumppani sattuu lopulta saamaan viestien kautta selville pettämisen tee pettäjästä uhria. Petetty on se uhri jokatapauksessa ja viestettelijää harmittaa itsekkäästi vain kiinnijääminen. Pahimmassa, tapauksessa ei millään tasolla mietitä miltä petetystä tuntuu kun pettäjä yrittää ontuvasti uhriutua. Pettämiseen voi olla syy, mutta oikein se ei ole ja päättyy yleensä ikävästi kaikkien kannalta.
- todistetaan
Miten vaimon puhelimesta voi "löytää" viestin? Kyllä sun täytyy tutkimalla tutkia vaimosi luuria, mikäli näet hänen viestejänsä. Eli elämän tosiasiat heti alkuun.
Joka tapauksessa vaimollasi on ilmiselvästi joku ihastumisjuttu meneillään. Etkä sä voi sille mitään, vaikka kuinka penkoisit vaimosi puhelinta ja sähköpostia. Aina voi ostaa prepaidin, hommata anonyymin sähköpostiosoitteen ja selata sitä vain töissä tms. Eli kyttääminen ei edistä mitään.
Ihastuin itse taannoin naimisissa olevaan mieheen, ja olen itsekin naimisissa. Tapasimme chatissa, vaihdoimme sähköpostia, tapasimme livenä ja ihastuimme. Tapasimme pari kertaa julkisilla paikoilla, emmekä harrastaneet seksiä tms. ihokontakteja. Ihastus tuli ja meni, emmekä ole enää tekemisissä. Eli tahdon sanoa sulle, että vaimosi on saattanut hieman ihastua toiseen mieheen. Ja ihastumista voi tapahtua pitkässä suhteessa ilman että se johtaa punkkaan.
Älä missään nimessä mene soittelemaan toiselle miehelle, vaan kerro havaintosi ja tunteesi vaimolle rauhallisesti. KYSY, miksi puhelin on kiinni, miksi hän kävi chatissa jne. Yritä säilyttää pokka, vaikka varmasti tekisi mieli repiä toinen kappaleiksi (kokemusta on myös elämän tästä puolesta). Jos hyppäät heti silmille, nainen saattaa säikähtää ja tehdä hätäpäissään jotain tosi tyhmää. Muista, että sulla ei ole kuitenkaan vedenpitävää todistetta, että vaimosi eläisi seksisuhteessa tai suhteessa ylipäätänsä.
Vaikutat mun mielestä ihan selväjärkiseltä mieheltä. Uskon, että osaat selvittää asian siististi. Toivon liitollenne kaikkea hyvää!- jaaa-a
Kovasti teit työtä ja näit vaivaa saadaksesi olla yhteydessä tähän toiseen mieheen, vaikka et punkkaan mennytkään. Silläkö sitten omaatuntoasi puhdistat tai pikemminkin mykistät.
En viskele kiviä tässä kenenkään niskaan, mutta omakohtaisesti voin väittää, että jos käy etsimään suhteeseen säpinää avioliiton ulkopuolelta, niin se on ALARM!, hälytysmerkki sekä itselle että puolisolle. Haluaa suhteesta ulos tai sitten ei oikeesti tiedä mitä haluaa.
Nyt olen ensimmäistä kertaa naimisissa. Ja minä-ex-vauhtimimmi, olen todellakin ex vauhtimimmi. Haluan olla uskollinen ja tiedän pystyväni olemaan uskollinen miehelleni, tälle aviomiehelleni.
Aiemmassa avoliitossa ei näin ollut. Halusin liitosta pois, pokailin miehiä baareista ja etsin ns.laastarisuhdetta, jonka voimin, jonka avulla olisi ollut uskallusta lähteä avoliitosta. Toinen katsoi vierestä touhuilujani. Nyt häpeän tuota itseäni.
Ei se mikään puolustus ole että "ihastumista voi tapahtua pitkässä suhteessa ilman että se johtaa punkkaan", kuten toteat. Ihastuminen on eri juttu kuin se, että sitä pitää yllä...tapaamisilla, kirjeillä etc.
Olen viimeinen mohikaani moralismirintamalla, mutta olen ylpeä siitä. En muita käy syyttelemään, ei minulla aiemman avoliiton pohjalta ole siihen varaa, mutta mitään puolustuksia pettämisille/ihastumisen ylläpitämiselle en siedä. Selkärankaa ihmiset, selkärankaa! - todistetaanII
jaaa-a kirjoitti:
Kovasti teit työtä ja näit vaivaa saadaksesi olla yhteydessä tähän toiseen mieheen, vaikka et punkkaan mennytkään. Silläkö sitten omaatuntoasi puhdistat tai pikemminkin mykistät.
En viskele kiviä tässä kenenkään niskaan, mutta omakohtaisesti voin väittää, että jos käy etsimään suhteeseen säpinää avioliiton ulkopuolelta, niin se on ALARM!, hälytysmerkki sekä itselle että puolisolle. Haluaa suhteesta ulos tai sitten ei oikeesti tiedä mitä haluaa.
Nyt olen ensimmäistä kertaa naimisissa. Ja minä-ex-vauhtimimmi, olen todellakin ex vauhtimimmi. Haluan olla uskollinen ja tiedän pystyväni olemaan uskollinen miehelleni, tälle aviomiehelleni.
Aiemmassa avoliitossa ei näin ollut. Halusin liitosta pois, pokailin miehiä baareista ja etsin ns.laastarisuhdetta, jonka voimin, jonka avulla olisi ollut uskallusta lähteä avoliitosta. Toinen katsoi vierestä touhuilujani. Nyt häpeän tuota itseäni.
Ei se mikään puolustus ole että "ihastumista voi tapahtua pitkässä suhteessa ilman että se johtaa punkkaan", kuten toteat. Ihastuminen on eri juttu kuin se, että sitä pitää yllä...tapaamisilla, kirjeillä etc.
Olen viimeinen mohikaani moralismirintamalla, mutta olen ylpeä siitä. En muita käy syyttelemään, ei minulla aiemman avoliiton pohjalta ole siihen varaa, mutta mitään puolustuksia pettämisille/ihastumisen ylläpitämiselle en siedä. Selkärankaa ihmiset, selkärankaa!Anteeksi, mutta millä perusteella näin "kovasti" vaivaa. Sinä ilmaisit asiasi niin. Kerropas mulle, missä luki, että näimme useita kertoja ja järjestin elämäni siten, että mahdollisimman tehokas yhteydenpito mahdollistui tms.
Ja olenko sanallakaan puolustellut tekoani eli puhdistanut omaatuntoani?
Jos totean, miten asiat ovat ja annan tilannekatsauksen, se ei ole vielä puolustelua. Jos olisin ilmaissut asiani tyyliin "...kyllä mä sentään olen vielä hyvä kun en mennyt edes sänkyyn..." niin se olisi aivan eri juttu.
Ymmärrän itsekin, että asiat menivät liian pitkälle kun aloin etenemään ihastukseni kanssa ja rakentamaan yhteyttä. Toivottavasti sun ei tarvitse koskaan tehdä niin. Ja jos sulla tulee liitossasi joku yllättävä kipupiste tai pelkkä tilaisuus ihastua, toivon että toimit fiksummin kuin minä tein.
Vaikka virheistään voi oppia, niin jos mä olisin elänyt tuollaisessa avoliitossa kuin sä, niin laittaisin turvan rullalle ja rullan taskuun. Ainakaan en mainostaisi olevani "moralismirintaman viimeinen mohikaani" vaan ottaisin kantaa vähemmän hurskaammin sanankääntein. - marap
jaaa-a kirjoitti:
Kovasti teit työtä ja näit vaivaa saadaksesi olla yhteydessä tähän toiseen mieheen, vaikka et punkkaan mennytkään. Silläkö sitten omaatuntoasi puhdistat tai pikemminkin mykistät.
En viskele kiviä tässä kenenkään niskaan, mutta omakohtaisesti voin väittää, että jos käy etsimään suhteeseen säpinää avioliiton ulkopuolelta, niin se on ALARM!, hälytysmerkki sekä itselle että puolisolle. Haluaa suhteesta ulos tai sitten ei oikeesti tiedä mitä haluaa.
Nyt olen ensimmäistä kertaa naimisissa. Ja minä-ex-vauhtimimmi, olen todellakin ex vauhtimimmi. Haluan olla uskollinen ja tiedän pystyväni olemaan uskollinen miehelleni, tälle aviomiehelleni.
Aiemmassa avoliitossa ei näin ollut. Halusin liitosta pois, pokailin miehiä baareista ja etsin ns.laastarisuhdetta, jonka voimin, jonka avulla olisi ollut uskallusta lähteä avoliitosta. Toinen katsoi vierestä touhuilujani. Nyt häpeän tuota itseäni.
Ei se mikään puolustus ole että "ihastumista voi tapahtua pitkässä suhteessa ilman että se johtaa punkkaan", kuten toteat. Ihastuminen on eri juttu kuin se, että sitä pitää yllä...tapaamisilla, kirjeillä etc.
Olen viimeinen mohikaani moralismirintamalla, mutta olen ylpeä siitä. En muita käy syyttelemään, ei minulla aiemman avoliiton pohjalta ole siihen varaa, mutta mitään puolustuksia pettämisille/ihastumisen ylläpitämiselle en siedä. Selkärankaa ihmiset, selkärankaa!No niin minäkin mietin, että mikä ämmä sieltä yht'äkkiä hyppäsi huutamaan silmät ja suut täyteen "itse kokeiltuja" reseptejä.
