http://turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-08-23,4:322070,1:0:0:0:0:
EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs haukkuu uusien insinöörien tason
Teollisuuden ykköspomon mielestä korkeakoulujärjestelmä on remontoitava
Taneli Heikka
Suomalaisten insinöörien ja kauppatieteilijöiden koulutuksen taso on laskenut hälyttävästi. Korkeakoulut eivät tuota globaaleilla markkinoilla tärkeää kykyä tuotteistaa innovaatioita. Näin sanoo teollisuuden ykköspomo, Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs.
- Teknisten alojen koulutuksen taso on huonontunut merkittävästi. Teknologiateollisuutemme kärkifirmat sanovat, että heidän ulkomaisissa tytäryhtiöissään insinöörien taso on parempi kuin Suomessa. Tämä on hyvin huolestuttavaa, Fagernäs sanoo.
Huonosti menee kauppatieteessäkin.
- Yhteistyötä yritysten kanssa ei ole siellä juuri lainkaan, Fagernäs sanoo.
Väitteet ovat kovia, mutta niin ovat asiantilan seurauksetkin. Tehdastuotannon siirtyessä halpamaihin Suomen tulevaisuus on korvaavien innovaatioiden varassa.
Niitä suomalainen insinööri ei nyt keksi, ekonomille ei juolahda mieleen.
Nokian loi vanhojen insinöörien laatujoukko
Mistä Fagernäsin puheessa oikein on kysymys? Eikö Nokian menestys todista insinöörikoulutuksen huipputasosta? Ei. EK:n toimitusjohtajan mielestä Suomen teknomenestys on pitkälti 1960-1980
-lukujen insinöörivuosikertojen luomaa.
- Se porukka oli hyvää, ja suhteellisesti vielä parempaa oli 1950-luvun insinöörien laatu. Tämän edun me olemme menettäneet, Fagernäs sanoo.
Korkeakoulutuksessa on menty alamäkeä toistakymmentä vuotta.
- 1990-luvun alussa alettiin lisätä aloituspaikkoja, mutta ei lisätty opetusresursseja. Korkeakouluja siroteltiin ympäri maata eikä keskitytty vahvuusalueisiin. Taso väkisinkin laski, Fagernäs sanoo.
Kriisi tulee pahaan saumaan. Maailmasta on taottu talouden litteä pelikenttä, jossa tehtaat siirtyvät Suomesta kaukomaihin sujuvasti kuin shakkinappulat. Mistä uudet pelimerkit?
Armonaikaa on vain viisi vuotta
Fagernäsin mielestä kriisi on mahdollisuus. Suomelle tarjotaan siirtymistä globaalissa työnjaossa asiantuntijoiden kerhoon. On alettava johtaa, myydä ja suunnitella globaaleilla markkinoilla.
- Tässä on onnistuttu Yhdysvalloissa, jossa teollisuuden tilalle on syntynyt uusia huipputeknologian ja palveluiden työpaikkoja.
Suomessa korkeakoulutus ei tarjoa tähän eväitä. Tekno-osaamista ei osata tuotteistaa. Suomalaisten keksinnöt ja innovaatiot on ostettu Yhdysvaltoihin.
- Meillä on esimerkiksi suhteellisen kehittynyt terveydenhoitosektori. Meillä on koulutus, suunnittelu, analyysi ja arkkitehtuuri, mutta emme ole tuotteistaneet niitä vientiin, Fagernäs harmittelee.
Koulutuksen laatua luullaan hyväksi. Palveluala kasvaa ja luo tunteen, että Suomella menee hyvin. Kriisitietoisuus puuttuu.
- Palvelusektorimme on alikehittynyt. Sen kehittyminen normaalille eurooppalaiselle tasolle tuo työtä joiksikin vuosiksi, Fagernäs sanoo.
Sitten on keksittävä jotain muuta. Armonaikaa on noin viisi vuotta.
Yksiköitä yhteen Tampereella ja Turussa
Fagernäsin resepti tautiin on Suomen 21 yliopiston yhdistämistalkoot. Hän viittaa ehdotuksiin, joiden mukaan 5-10 kokonaisuutta riittäisi. Työmaata on esimerkiksi Turussa ja Tampereella.
