moititaan pojan äitiä ja muistetaan mainita miten kamala on ja puuttuu joka asiaan. Poika on mammampoika jos soittaa äidilleen tai ottaa äitinsä puhelut vastaan. Mutta miten on käänteisesti, eli sen tytön äiti. Jos tyttö soittaa äidilleen onko hän mamman tyttö, pitääkö tytönkin ehdottomasti katkaista välinsä omiin sukulaisiinsa, onko tytön äiti mahdoton jos tulee ilmoittamatta kylään jne. Menkää hyvät nuoret naiset vähän itseenne ja ajatelkaa. Miksi sen pojan pitäisi katkaista välit juuriinsa eli omaan sukuunsa ja hyväksyä vain teidän sukunne. Miten pojan pitäisi mieltää yht äkkiä oma äitinsä hirviöksi tai inhoittavaksi olennoksi, vaikka pojalla olisi mitä parhaimmat välit omiin vanhempiinsa. Se että poika löysi itselleen elämänkumppanin ei varmaan tarkoita sitä että kaikki entinen on sen jälkeen kuollutta ja kuopattua. Kuoppaatteko te oman ,äitinne, isänne sisarenne, kaverinne. Tuskinpa vain.
Yleensä täällä
pojan äiti
101678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Veljeni tyttöystävä pitää kyllä sukuunsa yhteyttä tiiviisti, mutta vaati, että veljeni ei saa olla yhteydessä minuun tai perheeseemme. Sairasta...
Miksi vaikutat noin katkeralta miniöitä kohtaan?
Ensinnäkin minulla on todella hyvät välit sekä äitiini että anoppiini,joka on todella ihana ihminen ja jonka kanssa tulemme todella hyvin toimeen(soittelemme, tekstailemme ja käymme yhdessä ostoksilla...yms)eli näin ollen en ehkä ole aivan oikea ihminen vastaamaan, mutta yritetään =)
Olen nimittäin nykyisen avopuolisoni sekä exieni kanssa huomannut pojan ja äidin suhteen olevan hieman erilainen kuin äidin ja tytön (HUOM! en kylläkään voi yleistää eli puhun vain omista kokemuksistani)nimittäin minulle tai äidilleni ei ole mikään ongelma jos kieltäydyn/sanon vastaan hänelle(kun hän pyytää käymään tms..)eikä hän silloin todellakaan esim. ala syyttää miestäni ettei hän anna minun tavata äitiäni. Mutta avopuolisolleni(niinkuin exillenikin) on ollut todella hankalaa sanoa ei äidilleen, enkä nyt tarkoita että huvikseen pitäisi kieltäytyä(tai estäisin miestäni tapaamasta äitiään) vaan esim. jos olemme sopineet jo kauan aikaa sitten menevämme juhlimaan...yms..mitä tahansa muuta niin mieheni on todella hankala kiltäytyä ruokailu yms..kutsusta äidin sitä ehdottaessa.
Toivottavasti ymmärsit pointtini vaikka varmaan vähän sekavasti sen selitinkin..tms. En tiedä olisiko "itsenäisempi" oikea sana kuvaamaan äidin ja tyttären suhdetta äidin ja pojan suhteeseen verrattuna...saatan kyllä olla väärässäkin koska enhän voi puhua kaikkien miniöiden puolesta. Mutta sen voin melko varmasti sanoa, että tuskin kukaan miniä haluaa erottaa miestä äidistään totaalisesti ja minun puolestani mieheni voi tavata äitiään juuri niin paljon kuin haluaa, kunhan muistaa että olen hänen avopuolisonsa ja että meillä on oma elämämme johon tottakai myös anoppi osanansa kuuluu.
Kaikki, niin anopit, miniät kuin pojatkin ovat persoonia ja siksi erilaisia ihmisiä, joiden tulisi kunnioittaa toistensa erilaisia tapoja ja keskinäisiä suhteita.
Itse olen kaikissa ihmissuhteissani yrittänyt noudattaa vanhaa viisautta eli kohdella muita niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan =)
Minusta on sitä tavallista kultaista sääntöä vielä parempi sen kehittely, nimittäin onhan niin, että joku toinen ihminen saattaa haluta tulla kohdelluksi aivan eri tavalla kuin sinä haluat itseäsi kohdeltavan. Eli:
Kohtele muita siten kuin huomaat heidän haluavan tulla kohdelluksi, älä siten kuin itse haluat tulla kohdelluksi.
tapauksia on todella paljon, jossa vaimo haluaa katkaista kaikki suhteet miehen sukuun ja vaatii samaa mieheltään. Olen ammatissani tullut tällaisia huomaamaan Ja onhan niitä vastapainoisesti sellaisia äitejä jotka eivät otettaan halua päästää millään.