Kirjoittaja antoi fiksun kommentin, eikä millään tavalla nostanut itseään jalustalle. (Mielestäni toimi hienosti, kun ei antautunut seksiin ihastuksesta huolimatta.)
Kauanko olet ollut naimisissa? 2 vuotta? Hello, hello: mistä tiedät, mitä suhteessanne ja elämässänne tulee ennen pitkään tapahtumaan. Mistä tiedät, vaikka muuttuisitte molemmat radikaalisti? Mistä sä voit nähdä, että pystyt olemaan uskollinen miehellesi vielä 20 vuoden kuluttua?
Vaikka voit nähdä asiat eri valossa ikävän avoliittosi jälkeen, keksi itsellesi vähän realistisempi nimi kuin "moralistimohikaani" vai mikä se oli. - mohikaanille
jaaa-a kirjoitti:
Kovasti teit työtä ja näit vaivaa saadaksesi olla yhteydessä tähän toiseen mieheen, vaikka et punkkaan mennytkään. Silläkö sitten omaatuntoasi puhdistat tai pikemminkin mykistät.
En viskele kiviä tässä kenenkään niskaan, mutta omakohtaisesti voin väittää, että jos käy etsimään suhteeseen säpinää avioliiton ulkopuolelta, niin se on ALARM!, hälytysmerkki sekä itselle että puolisolle. Haluaa suhteesta ulos tai sitten ei oikeesti tiedä mitä haluaa.
Nyt olen ensimmäistä kertaa naimisissa. Ja minä-ex-vauhtimimmi, olen todellakin ex vauhtimimmi. Haluan olla uskollinen ja tiedän pystyväni olemaan uskollinen miehelleni, tälle aviomiehelleni.
Aiemmassa avoliitossa ei näin ollut. Halusin liitosta pois, pokailin miehiä baareista ja etsin ns.laastarisuhdetta, jonka voimin, jonka avulla olisi ollut uskallusta lähteä avoliitosta. Toinen katsoi vierestä touhuilujani. Nyt häpeän tuota itseäni.
Ei se mikään puolustus ole että "ihastumista voi tapahtua pitkässä suhteessa ilman että se johtaa punkkaan", kuten toteat. Ihastuminen on eri juttu kuin se, että sitä pitää yllä...tapaamisilla, kirjeillä etc.
Olen viimeinen mohikaani moralismirintamalla, mutta olen ylpeä siitä. En muita käy syyttelemään, ei minulla aiemman avoliiton pohjalta ole siihen varaa, mutta mitään puolustuksia pettämisille/ihastumisen ylläpitämiselle en siedä. Selkärankaa ihmiset, selkärankaa!Miten "Kunnes toisin todistetaan" puolusteli ihastumistaan? (viittaus tekstisi 2. viimeiseen kappaleeseen) Jos et tarkoittanut kommentillasi ko. henkilöä, niin sittenhän sä poikkesit aiheesta. Taisi tulla tarve huutaa taas yleispätevä "hyvä hyvä, kokenut minä" -tyyppinen päivän epistola ilmoille.
- jaaa-a
jaaa-a kirjoitti:
Kovasti teit työtä ja näit vaivaa saadaksesi olla yhteydessä tähän toiseen mieheen, vaikka et punkkaan mennytkään. Silläkö sitten omaatuntoasi puhdistat tai pikemminkin mykistät.
En viskele kiviä tässä kenenkään niskaan, mutta omakohtaisesti voin väittää, että jos käy etsimään suhteeseen säpinää avioliiton ulkopuolelta, niin se on ALARM!, hälytysmerkki sekä itselle että puolisolle. Haluaa suhteesta ulos tai sitten ei oikeesti tiedä mitä haluaa.
Nyt olen ensimmäistä kertaa naimisissa. Ja minä-ex-vauhtimimmi, olen todellakin ex vauhtimimmi. Haluan olla uskollinen ja tiedän pystyväni olemaan uskollinen miehelleni, tälle aviomiehelleni.
Aiemmassa avoliitossa ei näin ollut. Halusin liitosta pois, pokailin miehiä baareista ja etsin ns.laastarisuhdetta, jonka voimin, jonka avulla olisi ollut uskallusta lähteä avoliitosta. Toinen katsoi vierestä touhuilujani. Nyt häpeän tuota itseäni.
Ei se mikään puolustus ole että "ihastumista voi tapahtua pitkässä suhteessa ilman että se johtaa punkkaan", kuten toteat. Ihastuminen on eri juttu kuin se, että sitä pitää yllä...tapaamisilla, kirjeillä etc.
Olen viimeinen mohikaani moralismirintamalla, mutta olen ylpeä siitä. En muita käy syyttelemään, ei minulla aiemman avoliiton pohjalta ole siihen varaa, mutta mitään puolustuksia pettämisille/ihastumisen ylläpitämiselle en siedä. Selkärankaa ihmiset, selkärankaa!huh! nyt tulin iskeneeksi tosi pahaan ampiaispesään. Kiviä ihan sinkoille, tänne asti.
Tässä iässä tuntee jo itsensä, että siinä kuittaus sille, joka kirjoitti jostain "kunhan aikaa kuluua ja...". Ja jos kertoisin ikäni, niin nauraisitte itsekin tuolle toteamalle, että "mistäs tiedät mitä 20 vuoden kuluttua".
Vaikka liian kärkkäästi kommentoin niin silti olen sillä kannalla, että JOS lähtee ihastumistaan kehittämään noin pitkälle, että ottaa yhteyttä, käy tapaamassa julkisilla paikoilla niin...jotenkin on vaan ollut pahaolo itsellä, epävarma naiseudestaan sen aviomiehen rinnalla, jos sitä tarttee lähteä testauttamaan avioliiton ulkopuolella.
Tämähän menee samanlaiseksi spekulaatioksi kuin Clintonin suhteet ja selitykset.
Käsitän ihastumisen eri lailla: minusta ihastuminen on sitä, että näkee jonkun, ihastuu siihen-mutta that`s it-eli ei yhteystietojen metsästystä, ei kahvilla käyntiä.
Mutta hatunnosto sinulle, joka jätit ihastumisen siihen. Mikä minä tosiaan olen moralisoimaan, kuten sanoit, vähän erilaisin sanakääntein.
Ja vaihdettakoon nyt nimimerkki samantien: nimimerkki "kokemusta on" - Iina
Hurskastelu on näissä asioissa aivan turhaa. Kyttääminen ei edistä mitään ja puuttuminen vaan pahentaa tilannetta.
Ja vaikka salasuhteet ovatkin muodissa niin olen pannut merkille, että hyvin useat pitävät kaikenlaista normaalia kommunikointia toisen sukupuolen edustajan kanssa flirttailuna tai iskemisyrityksenä. Vastakkaisen sukupuolen kanssa kahvilla käyminen on jo aivan selkeä "suhde", vaikkei asiassa olisi mitään sen kummempaa kuin kahvilla käyminen.
Miksi muuten kumppanilta pitäisi edes rauhallisesti kysyä miksi tämä pitää kännykkäänsä suljettuna? Vastauksenhan jokainen tietää: Hän ei halua vastaanottaa puheluja! - AstaAsteri
todistetaanII kirjoitti:
Anteeksi, mutta millä perusteella näin "kovasti" vaivaa. Sinä ilmaisit asiasi niin. Kerropas mulle, missä luki, että näimme useita kertoja ja järjestin elämäni siten, että mahdollisimman tehokas yhteydenpito mahdollistui tms.
Ja olenko sanallakaan puolustellut tekoani eli puhdistanut omaatuntoani?
Jos totean, miten asiat ovat ja annan tilannekatsauksen, se ei ole vielä puolustelua. Jos olisin ilmaissut asiani tyyliin "...kyllä mä sentään olen vielä hyvä kun en mennyt edes sänkyyn..." niin se olisi aivan eri juttu.
Ymmärrän itsekin, että asiat menivät liian pitkälle kun aloin etenemään ihastukseni kanssa ja rakentamaan yhteyttä. Toivottavasti sun ei tarvitse koskaan tehdä niin. Ja jos sulla tulee liitossasi joku yllättävä kipupiste tai pelkkä tilaisuus ihastua, toivon että toimit fiksummin kuin minä tein.
Vaikka virheistään voi oppia, niin jos mä olisin elänyt tuollaisessa avoliitossa kuin sä, niin laittaisin turvan rullalle ja rullan taskuun. Ainakaan en mainostaisi olevani "moralismirintaman viimeinen mohikaani" vaan ottaisin kantaa vähemmän hurskaammin sanankääntein.ja tämä ei ole tarkoitettu pelkästään sinulle vain yleisesti.
Jos ihmisessä on halua ihastua, miksei hän sitä yritä tehdä oman puolisonsa kanssa, pitää olla uskallusta avautua myös omalle siipalleen... on täysin oma ongelma jos täytyy toisten kanssa kokeilla jotain, mitä ei uskalla tehdä omassa suhteessa?
Ja eikö oikeasti kuitenkin pahempi ole se, että ihastutaan johonkin, kuin se että petetään toisen kanssa, sillä pettäminen ei kuitenkaan ole tunnetasolla? (vaikka ei sekään nyt järin viisasta ole) Silloinkuin petetään tunnetasolla, on kyse todella pahasta ongelmasta, missä lopulta tekee itselleen kaikkein pahemmin, kuin sille puolisolleen, se on jotain niin järkyttävää itsensä aliarvioimista välinpitämättömyyttä, siitä jos ei ota opikseen, niin loppuelämä on yhtä uusien salasuhteiden tahi vakisuhteitten aloittamista. Ei mikään tunne häviä jollei sitä selvitä itselleen miksi... on pakko uskaltaa, jos haluaa elää hyvän elämän...