- Tämän kokoisissa kaupungeissa tulisi ennakkoluulottomasti tutkia yhteistyötä, Fagernäs sanoo.
Näin syntyy osaamiskeskuksia, jossa yliopistot ja yritykset verkottuvat vahvoilla aloilla. Seuraavaksi karsitaan rönsyt.
- Meillä on useita korkeakouluja, joissa on heikosti menestyviä yksiköitä. Niillä ei ole käyttöä.
Sitten päästetään luovuus irti.
- Yliopistoille täytyy antaa lisää mahdollisuuksia hankkia ja käyttää ulkopuolista rahoitusta voidakseen verkottua ja suunnitella vapaasti opetusohjelmia, Fagernäs sanoo.
Ja lopuksi vedetään keskeyttämisprosentit alas.
- Kynnyksen nostaminen eli aloituspaikkojen vähentäminen on ensisijainen tehtävä, mutta myös lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille on harkittava.
Nykysysteemillä hyvinvointi hiipuu
Ajatukset ovat samansuuntaisia, joita ehdotettiin valtiovarainministeriön ylijohtajan Anne Brunilan globalisaatioraportissa syksyllä 2004. Toteutus uupuu.
- Ymmärrän, että tällä on poliittisia implikaatioita. Törmätään alueelliseen tasa-arvoon ja korkeakoulujen intohimoihin saada paljon tiedekuntia. Mutta se ei ole meidän yhteinen etumme. Keskinkertaisuus ei riitä, tarvitaan huippuosaamista, Fagernäs jyrähtää.
Entä, jos kaikki jää korkeakouluissa ennalleen? Fagernäsin mielestä hyvinvointi hiipuu. Osaamista vaativa työ karkaa ulkomaille. Työllisyys jämähtää, veroja korotetaan, päälle tulee eläkemaksujen kasvu. Talouskasvu hiipuu yhteen prosenttiin.
- Jokainen ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Nykyrakenteilla me emme löydä sellaista roolia globaalissa taloudessa, jolla tämä hyvinvointi pystytään säilyttämään.
EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs haukkuu uusien insinöörien tason
Teollisuuden ykköspomon mielestä korkeakoulujärjestelmä on remontoitava
Taneli Heikka
Suomalaisten insinöörien ja kauppatieteilijöiden koulutuksen taso on laskenut hälyttävästi. Korkeakoulut eivät tuota globaaleilla markkinoilla tärkeää kykyä tuotteistaa innovaatioita. Näin sanoo teollisuuden ykköspomo, Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs.
- Teknisten alojen koulutuksen taso on huonontunut merkittävästi. Teknologiateollisuutemme kärkifirmat sanovat, että heidän ulkomaisissa tytäryhtiöissään insinöörien taso on parempi kuin Suomessa. Tämä on hyvin huolestuttavaa, Fagernäs sanoo.
Huonosti menee kauppatieteessäkin.
- Yhteistyötä yritysten kanssa ei ole siellä juuri lainkaan, Fagernäs sanoo.
Väitteet ovat kovia, mutta niin ovat asiantilan seurauksetkin. Tehdastuotannon siirtyessä halpamaihin Suomen tulevaisuus on korvaavien innovaatioiden varassa.
Niitä suomalainen insinööri ei nyt keksi, ekonomille ei juolahda mieleen.
Nokian loi vanhojen insinöörien laatujoukko
Mistä Fagernäsin puheessa oikein on kysymys? Eikö Nokian menestys todista insinöörikoulutuksen huipputasosta? Ei. EK:n toimitusjohtajan mielestä Suomen teknomenestys on pitkälti 1960-1980
-lukujen insinöörivuosikertojen luomaa.
- Se porukka oli hyvää, ja suhteellisesti vielä parempaa oli 1950-luvun insinöörien laatu. Tämän edun me olemme menettäneet, Fagernäs sanoo.
Korkeakoulutuksessa on menty alamäkeä toistakymmentä vuotta.
- 1990-luvun alussa alettiin lisätä aloituspaikkoja, mutta ei lisätty opetusresursseja. Korkeakouluja siroteltiin ympäri maata eikä keskitytty vahvuusalueisiin. Taso väkisinkin laski, Fagernäs sanoo.