Mutta tämän pointti olikin se että aina miehen äitejä täällä morkataan mutta ei koskaan sitä omaa äitiään. Ja jos sattuu olemaan omistushaluinen itsekäs miniä niin ei ymmärrä sitten millään konstilla, että pojalla on hyvä suhde äitiinsä siskoihinsa isäänsä, veljiinsä.
Minulla oli aikoinaan todella kaamea anoppi. Piti pojistaan kiinni loppuelämänsä ja me miniät olimme aivan roska sakkia kuten lapsemmekin. Minulla oli sitten vielä kysenalainen kunnia olla naimisissa anopin lempi lapsen kanssa.
No nyt on jo anoppi ja appi kuolleet. Olimme mieheni sisaren täysvuosi päivillä ja mieheni keskimmäinen veli uhosi kännipäissään miten olen vienyt häneltä lempiveljen. Ja tämäkin veli on jo melkein kuusikymppinen.
...Yhteydenpito on oikeastikin liiallista. Mielestäni silloin, kun äidin kanssa puhelimessa juttelu alkaa häiritä normaalia arkea ja elämää.
Häirintääkin on monenlaista. Yleensä soittaja ei tiedä, mitä soiton kohde tekee, joten yleensä soittaja häiritsee aina.
Kai sitä nyt normaalia järkeä saa käyttää, ihan soittajakin? Jos joka päivä pitää soittaa (vähintään kerran), niin eikö jossain vaiheessa ihan oikea asia lopu? Jos soittaa 7.30 aamulla, eikö ole aika mahdollista ettei olla herätty? Jos soittaa klo 23 illalla, eikö tule mieleen, että on liian myöhä? Jos on tiedossa, että perhe on lähdössä reissuun, eikö tule mieleen, että voi soittaa matkan jälkeen? Tai laittaa tekstarin? Tai jos ihminen sanoo, että on juuri ruokapöydässä, voiksiko sen puhelun lopettaa ja jatkaa myöhemmin?
Ja kun koskaan ei ole mitään järjellistä asiaa. Kun asia on sitä luokkaa, että haluaa puhua kotieläimen kanssa puhelimessa ja onko siellä satanut.
Nuorena tyttönä, kun ex-poikaystäväni lähti armeijaan eiköhän anoppi tuonut mulle heti seuraavana päivänä KURKUN! Olin kyllä ihan sanaton! Lisäksi hänen kullan nuppunsa oli väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti, niin sehän oli mun vika eikä se nyt mitään jos vähän kiusoittelee, vaikka on turpa ruvella. Moni vaan on niin holhoava ja käyttäyytyy hölmösti, puolustaa henkeen ja vereen omaa poikaa vaikka ne äidin kullannuput varastais, hakkais,juopottelis...mitä ikinä...minkä muuten tuomitsisi vääräksi. Onhan mulla toki ollut vuosia mies, mutta anoppia ei koska ite se on töpeksinyt vuosia sitten, kun poika oli nuori. Yllytin kyllä miestäni "suhteeseen" äitinsä kanssa, mutta huomasin, että se tuottaa enemmän vahinkoa ja mielipahaa miehelleni joten se siitä. Jos haluaa olla yhteydessä, sama mulle en ole esteenä, mutta mulla ei ole vaan sille valehtelevalle akalle mitään asiaa. Mieheni ei ole ollut VUOSIIN yhteydessä eikä kuulemma haluakkaan, kun taustat tiedän en yhtään ihmettele! Surullista ajatella, että lapseni ei haluaisi olla meihin yhteydessä, kun kotoa muuttavat! Omalla käyttäytymiselläänhän siihenkin voi vaikuttaa.
Ehkäpä johtuu siitä, että kirjoittajat ovat etupäässä naispuolisia. Jos miehen kirjoituksia löytää, ne ovat useimmiten jotain Jallusta kopsattua soopaa. Jos palstalle saataisiin enemmän ASIALLISIA miehiä, voisi näkökulmiakin löytyä monipuolisemmin.
nimimerkki "Tane" luuraa, hän vaikutti ihan jees-tyypiltä. Hänet kyllä haukuttiin ja matalaksi pistettiin tällä palstalla, joten älkää tosi miehet vaivautuko tänne akkojen keskinäisen kehujen kerhoon, olemme niin eri planeetalta.