Kertokaa kokeneemmat:
Miten Alfa 156:ssa saa ykkösvaihteen päälle sen
rusahtamatta tilanteessa jossa kierrokset eivät
ole ehtineet laskeutua tyhjäkäynnin tasolle.
Pystyykö jotenkin välikaasua antamalla auttamaan
asiaa (jos niin miten?).
Ykköstä olisi kätevä käyttää muutamassa
neulansilmämutkassa Stadissa, täytyykö suosiolla
pitäytyä kakkosessa kytkintä liu'uttumalla?
Miten Alfa 156:ssa saa ykkösvaihteen päälle sen
rusahtamatta tilanteessa jossa kierrokset eivät
ole ehtineet laskeutua tyhjäkäynnin tasolle.
Pystyykö jotenkin välikaasua antamalla auttamaan
asiaa (jos niin miten?).
Ykköstä olisi kätevä käyttää muutamassa
neulansilmämutkassa Stadissa, täytyykö suosiolla
pitäytyä kakkosessa kytkintä liu'uttumalla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Helppo juttu. Vaihtaessasi kakkoselta ykköselle
tyrkkäät ensin vapaalle, nostat kytkimen ylös,
polkaiset kaasua, kytkin pohjaan ja ykkönen
sisään. Pienellä harjoittelulla opit miten syvää
kaasua on polkaistava. Itse opin tämän ajaessani
aikanaan vanhalla Minillä, jossa oli
synkronoimaton ykkönen. Ykköseltä kakkoselle meni
normaaliin tapaan, mutta vauhdissa ykköselle
vaihtaminen edellytti välikaasua.
Välikaasu pienemmälle vaihdettaessa tietysti
vähentää synkronoinnin rasituksia muillakin
vaihteilla kuin välillä kakkonen - ykkönen, ja
ainakin omassa 155 Super 16 V:ssä on niin mukavan
kuuloinen "tupla-Weber-soundi", että tulee usein
poljeksittua välikaasua pienemmälle vaihtaessa
ihan huvin vuoksi.
V6sessa ei pahemmin ykköstä tarvitse :)
Itsekin muistan, kun minulla oli 156 2.0 T.S.
siinä ykkönen rusahteli joskus huolimattoman
vaihdon yhteydessä.
V6:n laatikossa en ole kyseistä vaivaa huomannut.
Välikaasu jopa kytkin alhaallakin auttaa
rusahduksiin.
Itsellä ikostui tuo välikaasu 2002 BMW:stä. En
minäkään kyllä nosta kytkintä ylös välikaasun
antamista varten, vaan saatan vain kaasulla
moottorin, ennen pienemmän vaihteen laittamista
silmään, niille kierroksille joille se ryntäisi
sitten kun kytkin nostetaan. Kun välikaasun on
oppinut niin tulee tuota tarjottua niissäkin
autoissa joissa se ei välttämättä ole tarpeen.
...muistutettakoon, että Selespeed antaa
välikaasun ihan itse. Samalla kone murisee niin
korviahivelevästi, että alaspäin pitää vaihtaa
tarpeettomankin usein.
Vanhalla traktorilla ajaminen opettaa, muuten,
oivallisesti välikaasun käyttöön. Oppii senkin,
että väärällä hetkellä ja väärin annosteltuna
välikaasu vie viimeisenkin mahdollisuuden saada
pientä sisään. Toisaalta traktorin laatikko
kestää hyvin epäonnistuneempiakin yrityksiä.
Niinpä, jos tuttavapiirissäsi on maanviljelijöitä
tai muita traktorinomistajia, lähdepä
exkursiolle. Materiaalia luulisi löytyvän, maamme
traktorikanta lienee keskimäärin noin 20:n vuoden
ikäistä.
Miltä Selespeed tuntuu pitempiaikaisessa
käytössä ? Kokeilin selespeediä tuossa pari
viikkoa sitten ja ihastuin. Onko kestävyydestä
käytännön kokemuksia ?
Ostin auton viime joulukuussa 30 000 km ajettuna.
Olen ollut tyytyväinen. Kilometrejä tulee sen
verran paljon, ettei huonolla viitsisi ajaa.
Mutkaisilla teillä on mukava vaihtaa ratista, ei
tarvitse irroittaa otetta. Kadunkulmissa, kun
rattia pitää pyörittää enemmän, on keppi parempi.
Ohitukset tulevat sujuviksi, kun vaihteita tulee
käytettyä. Vaihtaminen on helpompaa ja hauskempaa
(uutuudenviehätystäkö se hauskuus?).
Kytkimen puuttuminen mahdollistaa paremman
ajoasennon, kun ei tarvitse ottaa kytkinjalan
vaatimuksia huomioon.
