Ihmettelenpä vain onko olemassa lainkaan järkeviä, omaa uraansa ajattelevia naisia jotka eivät halua tehdä kakaroita ihan periaattesta?
Tuntuu siltä, että vaikka parikymppisinä vannottaisiin lapsettoman elämän nimeen, niin aina siinä kolmenkympin tienoilla tuleekin jostain se halu alkaa sikiään. Ja sitten naiset ihmettelevät että miksi miehet ovat sitoutumispelkoisia! Kyllä mä ainakin haluan sitoutua, mutta ei kai sen pidä tarkottaa jotain kakkavaippahelvettiä ja kakaroiden kuskaamista treeneihin?!?!
Tuntuu siltä, että vaikka parikymppisinä vannottaisiin lapsettoman elämän nimeen, niin aina siinä kolmenkympin tienoilla tuleekin jostain se halu alkaa sikiään. Ja sitten naiset ihmettelevät että miksi miehet ovat sitoutumispelkoisia! Kyllä mä ainakin haluan sitoutua, mutta ei kai sen pidä tarkottaa jotain kakkavaippahelvettiä ja kakaroiden kuskaamista treeneihin?!?!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Lisääntyminen on ihmisten perimään kirjoitettua ohjelmointia. Sen syvempää ehdollistamista ei oikein voi tehdä. Siksi.
Iskee se sinuunkin.
Kaikkien eliöiden perimään on koodattu tarve lisääntymiseen. Ne eliöt, jotka eivät ole kokeneet tarvetta lisääntyä, ovat kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten :)
Käsittääkseni nisäkkäillä järjestys menee niin, että ensin tulee oma selviytyminen ja sen jälkeen lisääntyminen. Eli kun oma napa on turvattu (=ruokaa on ja turvallinen pesäpaikka), alkaa lisääntymisen vuoksi. Itse asiassa on niin, että eliö, jolla ei ole lisääntymistarvetta, on poikkeava.
Niin, ikävä kyllä siinä taitaa käydä niin, että vauvakuume sumentaa järjen jossain vaiheessa. En minäkään (nainen, 22, työhullu) mitään lapsia haluaisi enkä halua kuullakaan että kiinnostava ja "levoton" (ei niinku Levottomat, vaan niinku pitkät reissut ja ehkä asumiset ympäri maailmaa) miesystäväni olisi joku päivä "iskä", joka vie kersoja treeneihin ja hampurilaiselle ja niistää nenää. Mutta.. Niinhän kaikki ajattelee nuorena, vaan joku kaunis päivä biologinen kello rupee tikittään ylikierroksilla ja se on menoa sitten. Ahistaa!
Minkä takia sellaisista asioista tarvitsee ahdistua, jotka odottavat EHKÄ jossain tulevaisuudessa, kymmenenkin vuoden päässä? Miksi ei voi elää vaan sitä elämää, joka juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä?
Jos se babybuumi iskee, niin sitten täytyy vaan toivoa, että se iskee molemmille. Ja jos ei iske, niin sitten tehdä omat ratkaisunsa.
Eivät kaikki siitä huolimatta niitä lapsia halua, tai halustaan huolimatta saa...
Ne ovat valintoja, itse vanhempana naisena en omia lapsia halua tai ole koskaan halunnut, lainalapset ovat riittäneet. Tärkein on vapaus ja aikuinen parisuhde. Jokainen toimii parhaaksi katsomallaan tavalla.
mutta on tähänkin poikkeuksia. Esimerkiksi minä! En koskaan halunnut lapsia enkä halua, joten niitä ei ole. Katunut en ole hetkeäkään.
Mä ajattelin varmaan joskus 16-vuotiaana, että haluan pari lasta ilman mitään miestä häiritsemässä meidän elämää. :D Lapsia haluan yhä, nyt on vaan mieskin ollut muutaman vuoden mukana kuvioissa. Onneksi hänkin haluaa lapsia. Kyllä monet miehet haluaa lapsia, vaikkei heti parikymppisinä, niin sitten myöhemmin kuitenkin.