- epäilys
Eipä taida olla ainakaan mikään vakava suhde. Akat on oikeasti aika ovelia kätkemään suhteensa, ja jos vaimollasi olisi joku todellinen säätö (vakavampi kuin pieni ihastus: seksisuhde, sivuseurustelu jne.), hän varmasti tekisi kaikkensa säilyttääkseen salaisuutensa. Ei hän noin vaan puhelimeensa jättäisi viestejä ja säilyttäisi luuria äänettömällä, jos hänen omallatunnollaan olisi oikeasti jotakin.
- vastaavassa
tilanteessa. Mieheni käyttäytyi aivan "normaalisti", elimme aivan tavanomaista perhe-elämää. Kunnes kerran puolivahingossa luin hänen viestejään ja pommi putosi. Puhelimessa oli hempeitä viestejä/tapaamispyyntöjä toiselta naiselta. Olin Shokissa, koska en ollut epäillyt mitään tällaista.
Seurailin tilannetta, koska aluksi en uskonut sitä todeksi, pari viikkoa. Sen jälkeen soitin tälle toiselle naiselle, koska mieheni ei myöntänyt mitään, vaikka kuinka kyselin.
Pysyin asiallisena tätä kakkosta kohtaan ja sain paljon infoa, jonka sitten myöhemmin pamautin mieheni silmille. En olisi halunnut soittaa tälle toiselle, mutta koska mieheni kielsi kaiken, en voinut muutakaan. (Hän ei tiennyt siinä vaiheessa, että olin perillä heidän tekstailuistaan).
Tätä kaikkea selvittelemme edelleen ja vaikeaa on, kun luottamus menee. En ole ylpeä "urkkimisestani", mutta olen hyvilläni, että petos paljastui...
Enään en odota sitä paria viikkoa, jos epäilen jotain. Vaan selvitän asiat saman tien!- mmb
Kertokaa mulle rehellisesti mitä eroja/yhtäläisyyksiä on, kun
1. löytää viestin
2. lukee puolivahingossa viestin
3. urkkii toisen viestejä. - mieleen
mmb kirjoitti:
Kertokaa mulle rehellisesti mitä eroja/yhtäläisyyksiä on, kun
1. löytää viestin
2. lukee puolivahingossa viestin
3. urkkii toisen viestejä.Niinpä :)
- tapaukseni
mmb kirjoitti:
Kertokaa mulle rehellisesti mitä eroja/yhtäläisyyksiä on, kun
1. löytää viestin
2. lukee puolivahingossa viestin
3. urkkii toisen viestejä.kiinnostaa, niin puolivahingossa siksi, koska olin lainaamassa mieheni kännyä ja siihen oli tullut juuri silloin kakkoselta viesti...Onneton sattuma, joka avasi helvetin tulen...
- Iina
halusi paljastuakin! Jos todella haluaa salaisen salasuhteen niin ei todellakaan jätä viestejä eikä puhelutietoja näkyville. Höh.
- on ainakin se
mmb kirjoitti:
Kertokaa mulle rehellisesti mitä eroja/yhtäläisyyksiä on, kun
1. löytää viestin
2. lukee puolivahingossa viestin
3. urkkii toisen viestejä.että jos sellainen viesti löytyy kännystä voi vetää johtopäätöksen että ilmeisesti puolisolla on toinen. Eroja noilla ei taida olla, kaikissa kolmessa viesti on luettu ja vieläpä mielestäni jokaisen petetyn puolesta onneksi. Joten lopetetaanpa nyt tuo moralisointi. Suomeksi sanottuna, kumpikaan ei tee oikei, ei pettäjä eikä petetty. Asiat vaan tapahtuu.
- hymyilyttää hiukan
Eiköhän silloin ole jo jotain epäilystä ilmassa, jos seuraa toisen puhelinkäyttäytymistä? Miten sitä muuten urkkisi?
Ei kannattaisi olla liian utelias, jos haluaa elää elämänsä ilman tosiasioita silmiin katsomatta!
Toisen ykstyisyyden kunnioittaminen kuuluu aina ehdottomasti hyvään ja toimivaan parisuhteeseen sekä herrasmiestapoihin ja sanattomiin sopimuksiin yleensäkin elämässä!
Älä nyt sentään enää enempää tee itseäsi naurunalaiseksi soittelemalla kyseiselle miehelle. Todella alentuvaa käytöstä moinen!
Kysy heti vaimoltasi, miksi et riitä? Ja mieti sitä myös hiljaa itseksesi..useinhan miehet elävät laput silmillä uskoen, että kaikki on ok. Suhteesta kuitenkin useimmiten puuttuu henkinen yhteenkuuluvuus, josta vastapuoli kärsii. Se ajaa jo yksistään vieraan syliin, ei aina välttämättä se iänikuinen puute seksissä. - Mies38
Moi, kiitos asiallisista vastauksista. Sen verran voin kyllä sanoa että en yleensä edes koske vaimoni puhelimeen, mutta nyt omani ollessa hukassa päätin soittaa sillä omaani löytääkseni sen ja siinä soitetuissa puheluissa oli minulle tuntemattoman miehen nimi ja tässä heräsi oma uteliasiuus ja aloin selailla viestejä ja siinä se oli silmien edessä. Eli omaa tyhmyyttä, mutta en ole koskaan perheessä ajatellut kännykkää niin yksityiseksi minun puelimella saa soittaa ja tekstailla joten odotan tätä samaa myös muilta perheenjäseniltä.
- setti!
Niinhän nuo puhuvat, että todelliset pettäjät
1. kirjaavat salarakkaansa numeron kännykkäänsä peitenimellä: "Työterveys", "Asiakaspalvelu", "01232" tms.
2. hommaavat luottoystävän, joka on myöskin uskoton. Sitten käydään kaksin (lue: nelisin) Tallinnassa, mökillä ja hiihtelemässä. Alibi olla pitää.
3. maksavat kaiken käteisellä ja nostavat sen vähissä erissä, ettei puoliso esim. mene sorkkimaan Visa-laskua ja kysele, miksi hotelli Helkaan on kulunut 300 euroa.
4. käyttävät prepaidia ja nimetöntä sähköpostia
5. soittavat puolisolle juuri ennen salaista tapaamista, että nyt menen kokoukseen ja puhelin on pois päältä kaksi tuntia.
6. esittelevät petoskumppaninsa työkaverina sekä puhuu kovaan ääneen salarakkaan mahdollisesta lapsista, lomasuunnitelmista ja perhearvoista. Ei voisi kukaan uskoa.
Joo, kyl se näin on, että paras petos jää aina huomaamatta. Vaikka kaikki sanovat, että totuus tulee julki ennen pitkää niin ei se aina mene näin. Kuulostaa vaimosi touhu lähinnä pikkutyttömäiseltä ihastukselta. - Aviossa 30v.
Meidän liitossa ainakin se on ollut ihan itsestäänselvyys jo avioliiton alusta. En ole koskaan moiseen sortunut. Enkä myöskään tutki taskuja yms. Ei miehenikään mene koskaan vastaamaan puhelimeeni, saati viestejä lukemaan. Jos rahasta esim. on kysymys ja sanon miehelleni, että ota lompakkoni laukusta, niin kyllä hän aina kiikuttaa koko laukun.
Parisuhteen perusarvoja ovat rakkaus, rehellisyys,
luottamus, kunnioitus ja uskollisuus! - nainen
Aina moralisoidaan sitä joka "vahingossa" löytää viestin tai numeron! Ihan kuin se ois syyllinen! Mielestäni se on syyllinen joka pettää. Entinen äijänikin kirkkain silmin valehteli ettei pettäisi. Sitä vaan paljastuu sellaista toisesta mitä ei haluaisi. Miksi sen petetyn pitäisi elää epätietoisuudessa!??? Jos ei ole mitään salattavaa en näe mikä on se ongelma miksi ei voi lainata puhelinta. Okei jos sanot toiselle lainaan luuria se sa HEPULIN JA SILLOIN TIETÄÄ, ETTÄ TAKULLA JOTAIN VIREILLÄ! Itse en pengo mieheni puhelinta tai sähköpostia, kun ei ole tarvis, mutta en epäile yhtään ettenkö selaisi luuria jos ilmenisi jotain sutinaa. Toisaalta voi pyytää näyttämään. Harvapa sen myöntää, että on pettänyt!
- nainen
Aviossa 30v. kirjoitti:
Meidän liitossa ainakin se on ollut ihan itsestäänselvyys jo avioliiton alusta. En ole koskaan moiseen sortunut. Enkä myöskään tutki taskuja yms. Ei miehenikään mene koskaan vastaamaan puhelimeeni, saati viestejä lukemaan. Jos rahasta esim. on kysymys ja sanon miehelleni, että ota lompakkoni laukusta, niin kyllä hän aina kiikuttaa koko laukun.
Parisuhteen perusarvoja ovat rakkaus, rehellisyys,
luottamus, kunnioitus ja uskollisuus!Jos epäilet miehesi pettävän ja ei myönnä, on öitä pois kotoa... Et tee asialle mitään? Itse ajattelen kanssa noista perusarvoista ihan samaa, mutta jos se toinen ei ole samanlainen, niin miksi pitäisi nöyristellä? Jos ei myönnä, niin pakkohan se jotenkin on selvittää! Jatkaa pokkana vaan vaikka 20 vuotta, että tulee ilmi??? Se on helppo moralisoida jos ei ole kokenut tommosta asiaa!
