Miksi pettää toista, jos kaikki on hyvin, rakkaus yhä tallella ja seksi kummankin mielestä hyvää?
Luulen, ettei tuohon voi vastata järjellä, ainoastaan tunteella.
En usko pystyväni pettämään kihlattuani jota rakastan todella paljon. Silti usein "fantasioin" seksistä muiden naisten kanssa ja jopa flirttailen heidän kanssaa baareissa yms. Saatan himoita jopa naispuolisia työkavereitani ja
olenkin usein joutunut tilanteisiin ja saanut "tarjouksia", joista on ollut todella vaikea kieltätyä. Kerran olin jopa lähellä pettää, kolme kertaa olen suudellut vierasta naista.
Olenko siis peruuttamattomasti paha...
Mikä meidät saa tekemään tuollaista, jos kerran rakastamme toista? Ja vaikka emme enää rakastaisikaan, miksi silti aihuettaa toiselle paha mieli ja murtaa hänet. Onhan hän ainakin joskus ollut tärkeä ihminen elämässäsi. Eihän hänelle voi tehdä mitään niin pahaa...
Pitäisihän toinen ensin jättää, jos muita haluaa.. Vai pitäisikö?
Onko suhteessa jotain vikaa jos haluaa toista naista/pettää? Kuuluuko kyseinen ilmiö toimivaan parisuhteeseen? Vai onko ihminen luonnostaan niin
omahyväinen ja kykenemätön ajattelemaan toista, enemmän kuin omia halujaan?
Onko ketään joka jakaa kanssani samoja tuntoja?
Olen pettynyt itseeni, vaikka en ole suoranaisesti koskaan pettänyt. Miksi teemme niin ihmiselle, jonka pitäisi olla se tärkein elämässä? Tai miksi edes ajattelemme sitä?
Kertokaa joku minulle ennenkuin tulen hulluksi...
Luulen, ettei tuohon voi vastata järjellä, ainoastaan tunteella.
En usko pystyväni pettämään kihlattuani jota rakastan todella paljon. Silti usein "fantasioin" seksistä muiden naisten kanssa ja jopa flirttailen heidän kanssaa baareissa yms. Saatan himoita jopa naispuolisia työkavereitani ja
olenkin usein joutunut tilanteisiin ja saanut "tarjouksia", joista on ollut todella vaikea kieltätyä. Kerran olin jopa lähellä pettää, kolme kertaa olen suudellut vierasta naista.
Olenko siis peruuttamattomasti paha...
Mikä meidät saa tekemään tuollaista, jos kerran rakastamme toista? Ja vaikka emme enää rakastaisikaan, miksi silti aihuettaa toiselle paha mieli ja murtaa hänet. Onhan hän ainakin joskus ollut tärkeä ihminen elämässäsi. Eihän hänelle voi tehdä mitään niin pahaa...
Pitäisihän toinen ensin jättää, jos muita haluaa.. Vai pitäisikö?
Onko suhteessa jotain vikaa jos haluaa toista naista/pettää? Kuuluuko kyseinen ilmiö toimivaan parisuhteeseen? Vai onko ihminen luonnostaan niin
omahyväinen ja kykenemätön ajattelemaan toista, enemmän kuin omia halujaan?
Onko ketään joka jakaa kanssani samoja tuntoja?
Olen pettynyt itseeni, vaikka en ole suoranaisesti koskaan pettänyt. Miksi teemme niin ihmiselle, jonka pitäisi olla se tärkein elämässä? Tai miksi edes ajattelemme sitä?
Kertokaa joku minulle ennenkuin tulen hulluksi...
