Juttelin tuossa pari viikkoa sitten erään pojan kanssa hänen naissuhteistaan.. Mietityttämään jäi sellainen seikka, että tämä tyyppi kertoi kyllästyvänsä näihin tyttöystäviinsä aina jossain vaiheessa. Ja sen takia siis on edelleen sinkku.
Mistä johtuu tämä "kyllästyminen"? Kenties siitä, ettei sitä oikeaa ole vielä tullut kohdalle, jolloin tietenkin on parempi panna pelit heti poikki, kuin jatkaa sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei ns. kolahda??
Kiinnostaisi nyt tietää, että onko miten yleistä, että seurustellaan ihan vain "tavan" vuoksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Mielestäni on todella outoa, jos jatkaa suhdetta, eikä kuitenkaan ole siinä täysillä mukana. Siis kemiat jne. you know.. Ja sitten vaan samalla käydään baareissa bailaamassa siinä toivossa, että se oikea joskus sitten sattuisi tulemaan kohdalle. Elikkä siis "mieleltään" sinkkuna vaikka onkin jonkunlaisessa suhteessa toisen kanssa...
Mistä johtuu tämä "kyllästyminen"? Kenties siitä, ettei sitä oikeaa ole vielä tullut kohdalle, jolloin tietenkin on parempi panna pelit heti poikki, kuin jatkaa sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei ns. kolahda??
Kiinnostaisi nyt tietää, että onko miten yleistä, että seurustellaan ihan vain "tavan" vuoksi, ettei tarvitsisi olla yksin. Mielestäni on todella outoa, jos jatkaa suhdetta, eikä kuitenkaan ole siinä täysillä mukana. Siis kemiat jne. you know.. Ja sitten vaan samalla käydään baareissa bailaamassa siinä toivossa, että se oikea joskus sitten sattuisi tulemaan kohdalle. Elikkä siis "mieleltään" sinkkuna vaikka onkin jonkunlaisessa suhteessa toisen kanssa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan näin teoriapohjalta minusta _tuntuu_, että tuo on hyvinkin yleistä. Päätellen ihan vaikka siitä, kuinka neuroottisesti täälläkin kerrotaan, kuinka joka viikonloppu käydään viihteellä parikin kertaa vain siksi, että löytyisi joku, edes joku. Pelkästään tälläkin palstalla käy joka ainoa päivä selväksi, kuinka ihmiset HALVEKSIVAT yksinelämistä ja säälivät yksineläjiä. Minusta se kertoo jotain, mikä voisi olla vastaus kysymykseesi.
Olen joskus jutellut kavereiden kanssa tästä aiheesta ja yllättävän moni on myöntänyt että tulee seurusteltua tosiaan vain sen takia että yksin on tylsää ja ainakin saa seksiä suht usein kun seurustelee. Itse olen ollut aina sitä mieltä että en ala seurustelemaan vain seurustelun takia. Tosin nykyään kun tuo kumppanin löytäminen tuntuu olevan jokseenkin vaikeaa edellisen suhteen päätyttyä, niin olen itsekin pohtinut että pitäiskö tosiaan alkaa seurustelemaan vain ikään kuin harjoitus mielessä. Ja saishan sitä seksiäkin silloin. Näin sinkkuna kun ei kovin usein sitä tilaisuutta ole. Toisaalta, mistäs sitä "oikeaa" voisi löytyäkään jollei kokeile sitä seurustelua eri kumppaneiden kanssa ;).
Jossain vaiheessa huomaa että juttu ei toimi, vaikka se aluksi oli ihan kivaa. Toisaalta voi ajatella että jos jossain vaiheessa alkaa tylsistyttämään niin se menisi ohi ja homma alkaisi toimimaan sen alkuhuuman jälkeenkin.
Mulla on jotai 5 vuoden juttua ja sitä pidemmälle ei olla sitten menty. Pakko tunnustaa että siinä vaiheessa kun mua ei ole enää kiinnostanut olen alkanut käyttäytymään huonosti, välttelemään toista, muuttanut toiseen kaupunkiin(työn perässä, en siis erotakseni), pari kertaa vaan laittanut poikki, toinen ei sitten ole halunnut seksiä kun mä oon ääliö, läheisyys mennyt. Mut on jätetty kerran aika pahasti ja yllättäen ja siinä sitten sain oman ansioni mukaan.
No mä en ainakaan seurustele ihan muuten vaan ja odottele jotain parempaa, kyllä siinä jotain pitää olla että viittii yleensä olla toisen kanssa ja seurassa. Mä tarvitsen pienen tauon seurustelujen välissä, en osaa hypätä suhteesta toiseen. En myöskään osaa pitää kahta naista yhtäaikaa, kun tulee vaan huono omatunto, ehkä oon siinä mielessä nörtti tai sitten vaan ajattelen et se on jotenkin perseestä sellanen pettäminen ja kieroilu.
niin se luuseriuden pelko....
...huonon kaverin kanssa. Sanoo vanha sananlaskukin ja pitää edelleen paikkansa.