- Jarski
nainen kirjoitti:
Jos epäilet miehesi pettävän ja ei myönnä, on öitä pois kotoa... Et tee asialle mitään? Itse ajattelen kanssa noista perusarvoista ihan samaa, mutta jos se toinen ei ole samanlainen, niin miksi pitäisi nöyristellä? Jos ei myönnä, niin pakkohan se jotenkin on selvittää! Jatkaa pokkana vaan vaikka 20 vuotta, että tulee ilmi??? Se on helppo moralisoida jos ei ole kokenut tommosta asiaa!
Mulle on ihan sama, mitä vaimon kännykästä löytyy tai on löytymättä. Jos suhde olisi jo niin huonossa jamassa, että minun pitäisi hänelle tulleita viestejä lueskella, hälytyskellot kilkattaisivat aika kovaa päässäni. Jos minulla olisi syytä olettaa vaimoni pettävän, selvittäisin asian muuten kuin kyttäämällä.
Oletetaan, että pariskunnan mies laukkaa yöt jossain, supattaa kännykkään salaa vessassa, käy epämääräisillä reissuilla vaimon odottaessa kotona muksujen kanssa ja tekee kaikkea muutakin, joka viittaa pettämiseen. Nainen tutkii kännykän, ja toteaa, että mies ei petä. Kunhan vain tekee kaljoittelureissuja kaverin kanssa. Kaikki hyvin?
Mitä väliä tuossa tilanteessa enää on, pettääkö mies vai ei? Hän ei ole kotona, eikä huomioi vaimoaan mitenkään. Ei osallistu lasten hoitoon. Eikö vaimon kannata lähteä litomaan sen sijaan, että tutkii kännykkää? - Iina
nainen kirjoitti:
Aina moralisoidaan sitä joka "vahingossa" löytää viestin tai numeron! Ihan kuin se ois syyllinen! Mielestäni se on syyllinen joka pettää. Entinen äijänikin kirkkain silmin valehteli ettei pettäisi. Sitä vaan paljastuu sellaista toisesta mitä ei haluaisi. Miksi sen petetyn pitäisi elää epätietoisuudessa!??? Jos ei ole mitään salattavaa en näe mikä on se ongelma miksi ei voi lainata puhelinta. Okei jos sanot toiselle lainaan luuria se sa HEPULIN JA SILLOIN TIETÄÄ, ETTÄ TAKULLA JOTAIN VIREILLÄ! Itse en pengo mieheni puhelinta tai sähköpostia, kun ei ole tarvis, mutta en epäile yhtään ettenkö selaisi luuria jos ilmenisi jotain sutinaa. Toisaalta voi pyytää näyttämään. Harvapa sen myöntää, että on pettänyt!
jos tuntee kumppaninsa rakkauden ja rakastaa häntä niin silloin voi jättää paljon "selvittämättä". Asia on nimittäin niin, että pitkässä liitossa tulee ja menee ihastumisia enemmän tai vähemmän. Jokaisella on oma tapansa hoidella niitä. Sitähän se luottamus on, että luottaa kumppanin kykyyn selviytyä yksin kiperistäkin tilanteista. Tämä tapa ei tietysti sovi sellaisille ihmisille, jotka haluavat työntää nenänsä asiaan kuin asiaan.
- tai jos on niin et
Jarski kirjoitti:
Mulle on ihan sama, mitä vaimon kännykästä löytyy tai on löytymättä. Jos suhde olisi jo niin huonossa jamassa, että minun pitäisi hänelle tulleita viestejä lueskella, hälytyskellot kilkattaisivat aika kovaa päässäni. Jos minulla olisi syytä olettaa vaimoni pettävän, selvittäisin asian muuten kuin kyttäämällä.
Oletetaan, että pariskunnan mies laukkaa yöt jossain, supattaa kännykkään salaa vessassa, käy epämääräisillä reissuilla vaimon odottaessa kotona muksujen kanssa ja tekee kaikkea muutakin, joka viittaa pettämiseen. Nainen tutkii kännykän, ja toteaa, että mies ei petä. Kunhan vain tekee kaljoittelureissuja kaverin kanssa. Kaikki hyvin?
Mitä väliä tuossa tilanteessa enää on, pettääkö mies vai ei? Hän ei ole kotona, eikä huomioi vaimoaan mitenkään. Ei osallistu lasten hoitoon. Eikö vaimon kannata lähteä litomaan sen sijaan, että tutkii kännykkää?Välitä niistä. Mikä on tänäpäivänä valitettavan yleistä,lapset on tulevaisuus ja he ansaitsevat molemmat vanhemmat ja turvallisuuden.Jos vanhempien yhdessäolo aiheuttaa enemmmän turvattomuutta kuin eroaminen niin silloin on tehtävä vaikeita, ei itsekkäitä ratkaisuja.
- naurava
Hei,,
Noista nimistä, mun kännykässä on nimiä niin naisten kiun miestenkin,,,
Mikä ihme se olisi?
On asunnonvälittäjien,, (etsitään asuntö) on nimiä laidasta laitaan, ei se todista mitään,, onhan nimet puhelinluettelossakin,,miksi hakea niitä sieltä joka kerta kun tarvii?
Havahtukaa ,, epäilijät. - Jarski
tai jos on niin et kirjoitti:
Välitä niistä. Mikä on tänäpäivänä valitettavan yleistä,lapset on tulevaisuus ja he ansaitsevat molemmat vanhemmat ja turvallisuuden.Jos vanhempien yhdessäolo aiheuttaa enemmmän turvattomuutta kuin eroaminen niin silloin on tehtävä vaikeita, ei itsekkäitä ratkaisuja.
Nimenomaan lasten vuoksi ryyppäävä ja pettävä äijä kannattaa jättää. Muutenkin lapsia tekevät nykyään ihmiset, jotka pitäisi steriloida jo teini-iässä. Minkälaisen moraalin lapsikin oppii, kun iskä juo ja laukkaa vieraissa, ja äippä vain hyssyttelee vieressä?
- nainen 42 v
Minulla itselläni oli tuollainen ihastus vuosia, sitten siitä tuli vakavampi juttu. Vielä siinä vaiheessa, kun olin kahden vaiheilla, alanko vai enkö, yritin saada miestäni tajuamaan. Vihjailin ja valitin, että miksi emme tee sitä ja tätä. Kerroin jopa suoraankin, että joku muu vähän kiinnostaa, eikä niin vähääkään. Hän vain jatkoi menemisiään ja harrastuksiaan ja jätti minut yksin kotiin.
Annanpa yhden neuvon; vaimosi on ihan selvästi vain ihastunut, jos hän olisi tosissaan pettämässä, puhelimessa ei olisi mitään näkyvissä. Voi olla, että hän jopa tahallaan jättää ne sinne, jäljet.. Haluaisi, että huomaisit !
Yritäpäs ehdottaa jotain mukavaa yhteistä tekemistä, tiedustele mitä vaimosi haluaisi tehdä, yllätä hänet. Yritä saada seksielämään piristystä, muutosta, jos se on vähän kuihtunutta. Valloita vaimosi uudelleen. Minuun se olisi aikanaan tehonnut, pienetkin muutokset ja huomionosoitukset : olet edelleen tärkeä ja rakas..
Sitä kieppuu siinä rajamailla, henkinen puoli liitossa saattaa olla vähän niin ja näin, ollaan totuttu tiettyihin tapoihin, ihminen kaipaa vaihtelua. Usein siinä on kysymys siitä, että joku kiinnittää huomiota, keskustelee ja välittää eri tavalla.
Nyt sinulla on ehkä hyvä mahdollisuus parantaa liittoasia, myös omalta kannaltasi. Voitte löytää uuden sävelen ja syventää suhdettanne.
Onnea matkaa..
Niin anna sen puhelimen olla.. ne ehkä oli siellä ihan tarkoituksella, ikäänkuin vahingossa.. - huono homma
Meillä myös vaimo jäi kiinni samanlaisesta tapauksesta. Oli muka tekstaillu kaverinsa "jennin" kans mut toisin oli, tämä jenni olikin jukka. Nimi puhelimessa vaan oli väärin. Nyt tätä on jo jatkunut monia kuukausia ja olen yrittänyt saada vaimoani lopettamaan yhteydenpidon mut ilmeisesti on jo liian ihastunut loppettaakseen sen enkä minä enää tiedä miten tässä käy kun epäilykset vaan kasaantuu ja eropuheitakin on jo ollut. Epäilen vaan kaikkia hänen puheitaan ja päivästä toiseen riidellään asiasta.