Suomalaisten on sitä paitsi järkevää tehdä lapsia, mikäli halutaan vanhainkodissa edes jonkinmoista hoitoa ja apua.
Minä olen kohta kolmekymppinen nainen enkä halua lapsia. Tästä seuraa se, että eipä ole miestäkään, kun kaikilla -30 -ikäisillä miehillä on kamala kiire naimisiin ja niitä kersoja vääntämään. Suurin osa ei edes usko, että olen tätä mieltä, vaan vihjailevat että mieleni muuttuu kumminkin ja puhuvat tulevista lapsistamme välittämättä siitä, mikä minun mielipiteeni on.
Ja vastaavia pariskuntia on ystäväpiirissäni useita (siis että mies haluaa ja nainen ei). Eli minun näkemykseni mukaan asia on juuri päinvastoin. Eikä minulla ole mikään urakysymys tämä, vaan en vain halua. Piste.
löytyy samanlaisia kokemuksia kuin minullakin. Olen yli kolmenkymmenen ja minulla kariutui juuri suhde mieheen joka ei voinut enää saada lapsia ( hänellä on lapsia edellisestä suhteesta) ja ei uskonut minua kun kerroin että myöskään minä en halua lapsia. Hän ajatteli että kohta se kuitenkin niitä haluaa ja tekee jonkun kanssa joka niitä pystyy antamaan. Ei kaikilla kello kilkata. Mutta se että nainen automaattisesti haluasi lapsia on nyt tuulesta temmattua. MINÄ EN HALUA LAPSIA. Tämän hetkinen suhteeni jo kertoo että yksi lapsi riittää.... tarkoitan siis miestäni... rakkaudella tosin.
Kuulostaapa tutulle. Miehet juoksevat karkuun tai vähintään leimaavat omituiseksi, kun kolmikymppinen nainen ilmoittaa, ettei ole koskaan kokenut pienintäkään vauvakuumetta eikä koe jatkossakaan tarvetta pyöräyttää "sinappikääröjä" ;) Ja monien sukulaisten, ystävien jne on täysin mahdotonta käsittää, etten todellakaan pidä lapsista, saati hanki niitä vain miellyttääkseni muita - näin siitäkin huolimatta, että olen ollut tätä mieltä toistakymmentä vuotta. Sinnikkäästi kaikki uskovat siihen, että joko aika tai unelmien mies tekee tehtävänsä ja biologinen kello pärähtää käyntiin. No, sitä päivää odotellessa... voi aika monen pää harmaantua ;)
Niin, ja tähdennettäköön vielä, että minullakaan kyse ei ole mistään uran luomisesta. Minulle yksinkertaisesti riittäisi pelkkä toimiva parisuhde - eipä ainakaan tarvitsisi miehen valittaa, että nainen on keskittynyt yksinomaan äitinä olemiseen ja unohtanut miehensä kokonaan ;)
olen 44-vuotias nainen ja kyllä joo tosiaan miehet pelkää lapsetonta naista.
Välillä tuntuu että mikä tahansa yh-läski-ihmissusi-naaras kelpaa kun sillä on ne lapset.
Duunia siis on, kämppä on oma ja ulkonäköäkin piisaa ja naisellinen hempukka olen.
Mutta en ole siis koskaan halunnut lapsia.
Koska itsekin tunnut olevan aika lapsen tasolla ajatusmaailmassasi.Se kun vaan on naislle ominaista se hoivaaminen.Mieluummin hoivaa oikeaa vauvaa kuin vauvan asteelle jäänyttä miestä.
Sinun pitää jo heti suhteen alussa tuoda selvästi ilmi se tosiasia, että et halua koskaan lapsia.
Täällä Suomessa on "järkeviä, omaa uraansa ajattelevia naisia", joilla on lapsia ja jotka haluavat lapsia, mutta on myös niitä jotka eivät halua ikiniä lapsia...teidän täytyy vain löytää toisenne jostain.
"Ja sitten naiset ihmettelevät että miksi miehet ovat sitoutumispelkoisia!" Niin, no tässä ei voi varmaan kovin yleistää että miehet, sillä useimmat miehet haluavat kyllä lapsia jos on tälläistä sitoutumiskammoa niin kyllä se useinmiten johtuu jostain muusta kuin siitä, että mies ei halauisi lapsia.