Selespeed on ns. kova aski. Siinä ei ole
hydraulista momentinmuunninta, joka hukkaa voimaa
tavallisissa automaattilaatikoissa.
Rauhallisessa ajossa Sele vaihtaa pehmeästi
molempiin suuntiin, sovittelee kierrosluvun
oikeaksi, antaa tarvittaessa välikaasua ja
luultavasti vaihtaa niin nätisti, että säästää
vaihteistoa ja voimansiirtoa.
Kaasu pohjassa yläkierroksilla vaihtaa nopeasti.
Puolitosissaan käskettäessä vaihtaminen tuntuu
joskus käyvän liian hitaasti.
Kaupunkiajossa vaihtamistapahtuma tuntuu myös
joskus kestävän iäisyyden, varsinkin city-
asennossa, jolloin vaihtaminen tuntuu vielä aina
tapahtuvan silloin, kun pitäisi mennä eikä
meinata.
City-toiminto on kuitenkin hyvä esim. kännykkään
puhuttaessa.
Koska kyseessä on kova laatikko, sen mekaaniset
viat ovat samoja kuin normaalissa kovassa
laatikossa. Automaatit ovat kuulemma
vikaherkempiä ja kalliimpia korjata.
Sähkö-hydrauliset toiminnot voivat tietysti
Selespeedissäkin mennä rikki. Itselläni on
kokemusta tasan yhdestä viasta:
Vaihteet alkoivat kadota, kunnes hävisi
viimeinenkin ja meno loppui. Pientä apua antoi
Vaasan Delta-auto. Lopulta auto kytkettiin
korjaamopäätteeseen Auto Milanossa ja
puolentunnin ajan auto ja tietokone
keskustelivat, minkä jälkeen auto oli kunnossa.
Kilometrejä oli tuolloin 65 000. Nyt on 70 000.
Tähän asti olen siis ajanut autolla 40 000 km.
Polttimoita palaa aika-ajoin ja iskarit on
vaihdettu, kun yksi sylki mehut pihalle ja
vaihdoin samalla koko kierroksen (vähän
toisenlaisiin).
Valmistaja muistaakseni ilmoittaa samat
kulutuslukemat manuaalille ja selespeedille. En
ole nähnyt missään mitattuja kulutuksia
selespeedille. Pystytkö sanomaan miten on
käytännössä.
minulla kun ei ole vertailukohtana sitä
perinteisellä askilla olevaa, mutta
todennaköisesti mitään mainittavaa eroa ei ole.
Tasaisessa maantieajossa eroa ei edes voi olla,
koska molemmissa on samat välitykset (ykkönen on
Selespeedissä pitempi) ja molemmissa on aivan
sama moottori ja voimalinja.
Selespeedissähän siis voimansiirto on kytkintä
myöten aivan sama kuin tavallisessa
keppivaihteessa. Ero on siinä, että
kytkinpoljinta ei ole kajuutassa, koska auto
hoitaa kytkimen käytön itse. Toinen ero on se,
että lihasvoiman sijasta rattaat siirtyvät sähkö-
hydraulisesti saatuaan impulssin joko
vaihdekepistä tai ohjauspyörän napeista.
Sekalaisessa ajossa eroja voi syntyä varsinkin
kaupungissa, koska autoilla tottuu ehkä vähän
erilaiseen ajotapaan. Luultavasti vaihtaminen ei
tapahdu aina samassa vaiheessa ja Selellä tulee
vaihdettua useammin niin alas kuin ylöskin. Ero
ei kuitenkaan johdu suoranaisesti autoista, vaan
ajajista.
Eräässä esitteessä Selespeedin väitetään jopa
olevan 25 kg kevyempi kuin manuaali ja tuottavan
aavistuksen vähemmän pakokaasupäästöjä. Ohjekirja
antaa autoille kuitenkin samat painot ja samat
suorituskyky-, kulutus- ja päästöarvot.
Oman kokemukseni mukaan ajamalla aina enintään
suurinta sallittua ja välttämällä ohittelua sun
muuta kiihdyttelyä kulutuslukemat maantieajossa
alkavat 7:lla.
Sekalaisessa ajossa yleensä lukema alkaa
kuitenkin 8:lla, kun päällä on ilmastointi ja
vakionopeussäädin on säädetty lukemaan 10 km/h.
Täyteen kuormattuna ja tuhatta-vittua päästellen
lukeman saa myös 9:llä alkavaksi, mutta
sellaistahan me emme harrasta, joten keskimäärin
8,jotain. Eipä noita jaksa desimaalin
tarkkuudella kytätä.
se tietty on pitkälle kiinni, mutta ilmeisesti
ilmoitetut lukemat ovat melkolailla paikallaan
kun kertomasi kulutuslukemat vastaavat omia
lukemiani manuaalilla. Sekalaisessa,
rauhallisessa ajossa 8,2.