- voi muuttaa kaiken
Niinpä niin, elämä voi muuttua silmänräpäyksessä, näin kävi meilläkin. Tiedä kuinka kauan oli jatkunut mieheni ja hänen naispuolisen työkaverinsa ystävyys ja joka viikonloppuinen baareissa juoksentelu höystettynä jatkuvalla tekstiviestittelyllä. Alkukesästä eräältä baarireissulta tullessaan mies unohti kännykkänsä lipaston päälle mennessään nukkumaan. Yli kymmenvuotisen suhteemme aikana ei mieleeni ole koskaan tullut tutkia hänen puhelintaa, vaan kerta se oli ensimmäinen mutta myös viimeinen. Työkaverin lähettämässä viestissä oli aika vahvoja ilmaisuja, "elämäni rakkaus", "rakastan sua äärettömästi". Siis TYÖKAVERIN lähettämässä. Sillä hetkellä kun viestiä luin, näin suhteemme pikakelauksella menevän kohtaan 'the end'. Totta tosiaan, työkaverithan tollasia viestejä toisilleen lähettelee. Olenko ollut sokea? Ehkä, mutta pitkässä suhteessa sitä luottaa toiseen, etenkin kun on perhekin tullut perustettua. No, eipä liikuta enää heidän työkaveruutensa sen kummemmin, rakkauteni, luottamukseni ja kaikki mitä oli miestäni kohtaan tuntenut, katosi sen siliän tien. Nyt eronneena, mietin minkälainen nainen jaksaa kantaa omalla tunnollaan tietoa siitä, että hän mieheni työkaverina rikkoi pitkän suhteen ja lapselta perheen. Isoja asioita, joita ei varmaan tullut mietittyä siinä kohtaa kun tekstaria näpytteli. Näinkin voi siis käydä, ja toivottavasti se työkaveruus oli sen arvoista.
- viestit?
voi muuttaa kaiken kirjoitti:
Niinpä niin, elämä voi muuttua silmänräpäyksessä, näin kävi meilläkin. Tiedä kuinka kauan oli jatkunut mieheni ja hänen naispuolisen työkaverinsa ystävyys ja joka viikonloppuinen baareissa juoksentelu höystettynä jatkuvalla tekstiviestittelyllä. Alkukesästä eräältä baarireissulta tullessaan mies unohti kännykkänsä lipaston päälle mennessään nukkumaan. Yli kymmenvuotisen suhteemme aikana ei mieleeni ole koskaan tullut tutkia hänen puhelintaa, vaan kerta se oli ensimmäinen mutta myös viimeinen. Työkaverin lähettämässä viestissä oli aika vahvoja ilmaisuja, "elämäni rakkaus", "rakastan sua äärettömästi". Siis TYÖKAVERIN lähettämässä. Sillä hetkellä kun viestiä luin, näin suhteemme pikakelauksella menevän kohtaan 'the end'. Totta tosiaan, työkaverithan tollasia viestejä toisilleen lähettelee. Olenko ollut sokea? Ehkä, mutta pitkässä suhteessa sitä luottaa toiseen, etenkin kun on perhekin tullut perustettua. No, eipä liikuta enää heidän työkaveruutensa sen kummemmin, rakkauteni, luottamukseni ja kaikki mitä oli miestäni kohtaan tuntenut, katosi sen siliän tien. Nyt eronneena, mietin minkälainen nainen jaksaa kantaa omalla tunnollaan tietoa siitä, että hän mieheni työkaverina rikkoi pitkän suhteen ja lapselta perheen. Isoja asioita, joita ei varmaan tullut mietittyä siinä kohtaa kun tekstaria näpytteli. Näinkin voi siis käydä, ja toivottavasti se työkaveruus oli sen arvoista.
Siis kerro mulle: Erositko pelkästään noiden tekstiviestien perusteella? Kysyitkö mieheltäsi mitään vai pistitkö paperit heti vetämään kun luit viestit? Oletko katunut avioeroasi?
Mä en voisi kuvitellakaan, että lemppaisin mieheni joidenkin viestien perusteella ilman että keskustelisin aiheesta. Haluaisin antaa hänelle tilaisuuden selittää. Mutta ehkäpä säkin teit niin ja mies tunnusti. Ois kiinnostavaa tietää! - rakkautta?
voi muuttaa kaiken kirjoitti:
Niinpä niin, elämä voi muuttua silmänräpäyksessä, näin kävi meilläkin. Tiedä kuinka kauan oli jatkunut mieheni ja hänen naispuolisen työkaverinsa ystävyys ja joka viikonloppuinen baareissa juoksentelu höystettynä jatkuvalla tekstiviestittelyllä. Alkukesästä eräältä baarireissulta tullessaan mies unohti kännykkänsä lipaston päälle mennessään nukkumaan. Yli kymmenvuotisen suhteemme aikana ei mieleeni ole koskaan tullut tutkia hänen puhelintaa, vaan kerta se oli ensimmäinen mutta myös viimeinen. Työkaverin lähettämässä viestissä oli aika vahvoja ilmaisuja, "elämäni rakkaus", "rakastan sua äärettömästi". Siis TYÖKAVERIN lähettämässä. Sillä hetkellä kun viestiä luin, näin suhteemme pikakelauksella menevän kohtaan 'the end'. Totta tosiaan, työkaverithan tollasia viestejä toisilleen lähettelee. Olenko ollut sokea? Ehkä, mutta pitkässä suhteessa sitä luottaa toiseen, etenkin kun on perhekin tullut perustettua. No, eipä liikuta enää heidän työkaveruutensa sen kummemmin, rakkauteni, luottamukseni ja kaikki mitä oli miestäni kohtaan tuntenut, katosi sen siliän tien. Nyt eronneena, mietin minkälainen nainen jaksaa kantaa omalla tunnollaan tietoa siitä, että hän mieheni työkaverina rikkoi pitkän suhteen ja lapselta perheen. Isoja asioita, joita ei varmaan tullut mietittyä siinä kohtaa kun tekstaria näpytteli. Näinkin voi siis käydä, ja toivottavasti se työkaveruus oli sen arvoista.
Joo, vahvoja tunteita on selvästi ollut pelissä. Kun ihminen on oikein ihastumisensa huumassa, hän saattaa höpsiä "rakkaudesta" ja muista ikuisuuskysymyksistä. Sitten kun ihastus joudutaan pakon edessä lopettamaan, rakkaudentunteet häviävät viikossa parissa.
Jos ihminen suuttuessaan sanoo "Mä tapan sut", se ei tarkoita sitä, että kirves heilahtaa oikeasti. Samoin ihastuneena voi paisutella tunteitaan, heittäytyä dramaattiseksi ja lörpötellä mitä sattuu. - Iina
rakkautta? kirjoitti:
Joo, vahvoja tunteita on selvästi ollut pelissä. Kun ihminen on oikein ihastumisensa huumassa, hän saattaa höpsiä "rakkaudesta" ja muista ikuisuuskysymyksistä. Sitten kun ihastus joudutaan pakon edessä lopettamaan, rakkaudentunteet häviävät viikossa parissa.
Jos ihminen suuttuessaan sanoo "Mä tapan sut", se ei tarkoita sitä, että kirves heilahtaa oikeasti. Samoin ihastuneena voi paisutella tunteitaan, heittäytyä dramaattiseksi ja lörpötellä mitä sattuu.Jos mieheni kieltäisi minulta viestittelyn tai mitä tahansa jonkun toisen kanssa niin rakkauden tunteeni kyllä miestäni kohtaan laimenisi (sillä sekunnilla)! Sehän olisi selvä osoitus siitä, ettei hän luota minuun.
Sen sijaan rakkauden tunne toista kohtaan laimenee, kun itse pakottaa itsensä lopettamaan suhteen (jos suhde on oikeasti "suhde"). Tuohon tahdonvoiman keräämiseen saattaa kulua aikaa, rakkaus ei silti edes välttämättä koskaan sammu. - Epäluuloinen
voi muuttaa kaiken kirjoitti:
Niinpä niin, elämä voi muuttua silmänräpäyksessä, näin kävi meilläkin. Tiedä kuinka kauan oli jatkunut mieheni ja hänen naispuolisen työkaverinsa ystävyys ja joka viikonloppuinen baareissa juoksentelu höystettynä jatkuvalla tekstiviestittelyllä. Alkukesästä eräältä baarireissulta tullessaan mies unohti kännykkänsä lipaston päälle mennessään nukkumaan. Yli kymmenvuotisen suhteemme aikana ei mieleeni ole koskaan tullut tutkia hänen puhelintaa, vaan kerta se oli ensimmäinen mutta myös viimeinen. Työkaverin lähettämässä viestissä oli aika vahvoja ilmaisuja, "elämäni rakkaus", "rakastan sua äärettömästi". Siis TYÖKAVERIN lähettämässä. Sillä hetkellä kun viestiä luin, näin suhteemme pikakelauksella menevän kohtaan 'the end'. Totta tosiaan, työkaverithan tollasia viestejä toisilleen lähettelee. Olenko ollut sokea? Ehkä, mutta pitkässä suhteessa sitä luottaa toiseen, etenkin kun on perhekin tullut perustettua. No, eipä liikuta enää heidän työkaveruutensa sen kummemmin, rakkauteni, luottamukseni ja kaikki mitä oli miestäni kohtaan tuntenut, katosi sen siliän tien. Nyt eronneena, mietin minkälainen nainen jaksaa kantaa omalla tunnollaan tietoa siitä, että hän mieheni työkaverina rikkoi pitkän suhteen ja lapselta perheen. Isoja asioita, joita ei varmaan tullut mietittyä siinä kohtaa kun tekstaria näpytteli. Näinkin voi siis käydä, ja toivottavasti se työkaveruus oli sen arvoista.