Kriisi tulee pahaan saumaan. Maailmasta on taottu talouden litteä pelikenttä, jossa tehtaat siirtyvät Suomesta kaukomaihin sujuvasti kuin shakkinappulat. Mistä uudet pelimerkit?
Armonaikaa on vain viisi vuotta
Fagernäsin mielestä kriisi on mahdollisuus. Suomelle tarjotaan siirtymistä globaalissa työnjaossa asiantuntijoiden kerhoon. On alettava johtaa, myydä ja suunnitella globaaleilla markkinoilla.
- Tässä on onnistuttu Yhdysvalloissa, jossa teollisuuden tilalle on syntynyt uusia huipputeknologian ja palveluiden työpaikkoja.
Suomessa korkeakoulutus ei tarjoa tähän eväitä. Tekno-osaamista ei osata tuotteistaa. Suomalaisten keksinnöt ja innovaatiot on ostettu Yhdysvaltoihin.
- Meillä on esimerkiksi suhteellisen kehittynyt terveydenhoitosektori. Meillä on koulutus, suunnittelu, analyysi ja arkkitehtuuri, mutta emme ole tuotteistaneet niitä vientiin, Fagernäs harmittelee.
Koulutuksen laatua luullaan hyväksi. Palveluala kasvaa ja luo tunteen, että Suomella menee hyvin. Kriisitietoisuus puuttuu.
- Palvelusektorimme on alikehittynyt. Sen kehittyminen normaalille eurooppalaiselle tasolle tuo työtä joiksikin vuosiksi, Fagernäs sanoo.
Sitten on keksittävä jotain muuta. Armonaikaa on noin viisi vuotta.
Yksiköitä yhteen Tampereella ja Turussa
Fagernäsin resepti tautiin on Suomen 21 yliopiston yhdistämistalkoot. Hän viittaa ehdotuksiin, joiden mukaan 5-10 kokonaisuutta riittäisi. Työmaata on esimerkiksi Turussa ja Tampereella.
- Tämän kokoisissa kaupungeissa tulisi ennakkoluulottomasti tutkia yhteistyötä, Fagernäs sanoo.
Näin syntyy osaamiskeskuksia, jossa yliopistot ja yritykset verkottuvat vahvoilla aloilla. Seuraavaksi karsitaan rönsyt.
- Meillä on useita korkeakouluja, joissa on heikosti menestyviä yksiköitä. Niillä ei ole käyttöä.
Sitten päästetään luovuus irti.
- Yliopistoille täytyy antaa lisää mahdollisuuksia hankkia ja käyttää ulkopuolista rahoitusta voidakseen verkottua ja suunnitella vapaasti opetusohjelmia, Fagernäs sanoo.
Ja lopuksi vedetään keskeyttämisprosentit alas.
- Kynnyksen nostaminen eli aloituspaikkojen vähentäminen on ensisijainen tehtävä, mutta myös lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille on harkittava.
Nykysysteemillä hyvinvointi hiipuu
Ajatukset ovat samansuuntaisia, joita ehdotettiin valtiovarainministeriön ylijohtajan Anne Brunilan globalisaatioraportissa syksyllä 2004. Toteutus uupuu.
- Ymmärrän, että tällä on poliittisia implikaatioita. Törmätään alueelliseen tasa-arvoon ja korkeakoulujen intohimoihin saada paljon tiedekuntia. Mutta se ei ole meidän yhteinen etumme. Keskinkertaisuus ei riitä, tarvitaan huippuosaamista, Fagernäs jyrähtää.
Entä, jos kaikki jää korkeakouluissa ennalleen? Fagernäsin mielestä hyvinvointi hiipuu. Osaamista vaativa työ karkaa ulkomaille. Työllisyys jämähtää, veroja korotetaan, päälle tulee eläkemaksujen kasvu. Talouskasvu hiipuu yhteen prosenttiin.