"Kyllä mä ainakin haluan sitoutua, mutta ei kai sen pidä tarkottaa jotain kakkavaippahelvettiä ja kakaroiden kuskaamista treeneihin?!?! " Niin, haluat sitotutua, mutta sinun pitää löytää kumppaniksesi ihminen, joka ei todellakaan halua lapsia...sellaisesta asiasta on otettava heti alussa selvää ja pitää varmistaa, että toinen ymmärtää asian varmasti eikä kyseessä ole vitsi. Silloin annat tilaisuuden niille naisille etsiä sopivaa kumppania, jotka haluavat lapsia ja sinulla on mahdollisuus löytää kumppani, joka ei lapsia ikinä halua. Kannattaa tässä tapauksessa ehkä ottaa 3-kymppinen nainen, joka on jo näitä lapsiasioita miettinyt...nuoremmat kun eivät varmaan ole kovin sitoutuneita päätökseen olla hankkimatta niitä lapsia varmaankin juuri sen vuoksi, että eivät ymmärrä vielä mitään biologisen kellon tikityksestä.
mun mies. Luojan kiitos. :) Onneksi mun mies haluaa myös lapsia. Ura on tärkeysjärjestyksessä kaukana ensimmäisestä. Molemmilla. :) En voisi ikinä laittaa uraa lasten edelle, miehen edelle, rakkauden edelle....... :)
varmasti ole edes naista, eikä tule.
Miksi et haluaisi nähdä oman sinun geeneistäsi tulevan ihmisen kasvavan jne.
Kasvaahan lapsikin aikuiseksi, eikä ole koko elämää sinun kontollasi.
Pelkkää uraa ajatteleva nainen on itsekkyyden huippu. Siinä ei miehellekään paljon iloa sellaisesta.
Ja onhan monilla uranaisilla lapsi ja perhe.
Sehän on vain organisoinja ja järjestelykysymys!
Ja onhan
Hemmetti, kommenttisi sai minutkin ärtymään, vaikka luulisi, että olen tottunut tähän. Sinunkaltaisesti hankkivat lapsia itsekkäistä syistä, "haluan nähdä geenini". Minulla ei ole tuollaista tarvetta, miksi se on niin vaikea ymmärtää? Miksi lasta haluamaton pitää syyllistää ja leimata jotenkin epänormaaliksi. Uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos lapsia tekisivät ainoastaan ne, jotka todella haluavat eivätkä tuollaiset, jotka hyppäävät siihen rumbaan vain siksi että se "kuuluu asiaan".
Kyse ei välttämättä ole lainkaan mistään urasta, ja mielestäni lapsettomuudelle tai haluamattomuudelle ei pitäisi muutenkaan olla koko ajan etsimässä syitä. Ihmiset vain ovat erilaisia!
Tuohon geeniasiaan sanoisin vielä sen, että jos joskus haluaisin lapsia, olisi adoptio minulle ehdoton ja ainoa vaihtoehto. Vanhemmuus tai rakkaus lapseen ei voi olla vain geeneistä kiinni. Monesti minua sanotaan itsekkääksi, mutta kyllä se asia niin on, että tuollaiset narsistit niitä itsekkäitä ovat. Maailmassa kun on ihan oikeasti jo tarpeeksi populaa, mutta sinunhan se on pakko vain saada omat geenisi pullautettua sekaan!
Ollaan avomiehen kanssa seurusteltu neljä ja puoli vuotta, ja alusta asti hänelle sanoin, että en koskaan halua lapsia. Olen tosin "vasta" 20-v ja hän 22-v, mutta eipä hänkään onneksi ole lapsista kiinnostunut! Uskon kyllä sataprosenttisesti, ettei minun "biologinen kelloni" ala koskaan tikittämään.