Parista tekstiviestistä voi tosiaan tulla paljon murhetta. Mieheni oli viikonlopun reissussa ja jostain syystä tulin epäluuloiseksi ja kun hän ei ollut paikalla katsoin kännykästä tekstarit. Ja olihan siellä naispuolisen työkaverin laittamia. Ihan ok muuten, mutta vähän tuntui erikoiselta kutsu "tuu tänne juhlimaan olis hyvää seuraa" tai "muuten houkuttais tulla sinne, mutta enpä ole ajokunnossa". (miehen lähettämät eivät tallentuneet). Olivat tosin n. 400 km päässä toisistaan. No, mieheni sanoo, että ei asiassa ole mitään, että oli vaan sellaista humoristista "heittoa" puolin ja toisin, jota työpaikalla kuulemma harrastetaan...Olenko tyhmä jos uskon??
- höynäytetty
Epäluuloinen kirjoitti:
Parista tekstiviestistä voi tosiaan tulla paljon murhetta. Mieheni oli viikonlopun reissussa ja jostain syystä tulin epäluuloiseksi ja kun hän ei ollut paikalla katsoin kännykästä tekstarit. Ja olihan siellä naispuolisen työkaverin laittamia. Ihan ok muuten, mutta vähän tuntui erikoiselta kutsu "tuu tänne juhlimaan olis hyvää seuraa" tai "muuten houkuttais tulla sinne, mutta enpä ole ajokunnossa". (miehen lähettämät eivät tallentuneet). Olivat tosin n. 400 km päässä toisistaan. No, mieheni sanoo, että ei asiassa ole mitään, että oli vaan sellaista humoristista "heittoa" puolin ja toisin, jota työpaikalla kuulemma harrastetaan...Olenko tyhmä jos uskon??
äläkä suhtaudu liian hellämielisesti asiaan. Minulle kävi niin, että mieheni meni puolisentoista vuotta sitte uuteen työpaikkaan ja ystävystyi naispuolisen, minua nelisen vuotta nuoremman, sinkun työkaverin kanssa. En ottanut heidän ystävyydestään mitään paineita enkä koskaan kieltänyt miestäni pitämästä naiseen yhteyttä.
Niin... Kunnes... puolisen vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa mieheni puhelimella. Ja kaikki osoittautui juuri niin pahaksi kuin vain voi! Sieltä löytyi rakkauden tunnustuksia puolin ja toisin ja kaiken näköistä lepertelyä. Murruin täysin! Halusin "laittaa lusikat jakoon" siltä seisomalta. Mies kuitenkin sanoi, ettei koskaan ole harrastanut seksiä tämän "ystävänsä" kanssa eikä halunnut erota. Mies lupasi lopettaa touhut. Enkä koskaan enää löytänytkään viestejä hänen puhelimestaan.
Kuitenkin... 2 viikkoa sitten keksin, että voisinhan vielä tarkastaa asian ja "lainasin" mieheni solo-tunnuksia ja selailin hänen puhelintietojaan netissä (joo, tiedän, väärin on!), valitettavasti puheluerittelyssä oli pelkästään elokuun puoleen väliin tuolle naiselle soitettu melkein 3 tuntia yhteensä ja lähetetty 168 tekstiviestiä!
Sitten otin asian puheeksi ja mies tunnusti, ettei koskaan lopettanut viestittelyä naisen kanssa, muttei heillä kuitenkaan ole seksisuhdetta. Enää en tiedä mitä uskoa. Järki käskee lähtemään suhteesta ja pirun nopeasti. Mutta kauheinta mielestäni on, etten varmaan ikinä voi enää uskoa sanaakaan, mitä miehen suusta tulee. Mies haluaisi vielä yrittää, mutta en todellakaan tiedä mitä tehdä!
Eli kannattaa pitää asiaa silmällä. Todennäköisesti meneillään ei mitään ole, mutta kannattaa pysyä ajan tasalla ja tarttua asiaan tiukemmin ja aiemmin kuin minä, jos jotain näyttää kehittyvän! - Epäluuloinen
höynäytetty kirjoitti:
äläkä suhtaudu liian hellämielisesti asiaan. Minulle kävi niin, että mieheni meni puolisentoista vuotta sitte uuteen työpaikkaan ja ystävystyi naispuolisen, minua nelisen vuotta nuoremman, sinkun työkaverin kanssa. En ottanut heidän ystävyydestään mitään paineita enkä koskaan kieltänyt miestäni pitämästä naiseen yhteyttä.
Niin... Kunnes... puolisen vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa mieheni puhelimella. Ja kaikki osoittautui juuri niin pahaksi kuin vain voi! Sieltä löytyi rakkauden tunnustuksia puolin ja toisin ja kaiken näköistä lepertelyä. Murruin täysin! Halusin "laittaa lusikat jakoon" siltä seisomalta. Mies kuitenkin sanoi, ettei koskaan ole harrastanut seksiä tämän "ystävänsä" kanssa eikä halunnut erota. Mies lupasi lopettaa touhut. Enkä koskaan enää löytänytkään viestejä hänen puhelimestaan.
Kuitenkin... 2 viikkoa sitten keksin, että voisinhan vielä tarkastaa asian ja "lainasin" mieheni solo-tunnuksia ja selailin hänen puhelintietojaan netissä (joo, tiedän, väärin on!), valitettavasti puheluerittelyssä oli pelkästään elokuun puoleen väliin tuolle naiselle soitettu melkein 3 tuntia yhteensä ja lähetetty 168 tekstiviestiä!
Sitten otin asian puheeksi ja mies tunnusti, ettei koskaan lopettanut viestittelyä naisen kanssa, muttei heillä kuitenkaan ole seksisuhdetta. Enää en tiedä mitä uskoa. Järki käskee lähtemään suhteesta ja pirun nopeasti. Mutta kauheinta mielestäni on, etten varmaan ikinä voi enää uskoa sanaakaan, mitä miehen suusta tulee. Mies haluaisi vielä yrittää, mutta en todellakaan tiedä mitä tehdä!
Eli kannattaa pitää asiaa silmällä. Todennäköisesti meneillään ei mitään ole, mutta kannattaa pysyä ajan tasalla ja tarttua asiaan tiukemmin ja aiemmin kuin minä, jos jotain näyttää kehittyvän!Kiitos rohkaisevista sanoistasi!
Olin sähköpostitse jopa yhteydessä tähän naiseen ja hän vannoi, että on mieheni kanssa vain ystävä, mutta alusta asti kuulemma olleet läheisiä: miehelleni voi kuulemma puhua kaikenlaisista asioista, kun on niin luotettava ym. Ja vihjailut, jotka laittoi tekstiviestinä olivat vaan ihan viatonta kiusoittelua...Aion tosiaan olla edelleen varuillani!
Voimia sinulle omassa tilanteessasi, mitä sitten päätätkin tehdä! - Anonyymi
viestit? kirjoitti:
Siis kerro mulle: Erositko pelkästään noiden tekstiviestien perusteella? Kysyitkö mieheltäsi mitään vai pistitkö paperit heti vetämään kun luit viestit? Oletko katunut avioeroasi?
Mä en voisi kuvitellakaan, että lemppaisin mieheni joidenkin viestien perusteella ilman että keskustelisin aiheesta. Haluaisin antaa hänelle tilaisuuden selittää. Mutta ehkäpä säkin teit niin ja mies tunnusti. Ois kiinnostavaa tietää!Huora mikä huora
- Anonyymi
Epäluuloinen kirjoitti:
Parista tekstiviestistä voi tosiaan tulla paljon murhetta. Mieheni oli viikonlopun reissussa ja jostain syystä tulin epäluuloiseksi ja kun hän ei ollut paikalla katsoin kännykästä tekstarit. Ja olihan siellä naispuolisen työkaverin laittamia. Ihan ok muuten, mutta vähän tuntui erikoiselta kutsu "tuu tänne juhlimaan olis hyvää seuraa" tai "muuten houkuttais tulla sinne, mutta enpä ole ajokunnossa". (miehen lähettämät eivät tallentuneet). Olivat tosin n. 400 km päässä toisistaan. No, mieheni sanoo, että ei asiassa ole mitään, että oli vaan sellaista humoristista "heittoa" puolin ja toisin, jota työpaikalla kuulemma harrastetaan...Olenko tyhmä jos uskon??
Olet
- olen uskoton
Olen paljon yliyön reissuilla. En halua että kännyykkääni vastataan tai viestejäni luetaan. Ne ovat minulle. Tekstailen paljon ystävieni kanssa, naisten ja miesten, ja ne ovat yksityisasioita. Samaa mieheni alkoi epäillä jossain vaiheessa ja soitti jopa yhdelle miehelle. Arvaa hävettikö! Mieluummin nyt valehtelen keltä viesti tai puhelu, ettei toinen ole heti epäilemäs. Viestit ja puhelut poistan. Mies ei kyllä puhelintani ole selaillut. Miehen puhelin on aina esillä, enkä sitä selaile enkä vastaa. Joskus mies on kysynyt kun puhelin on soinut sillä aikaa ku se on ollu saunas ett kuka oli tai mikset vastannu. - Eihän se mulle ollu.
- N 42
Minkä ihmeen takia niitä toista sukupuolta olevia kavereita ei voi omalle puolisolle esitellä tai ainakin kertoa heidän nimiään ja olla rehellinen suhteen laadusta? Aika moni pettäminen alkaa siitä, että pitää salaa yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen. Kaikista ystävyyssuhteista ei tietenkään tule salarakkaussuhdetta.