- Jokainen ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Nykyrakenteilla me emme löydä sellaista roolia globaalissa taloudessa, jolla tämä hyvinvointi pystytään säilyttämään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Korkeakoulujen rahoitus on keskeinen syy ongelmiin. Kun rahoitus perustuu valmistuneiden opiskelijoiden määrään, keskitytään oppilaitoksissa työntämään opiskelijat ulos opintoputkesta mahdollisimman nopeasti. Opetuksen laatuun ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Myös opiskelijamäärät ovat paisuneet niin valtaviksi, ettei oppilaitosten resurssit yksinkertaisesti riitä tasokkaaseen opetukseen.
Voimakkaasti kasvaneet opiskelijamäärät eivät myöskään perustu työmarkkinoiden tarpeisiin. Mahdollista työvoimapulaa ei varmasti esiinny ainakaan akateemisissa ammatteissa ja tuskin juuri muissakaan. Oppilaitosten massatuotannon ongelmat koskevat lähes kaikkia korkeasti koulutettuja ammatteja insseistä ekonomeihin ja juristeihin.
Seuraukset näkyvät jo nyt kasvavana työttömyytenä, ansiotason alenemisena sekä työntekijöiden sijoittumisena tehtäviin jotka eivät vastaa koulutusta. Edellä mainitut ovat lähinnä yksilötason ongelmia, jotka sitten suuremmassa mittakaavassa johtavat kansainvälisen kilpailukyvyn heikkenemiseen. Tilanteen korjaaminen vaatisi todella suuria muutoksia koulutusjärjestelmäämme ja viimeaikoina erityisesti teollisuuden edustajien esittämät ajatukset ovat oikean suuntaisia. Epäilen kuitenkin, ettei päättäjillä ole rohkeutta niin suuriin muutoksiin.
Mikäs EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs
on koulutukseltaan???
Mitähän yhteiskunnallisesti, yritystaloudellisesti ja globaalisti erikoista tämä tj. Leif Fagernäs on saanut aikaan omalla koulutuksellaan? Keskusteluavaukset ainakin ontuvat.
Fagernäs ehdottelee vain asioita ja hienoja päämääriä ilman minkäänlaista vastuuta puheistaan. Mielipiteitä pitää olla, mutta jälkijättöisesti tehdyt kommentit mm. koulutuspolitiikasta ja laadusta ovat aika kehnoja avauksia. Miksi Fagernäs ei ole puuttunut ongelmaan aikaisemmin itse ja edustamansa yrittäjät? Ei ole kummoinen visionääri Fagernäs itsekkään. Johtajana, ja pitkäaikaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana hänen olisi pitänyt ajaa pontevammin koulutukseen liittyviä asioita ennen kuin mainittu koulutusongelma ilmaantui.
"Nykyrakenteilla me emme löydä sellaista roolia globaalissa taloudessa, jolla tämä hyvinvointi pystytään säilyttämään."
*Huokaus* kuinkahan monta kertaa tämäkin lause on kuultu viimeisen vuosikymmenen aikana - ja siitä huolimatta menee huonosti ja huonommaksi menee. Mutta ihan oikeasti, milloin täällä Suomessa tajutaan, että yritysten etu ei ole sama kuin kansalaisten etu. Katsokaa jotain banaanivaltiota: sielläpä vasta meneekin yrityksillä hyvin, mutta meneekö tavallisella kaduntallaajalla? I don't think so.
Vai on valtion ensisijainen tehtävä kouluttaa ihmisiä yrityselämän tarkoitukseen? Entäpä ne muut, jotka eivät opiskele insinööreiksi/ekonomeiksi ja mikäköhän mahtaa olla Fagernäsin asenne humanisteja kohtaan :-D
Syitä on muutamia, joita ei haluta tunnustaa. Alkoholin runsas käyttö -mikä nykyään on lapsesta saakka normaalia arkipäivää- ei voi olla näkymättä aivoissa ja henkisessä luovuudessa (tutkittu asia). Myös nykyajan ihmisten helppo vetelä elämä ei enää tuota luovia itsenäisiä ihmisiä vaan rahanahneita paskanjauhajia joista luovuus ja yritäjyys on kaukana.
Tässä muutama fakta, ja tätä menoa olemme tulevaisuudessa banaanivaltio.
"EK:n toimitusjohtajan mielestä Suomen teknomenestys on pitkälti 1960-1980-lukujen insinöörivuosikertojen luomaa."
Eikös nämä nyt opeta ???