Sitten kun näin köyhillä opiskelijoilla on aikaa ja rahaa, niin haluan vain pari kissavauvaa paijailtavakseni, se riittää mainiosti! :)
Olin puoli vuotta sitten työharjoittelijana päiväkodissa, ja joka päivä ajattelin, että "luojankiitos nuo eivät ole mun omia kakaroita..." Vietin päiväkotiapulaisena puolivuotta elämästäni, ja siellä viimeistään vahvistui se, että ikinä en omia räkänokkia halua.
Kyllähän niitä juuri ja juuri sieti sen työpäivän ajan, ja myönnän että osa kersoista oli ihan mukaviakin ja varsin valloittavia tapauksia, mutta aivan liikaa vaivaa niistä olisi jos omia alkaisi hankkimaan. Ei kiitos.
Hoivaamisvietti pistää haluamaan. Ja on kiva olla pois töistä välillä ;o)
Jotka ei koskaan halua lapsia! En itse inhoa mitenkään lapsia ja sukulaisten kakaroita joskus kattellut mutta ei tulis mieleenkään omat!! Minulla tärkeämpää työ ja harrastukset ja sitten tietty noi koirat! Mies on hyväksynyt asian mutta koittaa aina sillon tällön asiasta keskustella...Ei tosiaan kiinnosta paskavaipat, parkumiset, mahataudit ja kiukuttelut!!! Oma elämä ja omat päätökset. Minulle riittää että saa koiria hoitaa ja niitten kanssa harrastaa paljon palkitsevampaa ja mielekkäämpää eikä tarvii koskaan kattella rumia raskausarpia tai teepussi rintoja. Lomallekkin voi aina lähteä kun haluaa koska koirat saa aina siskon työ hoitoon ja jopa kavereiden kanssa voi pistäytyä ulkona syömässä!! Siis en itsekkään käsitä miksi naiset tahtoo lapsia. Kai se on jollekkin tärkeää??? Noh ei kaikilla ole lisääntymishaluja;)
ymmärrän että ei halua lapsia mutta että koirat on tärkeämpiä ?
Ymmärrän hyvin, ettet halua lapsia. Itselläni on niitä kaksi ja vaikka ovatkin tietysti ihania ja rakkaita, en silti suosittele. Raskaus ja lasten kasvatus on yksinkertaisesti niin työlästä, että koen elämän olevan liian vaativaa. Tämä toimisi hyvin oikeastaan vain, jos voisin elää miehen rahoilla sataprosenttisesti ja käyttää laajasti lastenhoito- ja siivouspalveluja. Toinen vaihtoehto olisi luopua omasta elämästä ja ulkonäöstä kokonaan ja pullautua niin kuin monet mammat vaippavyöryn alla tekevät. En kuitenkaan halua sellaista elämää. Selviän tästä juuri ja juuri kunnialla oman elämäni säilyttäen, mutta olisin voinut päästää itseni helpommalla ryhtymättä tähän. Lisäksi lasten hoito kaventaa mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään ajan puutteen vuoksi, joten en usko lapsettomien olevan lopulta yksinäisempiäkään. Lapset ovat tietysti jo olemassa ja rakkaita ja kohtelen heitä hyvin ja iloitsen heistä, mutten silti meinaa jaksaa. Suomessa pitää molempien vanhempien käydä töissä ja odotukset lapsia omaavia kohtaan ovat täysin samat vaikka illalla ei pääsekään kunnolla palautumaan lapsia palvellessa ja kuskatessa. Lisäksi monien tuttujen miehet ovat sitten pettäneet väsähtäneitä äiti-vaimojaan tai vaihtaneet nuorempaan yleensä lapsettoman naiseen, jolla on ollut aikaa huolehtia itsestään. Minkä vuoksi olis kannattavaa altistaa itsensä tällaiselle loputtomalle palvelemiselle ja toisten ajattelemiselle. Onhan siinä kiva palkinto, mutta onhan lapsettomienkin elämässä kivoja palkintohetkiä ilman tätä työmäärää. Toki lasten rakkaus on pyyteetöntä ja ihanaa, mutta kuitenkin tuntuu, että vaikka yhteiskunnassa kun puhutaan lapsikadosta ja lasten tarpeellisuudesta, tätä ei käytännössä huomioida jaksamisessa mitenkään esim. työvaatimuksissa tai muuta. Myöskään verohelpotuksia ei käsittääkseni saa. En oikeen näe vaakakupissa plussalla enkä siksi suosittele lapsia hankkimaan.