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinä taidat olla mies? itselläni samat ajatukset, samoja tilanteita. Uskon että se johtuu siitä, että haluamme tuntea sen perhosten tunteen mahassa, haluamme kuulla niitä kohteliaisuuksia "sulla on upeat silmät" "himoitsen sinua" "olet kome/kaunis". Pieni flirtti ei ole pahasta se vaan piristää parisuhdetta..kunhan se pysyy siinä flirttailun asteella eikä aiheuteta pahaa mieltä kenellekkään osapuolelle. Kaikkea hyväää sinulle ja kihlatullesi ja koitahan pysyä niissä rajoissa missä toivot kihlattusikin pysyvän. :)
Eikä se että himoitset toisia naisia tarkoita välttämättä sitä että sinun tulisi päättää parisuhteesi. Itse olen naimisissa ja matkanvarrella on monen moista ihastusta tullut ja mennyt. Kaikilla meillä on fantasiat, niin varmasti naisellasikin kuin minunkin miehelläni. Vaihtamalla kumppania et varmasti pääse eroon näistä ajatuksista, sillä uskon että meillä jokaisella on omat fantasiamme! Joas harkitset puolisosi pettämistä tosissaan sinun kannattaa miettiä mitä voit menettää ja onko se sen arvoista. Himojen ei kannata aina antaa viedää valtaansa.
Puit ajatukseni sanoiksi paremmin kuin minä itse..
Ajateltua asiaa uudelleen vastauksesi jälkeen,
huomasin, että juuri nuo perhoset mahanpohjassa
taitavat olla kaikki mitä olen himoinnut tai halunnut. Leikin olen katkaissut aina viimeistään
siihen, kun edessä on vain pettäminen tai
"järkiin tuleminen" ja peräytyminen...
Ja kertaakaan en ole pettänyt.
Nykyään pettäminen tuntuu vain olevan niin yleistä ja koska sitä tapahtuu lähimmässäkin ystäväpiirissä, ei aina jaksa uskoa olevan ollenkaan uskollisia ihmisiä.
Tuollaiset fantasiat, ja muiden naisten himoaminen
saa luonnollisesti epäilemään myös itseään.
Mukava silti kuulla, että muillakin on samanlaisia tuntoja, kuin joiden kanssa itse olen paininut.
Helpottavaa on myös huomata olevan myös uskollisia pareja!
Kiitos vastauksestasi!!!
kysymyksiä pyöritän päässäni taukoamatta. Tosin mieheni "kerkesi" pettämään ja mietin/mietimme jatkoa. Olen antanut kerran anteeksi 5-v. sitten, toinen kerta tuntuu jotenkin turhalta, koska epäilen, että se kolmas kerta jo kolkuttaa ovella...
Itse en pystyisi puolisoani pettämään. Olen ollut 100% uskollinen näiden 15-v. aikana. Nyt väistämättä syyllistän itseäni, ulkonäköäni jne. miksi mieheni sortuu vieraisiin. Ainoa selitys, minkä häneltä sain on, että se vain tapahtui, toinen oli niin kiinnostunut jne...p.....le ajattelevatko miehet munillaan vaiko päällään? tottakai maailma on täynnä itseään tyrkyttäviä naisia, jos heille antaa mahdollisuuden. Voiko se vain tapahtua, jos toista kerran niin syvästi rakastaa ja on häneen sitoutunut? En osaa vastata, koska itselläni ei ole kokemusta. Vastatkaa pettäjät, jos osaatte...
Itse en halua/kykene lähtemään kostoreissuille, vaikka olenkin h....tin vihainen. En tiedä, miten tästä eteenpäin. Olemme asuneet nyt erillämme jonkin aikaa ja (kyllä)kaipaan häntä suunnattomasti vierelleni.
Toivottavasti Sinä kykenet hillitsemään himosi ja pysymään fantasioissa. Pettäminen tuhoaa aina jotain parisuhteessa, vaikka yhteiseloa pystyisikin jatkamaan.
...olen siitä, että pettäminen tuhoaa aina jotain parisuhteesta.
Mielestäni parisuhteen tulee perustua 100% luottamukseen toisesta. Kuinka voisi luottaa toiseen, jos on pettynyt jopa itseensä...
Enkä voisi koskaan enää luottaa toiseen ja olla 100% varma, ettei hän pettäisi uudelleen jos hän jäisi kiinni itse teosta.