On varmaan aika erilaisia käsityksiä, mitkä asiat ovat parisuhteessa sallittuja yksityisasioita ja mitkä ei. Jos ei ystävien nimiä voi kertoa, kyse ei ole enää mielestäni ystävyydestä. - edellinen
N 42 kirjoitti:
Minkä ihmeen takia niitä toista sukupuolta olevia kavereita ei voi omalle puolisolle esitellä tai ainakin kertoa heidän nimiään ja olla rehellinen suhteen laadusta? Aika moni pettäminen alkaa siitä, että pitää salaa yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen. Kaikista ystävyyssuhteista ei tietenkään tule salarakkaussuhdetta.
On varmaan aika erilaisia käsityksiä, mitkä asiat ovat parisuhteessa sallittuja yksityisasioita ja mitkä ei. Jos ei ystävien nimiä voi kertoa, kyse ei ole enää mielestäni ystävyydestä.Mies puolisetkin ystävät ovat nimineen, osoitteineen aviomiehen tiedossa. Tavannutkin kaikki. Ystävät olen tuntenut ainaski 15 vuotta. Enkä mä aio niitteen miesten kaa sekstailla, sehän pilais kaiken. Eikä ne sitä ootakkaan. Ne on ystäviä, ne on vaan miespuolisia.
- onneton....
näin päin,että mieheni sai puhelun, jossa kerrottiin mun olleen uskoton...vaikkei mitään "oikeesti" ollut tapahtunut....lukuunottamatta tekstailuja ja soittoja....sen jälkeen elämä ollut yhtä kyttäämistä, hyvä kun vessaan pääsee yksin... vaikka kaikesta on jo vuosi aikaa, eikä olla missään tekemisissä toistemme kanssa....(sen toisen kanssa siis)....
- M+40
Soita siihen numeroon ja selvitä asia.
Niin saat itsellesi hieman osviittaa.
Sata1 prosenttisen varmasti vaimosi on
jo pettänyt sinua.
Naiset on tässä pettämisasiassa niin
v_mäisiä, et ne viimeiseen asti valehtelee
ja yrittää salata kaiken.
Eivät saa sanottua totuutta joka helpottaisi
petettyä.
Printtaa netistä avioeron 1-vaihe ja kirjoita
valmiiksi. Kun siihen nimeä olet vaimoltasi
ottamassa, niin saattaa kieli aueta ja "hänen
totuus" tulla esiin. Jos vain laittaa nimen
niin hyvä kun pääsit petturista.- juuri näin
No sieltähän varsinainen Einstein ilmestyi! Mitäpä sitä asioita turhaan selvittämään: siitä lähdetään että anteeksi ei anneta ja ensimmäisestä virheestä eropaperit vetämään!
- kullakin
Varmuuden maksimoimiseksi kannattaa varmaan pitää lompakossa avioeropapereita allekirjoitettuna.
Käy sitten kätevämmin, ilman sen suurempia neuvotteluita.
"melkein niksipirkkajuttu" eikö vaan :=) - M+40
juuri näin kirjoitti:
No sieltähän varsinainen Einstein ilmestyi! Mitäpä sitä asioita turhaan selvittämään: siitä lähdetään että anteeksi ei anneta ja ensimmäisestä virheestä eropaperit vetämään!
Oletetaan että mies haluaisi antaa anteeksi.
Mitä siihen tarvitaan vastapuolelta?
Kaiken kattava rehellinen selvitys tekemisistään.
(En tarkoita "yksityiskohtia").
Jos ja kun näyttää että toinen on pettänyt.
Täytyy tulla rehellinen sydämestä anteeksipyyntö.
Jo nämä kaksi selkeetä alkulähtökohtaa suhteen jatkumiselle on pettureille useinmiten ylitsepääsemättömän vaikeita.
Jos asioiden selvittely jää puolitiehen kun toinen vilpistelee ja salailee kaiken.
On toisen elämästä tehty maanpäällinen helvetti.
Siksi on otettava heti alussa kovat otteet, että totuus tulisi selville. Ja elämä voisi jatkua.
Avioerohakemuksen 1_vaihe ei tarkoita välttämättä eroa. Mutta siinä vilpistelijäkin miettii mitä tuli tehtyä ja voisiko mitenkään korjata tekemisiään. - aina
M+40 kirjoitti:
Oletetaan että mies haluaisi antaa anteeksi.
Mitä siihen tarvitaan vastapuolelta?
Kaiken kattava rehellinen selvitys tekemisistään.
(En tarkoita "yksityiskohtia").
Jos ja kun näyttää että toinen on pettänyt.
Täytyy tulla rehellinen sydämestä anteeksipyyntö.
Jo nämä kaksi selkeetä alkulähtökohtaa suhteen jatkumiselle on pettureille useinmiten ylitsepääsemättömän vaikeita.
Jos asioiden selvittely jää puolitiehen kun toinen vilpistelee ja salailee kaiken.
On toisen elämästä tehty maanpäällinen helvetti.
Siksi on otettava heti alussa kovat otteet, että totuus tulisi selville. Ja elämä voisi jatkua.
Avioerohakemuksen 1_vaihe ei tarkoita välttämättä eroa. Mutta siinä vilpistelijäkin miettii mitä tuli tehtyä ja voisiko mitenkään korjata tekemisiään.Ongelmahan on yhteinen. Kyllä on melko tyhjäpäinen petetty, jos ei älyä tutkiskella myös itse yhteistä yritystä, parisuhdetta omalta kannaltaan, mutta myös niin, että mitä on itse ehkä tehnyt tai jättänyt tekemättä ts sitä, miltä se liitto vaikuttaa pettäjän kannalta. Yhdessähän siinä pitää viihtyä. Aina pitää muistaa, että syyt lähtevät syvemmältä.
Pettävä osapuoli on joko muuten niin rikkonainen, ettei pysty elämään yhteiselämää, pakenee tai sitten keskinäisessä parisuhteessa on asiat pielessä. En puolustele pettäjiä, mutta yhtä hyvin voi olla niin, että siellä kotona on niin vaikea olla, että etsii päästyä ulos. Voihan siellä olla vaikka "pirttihirmu pihtaaja". No ehkä se vaan pitäisi ottaa ero ja sillä selvä. Mutta inhimillisessä elämässä asiat eivät mene niinkuin suunnitellaan tai parasta olisi.
Joten nöyriä siinä on oltava molempien, petetyn ja petturin. Ja tosiaan kuten kirjoitit rehellisyydestä, se on ainoa tie. Mutta molempien pitää olla rehellisiä, itselle ja toiselle. Ja se onkin sitten eri juttu, olla rehellinen itselle..
Niin voihan se olla, että se ykkösvaihe kirjoitetaan helpotuksella alle, siihenkin on syytä varautua.. Kahden kauppa, kummankin on oltava tyytyväisiä. - M+40
aina kirjoitti:
Ongelmahan on yhteinen. Kyllä on melko tyhjäpäinen petetty, jos ei älyä tutkiskella myös itse yhteistä yritystä, parisuhdetta omalta kannaltaan, mutta myös niin, että mitä on itse ehkä tehnyt tai jättänyt tekemättä ts sitä, miltä se liitto vaikuttaa pettäjän kannalta. Yhdessähän siinä pitää viihtyä. Aina pitää muistaa, että syyt lähtevät syvemmältä.
Pettävä osapuoli on joko muuten niin rikkonainen, ettei pysty elämään yhteiselämää, pakenee tai sitten keskinäisessä parisuhteessa on asiat pielessä. En puolustele pettäjiä, mutta yhtä hyvin voi olla niin, että siellä kotona on niin vaikea olla, että etsii päästyä ulos. Voihan siellä olla vaikka "pirttihirmu pihtaaja". No ehkä se vaan pitäisi ottaa ero ja sillä selvä. Mutta inhimillisessä elämässä asiat eivät mene niinkuin suunnitellaan tai parasta olisi.
Joten nöyriä siinä on oltava molempien, petetyn ja petturin. Ja tosiaan kuten kirjoitit rehellisyydestä, se on ainoa tie. Mutta molempien pitää olla rehellisiä, itselle ja toiselle. Ja se onkin sitten eri juttu, olla rehellinen itselle..
Niin voihan se olla, että se ykkösvaihe kirjoitetaan helpotuksella alle, siihenkin on syytä varautua.. Kahden kauppa, kummankin on oltava tyytyväisiä.On totta, on syytä tutkiskella itseä myös ja omia toimia kun liitto on karilla.
Jos toinen helpotuksella allekirjoittaa erohakemuksen, niin silloin on lääke
pahoinvointiin löytynyt.
Palatakseni alkuperäisen kysyjän asiaan.
Tekstistä kuultaa minusta seuraavanlainen (yleinen) kuvio:
Mies on kotona viihtyvää tyyppiä, vaimo mielellään ulkona käyvää tyyppiä.
Avioelämä on jo arkiintunut ja rutinoitunut. Nainen tullut ikäkriisiin. Haluaa
etsiä mennyttä nuoruutta. Tapaa ns. pelimiehen ja aloittaa suhteen hänen
kanssaan. Puolustelee itseitselle voin lopettaa tämän milloin vain, eikä
mieheni saa tästä tietää mitään. En vahingoita häntä kun se ei tiedä
mitään.
Nainen on tehnyt elämänsä suurimman virheen. Ainut korjaus keino olisi
itse oma aloitteisesti kertoa asiasta miehelleen.
Pettämiset ja valheet usein paljastuvat aikaa myöten. Petetty kuulee
kenties ulkopuoliselta tapahtumien oikeasta kulusta.
Seuraa suunnatonta ahdistusta, mahdollisia terveydellisiä vaikutteita.
Petetyn itsetunto romutetaan kokonaan.