Itse olen 31 ja hakenut sterin kohtu poltettu. Lapsia ei ole eikä ikinä tule, keinohedelmöityskään ei enää onnistu. En ole koskaan lapsia halunnut.
Meitä on kasvava määrä, mutta pysytään hiljaa omissa porukoissa kun teidänlaisia ”ehe he, kyllä se mieli muuttuu!” - ihmisiä on aina, eikä jaksa vääntää aiheesta.
Itse oon hyvin lapsirakas ja yhden sainkin, enemmänkin olisin tahtonut, mutta kaikki haaveet ei toteudu.
Mun parhaat ystävät on veloja, enkä yhtään tajua miksi se on ongelma muille ihmisille. Kyllä mä ymmärrän ettei kaikki halua ja mitä se edes kellekään kuuluu, jos ei lapsia halua. Tuntuu että jotkut ihmiset ei kertakaikkiaan osaa kunnioittaa toisten ihmisten valintoja.
Ei tässä kaikki ole suinkaan tuolla asenteella. Kyllä tuo valinta on täysin ymmärrettävä ja ok.
Jokaisen oma asia. Ei kuulu muille, oli päätös mikä tahansa. Piste!!
t. Lapseton kolmekymppinen, avioliitossa. Molempien päätös.
Miks ihmeessä viä nostetaan näitä vanhoja kirjoituksia. Alottakaa uusia.
Hylkäämistä ei kukaan voi varastaa. Siis jos on hylätty, joten sellaisia on aihetta vältelläkin.
Vaikka oon vast 17 vuotias miehen alku kyllä mä haluaisin lapsia. Koska niiden kanssa voi tehdä perhe aktiviteettejä kuten mökillä käymistä treeneihin kuskaamista ja maailman opettamista sun muuta. Miksi ei lapsia, se on suurin kunnia mitä voi tehdä suvulle on sen jatkamista.
Onko todellista.
Hieno, ihan parhautta.
Kaunis kirjoitus ja kaunis kiitos.
Lapset edustavat elämän jatkuvuutta. Jo seurusteluaikana keskustelumme sivusivat tuotakin kysymystä ja totesimme olevamme samoilla linjoilla.
Minulla on kaksi vanhapiika sukulaista eikä ole epäselvää mitä he kaipaisivat.
Parin vuoden "sopuvarmistelun" jälkeen aloimme lisääntymään. Olin toivonut 3 - 4 lasta mutta kun kahden, pienin ikäeroin ilmestyneen jälkeen vaimoni sanoi, ettei hän jaksa enempää. Nuorempi kundi oli kuin kusiaisia housuissa.
Vaimoni oli kokoaikaisena kotirouvana eikä lapsiamme kannattanut laittaa päivähoitoon.
Vuosia myöhemmin, liian myöhään, vaimonikin totesi, että olihan se työllistävä vaihe varsin lyhyt.
Minusta on upeaa nähdä lastenlastemme varttuvan ja kehittyvän. On tunne, etten ole turhaan elänyt elämääni.
Vaimolleni tämä kolmas sukupolvi on vieläkin tärkeäämpi. Itsekästäkö? Olkoon!
Osallistu Vaaaehtoisesti lapsettomat ry:n toimintaan ja tutustu sitä kautta? Eiköhän tuolla tavalla ajattelevia löydy vino pino, siinä kuin jotenkin toisellakin tavalla lisääntymisestään ajattelevia.
Koska ne nyt vaan sattuu haluamaan lapsia ja lapsen lapsia
Tuollaisia naisiahan on Suomi täynnä.
Jos äitisi, nainen, ei olisi halunnut aikanaan Sinua eli vauvaa, lasta...
Nyt Sinä olet jo aikuinen, fiksu hieno mies.
Mietipä. Hiljenny hetkeksi miettimään:
Sinua ei olisi olemassa!!!