Näin ollen, jos pettäisin itse, en tuntisi olevan edes oikeutettua pyytää puolisoani pysymään kanssani. Tuskin voisin elää edes itseni kanssa
jos pettäisin.
Ehkä juuri tämän takia en ole koskaan pettänyt, ja nyt sen oikeastaan TIEDÄN, etten tule häntä pettämään.
Mutta varma siitä olen vain sen takia, että tiedän rakastavani enemmän kuin mitään muuta.
Sinulle haluan myös sanoa, että on varmasti helpompi aloittaa muita/uusia suhteita, koska et pettänyt, vaikka sinua petettiin. Jos toinen oli sinua heikompi ja juttu ei sen takia toiminut, niin ainakin vielä usko itseesi on tallella.
Äläkä turhaan syytä/hae syitä itsestäsi,
pettäminen näkyy olevan kiinni omasta (pettäjän) päästä ja tahdosta.
kiitos myös sinulle vastausestasi!!!
Olen vastakkaista sukupuolta kuin sinä, mutta väliin painin jokseenkin samojen asioiden merkeissä... (?)
Esitit viestisssäsi itsellesi oikein hyviä kysymyksiä, niitä todella kannattaa miettiä. Uskon, että et voi täältä palstalta saada kysymykseesi oikeata vastausta, vaan se sinun on löydettävä parisuhteestasi ja itsestäsi. Mitä puolisosi on valmis kestämään, mitä hän haluaa parisuhteeltanne? Minkä asioiden kanssa pystyt itse elämään?
Ihminen on aina tietyssä mittakaavassa itsekeskeinen ja omahyväinen, mutta on todella tärkeää, että pohdit ko. kysymyksiä vakavasti (et puhdistaaksesi omaatuntoasi).
Uskon, että seksuaalisena olentona ihmisen elämään kuuluu fantasiointi, unelmat, haaveet... Mutta se, kuinka pitkälle niiden antaa mennä, on eri asia...ja minkälaisen riskin siinä ottaa...
Itselläni 9 vuotta takana parisuhtta, monessa mielessä hyvin onnellista. Mieheni historia ennen minua oli "värikäs", itse sen verran nuorempi häntä tavatessamme, että olin lähinnä kiltti perhetyttö. Nyt hän on sitoutunut, rauhoittunut täysin ja on ehdottoman uskollinen. Minä olen ikäänkuin nyt se haastavampi osapuoli...tahdon lumota ja lumoutua... (mutta en pettää).
Kaikkea hyvää sinulle, ehdottomasti kannattaa jatkaa pohdintojasi!
"Miksi pettää toista, jos kaikki on hyvin, rakkaus yhä tallella ja seksi kummankin mielestä hyvää? Luulen, ettei tuohon voi vastata järjellä, ainoastaan tunteella."
Kerroit jo vastauksen itse: Tunne. Emme voi määräillä tunteitamme. Tunnemme mitä tunnemme emmekä läheskään aina sitä mitä haluaisimme tuntea. Toisen haluaminen on ihan tavallista, normaalia. Mitä suurempi tuo halu on sitä vaikeampi sitä on vastustaa. Pitääkö vastustaa vai antaako palaa - se on jokaisen mietittävä omalla kohdallaan aivan itse. Kuitenkin jotkut katuvat elleivät toimi ja toiset kun toimivat. Siksi pitäisi löytää juuri itselle mahdollisimman hyvä ratkaisu. Turha muuten sitten älähtää, että kannustan itsekkäisiin tekoihin! Jokainen parisuhteessa olevahan tajuaa, ettei aina voi ajatella pelkästään itseään; muttei myöskään unohtaa itseään ja ajatella vain toista.
Kysymys taitaakin olla lähinnä siitä, kumpiko tunne on voimakkaampi... Rakkaus puolisoon vai "himo" muihin kanssakäymisiin...
Järjellä ja sillä mitä "haluaa" tuntea, ei taida
olla sen kanssa merkitystä...