Kaipaan sinkkuelämää. Olen seurustellut vajaa vuoden, sain olla viikonlopun yksin, viettää ystävieni kanssa laatuaikaa, juhlittiin, ei tarvinnut ajatella mitään. Vain juhlia,pitää hauskaa. Sellaista kaipaan. Mutta ei sinkkuus ole pelkästään sitä :/
sinkkuelämää!!!
nasse
91519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaan kun siinä viikonloppujen välissä on ne surulliset 5 arkipäivää jolloin meinaa pää napsahtaa tylsyyteen ja siihen et ei oo ketään kenen kans jutella / hengailla.Kavereidenkaan kans ei jaksa viikolla pahemmin hengailla kun tulee oltua se 2-3 pv vkl yhdessä 24/vrk niin siinäkin ehtii jo pikkasen kyllästyä toisiinsa.Eli summa summarun,elämä on valintoja ja tässä yksi niistä suurimmista,tosin eipä mulla tuo homma pelkästä omasta valinnasta oo kiinni :( joten sama uskotella itselle et ei vaan malta luopua vkl-elämästä.
Nyt kyllä kävi sääliks! Kyllä sä Yrmio sen tosirakkauden vielä joskus löydät. Sitä ennen voit olla onnellinen, että saat bailata ja sinkkuilla mielin määrin.. toisin kuin me varatut naiset ja miehet.
Kerroppas sitten vielä meille kaikille sun faneilles, että oletko koskaan OIKEESTI ollut rakastunut kehenkään... Näitä sun juttujasi kun olen lueskellut, niin en ainakaan ole huomannut että olisit mitään tästä aiheesta maininnut. Varmasti monia muitakin kiinnostaa.. kun kaikkea muuta olet niin auliisti meille elämästäsi kertoillut.. ;)
oikeesti mikään ei vituta mua yhtäpaljon kuin sääli ja sen kaikki ilmenemismuodot,se on oikeesti sarjassamme kun et enää muuta vittuilua keksinyt.Enkä mä taida nyt jaksaa kertoa mitään,eikä mua nappaa enää tää koko palsta muutenkaan,samat iänikuiset jutut päivästä toiseen samoine kommentoijineen ja tyhjänpäiväisine mielipiteineen eikä mulla oo enää mitään kerrottavaa itsestäkään jtn what's the point.
..herneet ny sieltä nenästä poies!!
Vaikka seurustelet niin kai silti voi viettää yhä aikaa kavereiden kanssa ja bailatakin. Itsestähän se on kiinni.Haloo!
Tässäpä se ongelman ydin tulikin. Miksi jotkut, sinä mukaan lukien, unohtavat ystävänsä siinä vaiheessa kun alkaa seurustelu ? "Olen seurustellut vajaa vuoden, sain olla viikonlopun yksin". Niitä kaveri suhteitakin tulisi muistaa hoitaa seurustelun ohessa. Vaikka seurustelu on mukavaa niin silti pitäisi "ottaa" sitä aikaa välillä ihan omille kavereille eikä koko ajan roikkua toisen käsipuolessa kiinni. Pahimmassa tapauksessa käy niin että eräänä päivänä niitä kavereita ei enää olekaan jos ei pidä niihin yhteyttä.
Miksi seurustelu ja kavereiden kanssa juhliminen on toisiaan poissulkevia?
En tiedä, mutta olen joskus ihmetellyt samaa asiaa. Nuorna poikana minulla oli eräs hyvä kaveri, mutta ah ja voih, hän löysi ensimmäisen tyttöystävänsä. Puoleen vuoteen en käytännössä kuullut tyypistä mitään, ja aina kun soitin hänelle tai ajattelin käydä hänen luonaan, ei hänellä ollut aikaa, eikä ilmeisesti kiinnostusta, kun oli tyttöystävä. Sitten minun seurani alkoi kelpaamaan, kun tuli ero ja mieli oli maassa.
Silloin vannoin, että kun minä löydän tyttöystävän, niin en varmasti hylkää kavereitani. Onneksi myöhemmin, kun muut kaverit alkoivat seurustelemaan, ei samanlaisia "hylkäämisiä" ilmennyt. Kaikkien ei tarvitse oppia kantapään kautta.
Jos haluat olla sinkku niin lopeta seurustelu. Täysin oma valinta, kukaan ei pakota seurustelemaan. Kaikkea ei voi saada eli yhtäaikaa sitoutuminen ja seurustelu, vain seurustelun hyvät puolet ja samanaikaisesti sinkkuelämän plussa puolet. Elämä on valintoja.