Voisitteko kertoa onko pitkissä parisuhteissa yleensä neljän vuoden paikkeilla kriisi? Jos teillä on ollut tai ei ole ollut kriisi silloin niin laittaisitteko kokemuksianne? Miten se ilmeni ja loppuiko suhde siihen vai jatkuiko?
parisuhteiden
kriisivuodet?
81406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seuraavat kaksi vuotta sinniteltiin. Mutta sitten tuli ero. PUHUKAA; PUHUKAA; PUHUKAA: Minulla meni luottamus mieheen ja meidän suhteeseen, en jaksanut satsata kun ajatuksissa pyöri pari vuotta, että erotaan kuitenkin....
..olevan tällä hetkellä jonkinlainen kriisitilanne päällä. yhdessä ollaan oltu 6 vuotta, melko tarkkaan.
muistelisin, että meillä tuossa neljännen vuoden paikkeilla taisi olla melko hyvä tilanne.. tai sitten aika vaan kultaa muistot.
riideltyhän me aina ollaan, mutta nyt vaan tilanteet tuntuu kärjistyvän jatkuvasti ilman sen parempaa syytä.
ja tuosta eroasiasta.. hmm. olen todellakin ensimmäistä kertaa tämän suhteen aikana miettinyt eroamista. sitä en osaa vielä sanoa, että miten tässä oikeasti käy. toinen puoli minusta haluaisi kuitenkin jatkaa..
erosta emme ole miehen kanssa puhuneet, itsekseni vain tällaisia asioita mietin. eikä ratkaisua taida olla ihan heti näkyvissä.. :(
Vähän ennen kaksivuotispäivää oli kriisi, se kuuluisa "arki astuu kuvioihin" -kriisi. Olimme itse asiassa vuosipäivänä tulikivenkatkuisissa riidoissa =)
Neljänkin vuoden kohdalla voisin väittää olleen kriisin. Mutta en tiedä kuuluiko se johonkin kaavaan vai johtuiko se vain kaikesta muusta sälästä, minun muutostani, vähän pieleen menneestä kesästä ja niin edelleen. Joka tapauksessa, riitelimme taukoamatta, kunnes minä tajusin lakata haastamasta riitää. Siitä on nyt vuoden päivät.
Kriisin aikaa on aina tullut epäilyksiä yhteiselomme kestävyydestä, vaikka koko ajan on sisimmässään tiennyt ettei sitä tarvitse epäillä. Turhautumista ja riitelyä, jotenkin kaikki mitä toinen tekee tai jättää tekemättä näyttää virheeltä. Mulla on varmaan melkein silmät pullistuneet päästä kun olen joka hetki etsinyt alitajuisesti mitä mies tekeen "väärin" =) Jälkeenpäin ajateltuna äärimmäisen naurettavaa touhua.
Yli on aina päästy ja tulevaisuudessa varmaan päästään vähemmällä, kun kallisarvoinen riitelytaitomme on päässyt melkein samalle aaltopituudelle. Nyt sitten vain sitä seitsemän vuoden kolahdusta odottelemaan =)
Yhteiseloa takana nyt kahdeksan vuotta. Ensimmäinen kriisi taisi olla juuri kahden vuoden paikkeilla, joskaan ei kovinkaan vakava. Seuraava tuli neljän vuoden tienoilla, jolloin ero oli jo huomattavasti lähempänä. Seitsemän vuoden kriisi parhaillaan menossa ja pikku hiljaa alkaa näkymään tunnelin päässä valoa. Täytyy sanoa, että tämä viimeisin kriisi on kyllä ollut kaikista pahin. Viimeiset puoli vuotta aika tuskaista tahimista, välillä rakastaa ja välillä ei. Erottu tämän aikana jo hetkeksi, mutta palattiin aika äkkiä yhteen. Nyt jälleen rakkaus kukoistaa. Mikähän on seuraava kriisi...
Meillä oli vuoden yhdessäolon jälkeen aika paha kriisi, minun puoleltani. Jätin jopa mieheni pariksi viikoksi koska luulin olevani ihastunut toiseen, mutta olinpa sitten väärässä ja palasin takaisin kultani luo, joka onneksi mut huoli! :) Nyt takana jo neljä ja puoli vuotta seurustelua, ei ole ollut uusia kriisejä tuon jälkeen.
Olen ollut naimisissa yli 20 v. enkä muista oliko meillä kriisiä 4. vuoden kohdalla, mutta nyt tuntuu että kaikki rakkaus ja romantiikka on kadonnut, ja tunnen että olemme enemmänkin kämppäkavereita.
Kriisi? Alkaa mennä Amerikkalaiseksi touhuksi täälläkin. Kun tulee ensimmäinen riita, niin se on kriisi, jonka selvittelyyn ja tunteiden vatvomiseen tarvitaan ammattiauttajien armeija. Nykysukupolvi on niin pehmeä, ettei se kykene laittamaan asioita niiden oikeisiin mittasuhteisiin. Perhana: ennen kun meni hermot töissä, niin sitä sanottiin vitutukseksi. Nyt sekin on työuupumusta.