Mun mielestä netti on yksi hyvä paikka josta löytyy seuraa. Itse pistin deittinettiin ilmoituksen ja heti yksi hyvännäköinen, mukava, asiallinen ja ystävällinen mies vastasi ilmoitukseeni. Sähköpostia lähetellen olemme tutustuneet toisiimme jo kolme kuukautta. Ikäeroa meillä on vain vuosi, minä 23 hän 24. Vielä emme ole tavanneet toisiamme. Minulla on ihan sellainen tunne, että tästä voi tulla vielä jotain vakavampaakin.
Olisi kiva saada mielipiteitä!
Olisi kiva saada mielipiteitä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mihin sinä mielipiteitä tarvitset? Toiset toivottavat sinulla onnea, ovat innoissaan puolestasi, loput paasaavat herttaisen vakuuttuneina siitä, kuinka netistä löytyy vain "kuolaavia ja läähättäviä nörttejä" eivätkä he itse voisi tutustua Internetissä ihmisiin (koska, ja tämän he jättävät sanomatta, vaikka "oikeassa" elämässä voi valehdelle ihan yhtä hyvin kuin netissä, ei "oikeassa" elämässä voi valehdella ulkonäköä, ja sehän se on tärkein, että on tarpeeksi hyvännäköinen että kehtaa kavereille esitellä).
Henkilökohtaisesti toivon sinulle/teille onnea. Ehkä siitä tulee jotain, ehkä siitä tulee jotain muuta, ehkä siitä ei tule yhtään mitään, kuka tietää, mutta ainakin on iloista huomata, että jotkut viitsivät vielä yrittää. Minä en ole rakkautta löytänyt netistä ainakaan toistaiseksi, mutta ystäviä olen kyllä saanut.
itsekin olen löytänyt elämänkumppanin netin kautta,joten toivotankin sinulle ja ystävällesi onnea.
Muistakaa kuitenkin antaa itsellenne aikaa, älkää hätäilkö,tutustukaa live-elämässäkin kunnolla.
Meillä kävi niin että olimme sähköpostitse useamman kuukauden ajan yhteyksissä ,juttelimme mesen kautta ja chatissä ...sitten viimein kun tapasimme livenä,tuntui kuin olisimme tunteneet jo vuosia ja lopulta kumpasellekin kävi niin että ihastuminen vaihtui rakastumiseksi.
Ja nyt me elelemme yhdessä samankaton alla.
Iloista syksyä kaikille toivotellen
Meille kävi kans niin, että sitten kun tapailtiin livenä, rakastuttiin. Me ollaan nyt naimisissa. Kirjoittelun kautta oppi tuntemaan toista paljon enemmän kuin mitä olisi juttelemalla voinut vaikka vuodessa oppia, niin kolmen kuukauden kirjoittelu opetti tosi paljon. Meilläkin on sellainen tunne, ttä ollaan tunnettu toisemme monia vuosia. Seurusteltiin 2 vuotta ennen naimisiin menoa. Ollaan molemmat 28v. Eipä olisi uskonut, että kuitenkin sitä netin kautta löysi sen oikean. :)
Jollakin on sentään positiivisiakin kokemuksia. Hyvä niin. Itselläni taas päinvastaisia kokemuksia. Meilailu saattaa tuntua kivalta, ajatukset menee samaa rataa ja tuntuu siltä että tässä se nyt on. Sitten kun tapaa livenä niin joutuukin huomaamaan että ei se niin ollutkaan, milloin mistäkin syystä. Juttu ei vaan luista live tilanteessa, ulkonäkö ei kiinnostakaan, toinen ihastuu ja toinen ei, tai ehkä ei kumpikaan. Ei tunnu kumppania löytyvän ainakaan netistä :(
Kannattaa jutella vaikka mesessä,skypellä,webbikameran kanssa tai esim. puhelimessa. Ei jää sitten niin paljon ennakkoharhaa tapaamiseen.
En minäkään netistä ole seuraa löytänyt vaikka olen kymmenien kanssa mailaillut, chattaillut ja parikymmentä niistä tavannut livenäkin. Ei ole kolahtanut mainitsemastasi syistä milloin mistäkin puolin tai toisin tai molemminpuolin.
On se kovaa, kun on sille sähköpostikumppanille kuvitellut kaikenlaisia ihania ominaisuuksia, mutta sitten se onkin tavallinen ihminen :-
Netistä löytää sitä paremmin seuraa mitä vähemmän poikkeaa yhteiskunnan normeista. 1: opiskelu, 2: työ, vaimo, lapset ja kaksi autoa, 3: eläkevuodet.
Joillekkin varsin vähän mainitsemiasi normeja täyttävillehän netti just on ihan omiaan.Mullakaan ole yhtään autoa:D
Ihan joka lähtöön:)Mä olen sitä mieltä,että onnea teille kyyhkysille:)