Kun hän on kuvitellut kaiken olevan normaalisti. Iskee häneen pelko
kaiken menettämisestä. Tässä tilanteessa olisi hyvä että pääsisi
juttelemaan jonkun ystävän tai auttajan kanssa.
Jos asioita ei kaikenkattavasti selvitetä, menee kenties vuosi ennenkuin
petetty on henkisesti "normaali" iskussa. Tässä vaiheessa astuu kuvaan
inho ja halveksunta toista kohtaan. Ja siinä pitäisi sitten pystyä rakasta-
maan ja rakastelemaan toista. Liitto on vielä pahemmassa kriisissä.
Siksi on pettäjä laitettava "lujille" että totuus tulisi ilmi ja elämän
korjaaminen olisi mahdollista.
Pettäjä on yksin syyllinen pettämiseen, ei mikään ei kukaan ole häntä
pakottanut pettämään. Sillä hajoitetaan se ihminen ketä on sanonut
rakastavansa.
Mikäli omaa vähänkään selkärankaa eikä ole limanuljaska kertokaa
pettäjät oma aloitteisesti puolisollenne. - mutta..
M+40 kirjoitti:
On totta, on syytä tutkiskella itseä myös ja omia toimia kun liitto on karilla.
Jos toinen helpotuksella allekirjoittaa erohakemuksen, niin silloin on lääke
pahoinvointiin löytynyt.
Palatakseni alkuperäisen kysyjän asiaan.
Tekstistä kuultaa minusta seuraavanlainen (yleinen) kuvio:
Mies on kotona viihtyvää tyyppiä, vaimo mielellään ulkona käyvää tyyppiä.
Avioelämä on jo arkiintunut ja rutinoitunut. Nainen tullut ikäkriisiin. Haluaa
etsiä mennyttä nuoruutta. Tapaa ns. pelimiehen ja aloittaa suhteen hänen
kanssaan. Puolustelee itseitselle voin lopettaa tämän milloin vain, eikä
mieheni saa tästä tietää mitään. En vahingoita häntä kun se ei tiedä
mitään.
Nainen on tehnyt elämänsä suurimman virheen. Ainut korjaus keino olisi
itse oma aloitteisesti kertoa asiasta miehelleen.
Pettämiset ja valheet usein paljastuvat aikaa myöten. Petetty kuulee
kenties ulkopuoliselta tapahtumien oikeasta kulusta.
Seuraa suunnatonta ahdistusta, mahdollisia terveydellisiä vaikutteita.
Petetyn itsetunto romutetaan kokonaan.
Kun hän on kuvitellut kaiken olevan normaalisti. Iskee häneen pelko
kaiken menettämisestä. Tässä tilanteessa olisi hyvä että pääsisi
juttelemaan jonkun ystävän tai auttajan kanssa.
Jos asioita ei kaikenkattavasti selvitetä, menee kenties vuosi ennenkuin
petetty on henkisesti "normaali" iskussa. Tässä vaiheessa astuu kuvaan
inho ja halveksunta toista kohtaan. Ja siinä pitäisi sitten pystyä rakasta-
maan ja rakastelemaan toista. Liitto on vielä pahemmassa kriisissä.
Siksi on pettäjä laitettava "lujille" että totuus tulisi ilmi ja elämän
korjaaminen olisi mahdollista.
Pettäjä on yksin syyllinen pettämiseen, ei mikään ei kukaan ole häntä
pakottanut pettämään. Sillä hajoitetaan se ihminen ketä on sanonut
rakastavansa.
Mikäli omaa vähänkään selkärankaa eikä ole limanuljaska kertokaa
pettäjät oma aloitteisesti puolisollenne.Minusta tuntuu, että siinä vaiheessa, kun lähdetään suhteeseen ulkopuolisen kanssa, todellinen rakkaus on jo kadonnut. Jäljellä on varmasti vielä tunteita ja totuttua turvallisuutta. Jos on..
Olen kyllä pitkälti samaa mieltä kanssasi, kertoa pitäisi. Mutta tiedätkös, että on ihmisiä, jotka eivät halua kuulla toisen pettämisestä. On ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä, vaikka kaikki olisi ilmiselvää. Heille liitto on ehkä sellainen turvallinen satama, elämää on paljon ulkopuolella.
Kulissi on tärkeämpi kuin sisältö. Ja se on totta niin monelle. Olen ollut todistamassa sellaisia tilanteita ulkopuolisena ystävänä. Olen nähnyt, kuinka vaimo yrittää kertoa miehelleen pettämisestään ja mies suuttuu ja sanoo ykskantaan, että miksi rupeat kaivamaan .. Hän ei halunnut kuulla mitään, hän sulki silmänsä ja korvansa. Ja kaikki jatkui siten kuin se oli hänelle sopivaa.. "onnellinen perhe" jatkoi elämäänsä. Ja muitakin tiedän, eivät ole pelkkiä kuulopuheita.
Joten meitä on niin monenlaisia, toiset ovat vahvempia ja suoraviivaisempia, toiset herkempiä ja taipuvaisempia sopeutumaan.
- enkeli
todistehan on jo
- eipä kauheasti epäselvyyttä
Tuntuuhan tuo jo sen verran selvältä ettei tarvitse pyytää vaimolta muuta kuin rehellisyyttä. Olet jo kaivellut viestejä, voit kyllä soittaa sille äijällekin. Päättyi eroon tai ei niin kyllä vaimonkin yhteiselon jälkeen pitää sanoa niin kuin asiat ovat; jos uusi löytyy niin on lojaalia kertoa siitä ja tulevaisuudesta kumppanilleen eikä aloittaa sitä perinteistä paskan jauhantaa (missä yleensä kerrotaan vain asiat jotka ovat paljastuneet ja pakko tunnustaa)!
- nainen
Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin kertoa että tuo on kuin minun tarinani. Sittemmin jätin mieheni ja nyt seurustellaan vapaasti tämän "tekstari" tutun kanssa.
- mies
Hassua miten suurinosa vaahtoaa kumppanin puhelimen katsomisesta enemmän kuin toisen petollisesta toiminnasta....
Todellakin otan itse selvää mikäli aihetta on epäillä jotain. Omaa elämä voi hallita, ja jos toinen rikkoo yhteisiä sopimuksia niin on kyllä oikeus saada se selville ja sitten tehdä omat valinnat.
Taitaa syylisyys kolkuttaa monella, ja pelko... - ihmissuhteet
Jos on luulotautinen niin aina löytää asian mitä epäillä.
Oliskohan sun parempi elää ja olla yksin. - Todistit jo
Isäni petti äitiäni jatkuvasti hänen selkänsä takana.
Pettäjä menee kieltämisessä loppuun asti...
Äitini näki isäni toisen naisen kanssa...isä kiisti, väitti että äitini näkee näkyjä!
Että silleen, isä petti, äiti näki!
Harmi, että näitä pettäjiä löytyy!
T.Uskollinen - Anonyymi
Vedä kaulaan hirttosilmukka
- Anonyymi
Jos täytyy salailla niin sitten on jotakin salattavaa ja henkinen pettäminen on aivan yhtä pahaa ja väärin, ellei ole sovittu yhteisesti muuta. Olipa syy salailuun ja viesteilyyn mikä vaan. Olen joutunut monta kertaa ukkomiesten vonkaamisen uhriksi. On todella epäkunnioittavaa yrittää sotkea ulkopuolisia ihmisiä tuollaiseen. Olen käskenyt puhua oman vaimon kanssa ja mies yrittää ehdottaa salaa kirjoittelua en koskaan suostu. Kolmas pyörä on aina yhtä syyllinen kuin pettäjäkin, poikkeuksena jos pettäjä valehtelee olevansa vapaa tai ei ole vielä muuttanut erilleen kumppanistaan, että vois sanoa olevansa rehellisesti vapaa. Jos toimii moraalisesti oikein, ei tarvi salailla mitään. Ystävät ovat sitävarten, että heille voi purkautua parisuhteen ongelmista tai pariterapia. Kolmas osapuoli ei ole reilua kummallekaan.
- Anonyymi
Eiköhän nuo 15 vuoteen ole selvinnyt kun on niin vanha ketju
- Anonyymi
Ota härkää sarvista. Sillä se selviää tai jos on ihan ketku tai vaimo keitetyt varoittaa niin sinuna olisin muutaman viikon ihan hissuksiin että vaimolla pahin paniikki kärystä menee ohi ka jatkaa samaan malliin. Mene kytikselle ukon kulmille, kun vaimo on kavereillaan taas yötä. Petturit harvemmin vilpittömästi tunnustavat tekonsa, joten paras toimia itse ja saada faktat pöytään.
- Anonyymi
Hei tuo keissi on 15 vuotta vanha, meinaatko, että noilla tuo sama show jatkuu yhä??
- Anonyymi
No kyllä tuo pettämiseltä vaikuttaa. Soitat sille miehelle tai sovit salaa naisen puhelimella treffit miehen kanssa, poistat viestin ja vietin vaimosi treffeille sovittuun paikkaan mihin tää toinenkin äijä tulee
- Anonyymi
Älä kysy häneltä.
Ota vaimosi kanssa puheeksi se
Voi tulla riitoo mutta älä pahoita mieltä.
Sano m7kä sua vaivoo että vaimosi on pitänä männä vieraisiin.
Muuten et taida selvitä - Anonyymi
Pettää ota ero
- Anonyymi
Soita ja vaimo pihalle
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 676519
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap274203Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2702607Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262030MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna301548- 971397
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041107Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551101Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.771046Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391031