Mitä mieltä olette, onko mitään toivoa tai mitä voisi tehdä saadakseen kaiken vapaa-aikansa kaljotteluun ja vinkutteluun käyttävän miehen takaisin maan pinnalle reaali-elämään ?
Kotielämä ei enää suju missään muodossa ainaisen kaljottelun seurauksena. En usko sellaista naista olevan maailmassa joka jaksaa vuosikausia "miellyttää"
joka ilta kolmessa promillessa kotiin tulevaa henkisesti "vaippa-ikäisen" tasolla olevaa narsistista miestä.
Kaljottelija tietenkin näkee asian toisin päin itselleen eduksi: kun mikään ei suju, juon kaljaa. (marttyyri, aina löytyy joku syy juoda))
Nyt alkaa kaikki hyvät neuvot loppua.
Mitä tehdä tämän tyypin kanssa, jolla ei ole minkäänlaisia inhimillisä tunteita lähimmäisiään kohtaan ?
Aikuistumisvaiheessa olevat lapsetkaan eivät juuri häntä halua enää tavata. Hänestä sekin on lasten välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja ymmärtämättömyyttä.
Kelle pitäisi hankkia apua ja mistä kun ongelmien aiheuttaja ei tunne mitään tehneensä ja kaikki muut ovat syyllisiä kaikkeen ?
Siihenkin, että hänellä huonommin kuin joskus nuoruusvuosina oli.
Hänelle ei koskaan tule mieleenkään, että hän on se josta kaikki on lähtöisin ja joka aiheuttaa kärsimyksiä ja tunnevammoja muille.
Nopeasti tepsivää keinoa ei ole, sen tiedän. Mitä muita vaihtoehtoja on ?
Kaikki, ihan kaikki, rajutkin kommentit ja neuvot ovat tervetulleita !
Omat loppuivat jo aikaa päiviä ja tuska kasvaa liian suureksi.
Kotielämä ei enää suju missään muodossa ainaisen kaljottelun seurauksena. En usko sellaista naista olevan maailmassa joka jaksaa vuosikausia "miellyttää"
joka ilta kolmessa promillessa kotiin tulevaa henkisesti "vaippa-ikäisen" tasolla olevaa narsistista miestä.
Kaljottelija tietenkin näkee asian toisin päin itselleen eduksi: kun mikään ei suju, juon kaljaa. (marttyyri, aina löytyy joku syy juoda))
Nyt alkaa kaikki hyvät neuvot loppua.
Mitä tehdä tämän tyypin kanssa, jolla ei ole minkäänlaisia inhimillisä tunteita lähimmäisiään kohtaan ?
Aikuistumisvaiheessa olevat lapsetkaan eivät juuri häntä halua enää tavata. Hänestä sekin on lasten välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja ymmärtämättömyyttä.
Kelle pitäisi hankkia apua ja mistä kun ongelmien aiheuttaja ei tunne mitään tehneensä ja kaikki muut ovat syyllisiä kaikkeen ?
Siihenkin, että hänellä huonommin kuin joskus nuoruusvuosina oli.
Hänelle ei koskaan tule mieleenkään, että hän on se josta kaikki on lähtöisin ja joka aiheuttaa kärsimyksiä ja tunnevammoja muille.
Nopeasti tepsivää keinoa ei ole, sen tiedän. Mitä muita vaihtoehtoja on ?
Kaikki, ihan kaikki, rajutkin kommentit ja neuvot ovat tervetulleita !
Omat loppuivat jo aikaa päiviä ja tuska kasvaa liian suureksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siinä neuvoni.
Sama ongelma minulla. olen yrittänyt kaikkeni ja sitten rupesin tutkimaan kirjallisuutta alalta.
Monien lukemieni kirjojen yksi lause iski tajuntaani, se meni jotenkin näin:
Kun alkoholisti/juoppo on tarpeeksi (liikaa ja liian kauan) juonut hän alkaa kääntää asiat omaksi parhaakseen (hänhän on se "hyvä ja väärinymmärretty ihminen" niin kauan kuin juopottelu/sairaus kestää) ja hän menettää kosketuksen omaan aitoon tunneminäänsä.
Hän menettää kosketuksen aitoon tunneminäänäsä.
Siinä se pähkinänkuoressa.
Hän on muuttunut toiseksi ihmiseksi, joka ei enää välitä mistään eikä kenestäkään.
Se "toinen mies" ilman viinaa oli saattoi olla hyvinkin mukava mies.
Olen itse päässyt tähän asti ja odotan kuin kuuta taivaalta, että pääsisin taas pyklän eteenpäin.
siksi odotan myös paljon vastauksia kysymykseesi, jonka itse olisin voinut ja halunnut esittää.
mikä keino voisi tepsiä ?
se sun alkkis on liian vähä-älyinen tajutakseen minkälainen nainen hänellä on - ja kuinka vähän hän itse tajuaa mistään.
olet helmiä sioille. yritä päästä irti tyypistä.
Apua kyllä löytyy, mutta avusta ei ole hyötyä, jos asianosainen ei sitä tunne tarvitsevansa (kokemuksesta). Ainoa keino kaikista olemassa olevista joka on toiminut on uhkailu. Uhkaat lähteä ja viedä nyt jo isäänsä kyllästyneet lapset mukanasi. Jos olet jo kokeillut, mutta et toteuttanut kun muutosta ei tule, on uhkaus turha.
Alkoholismi, mistä tässäkin on kyse, on sairaus ja "potilas" sairauden tunnoton. Hänen sairautensa kuitenkin haittaa muiden kanssaeläjien elämää, joten kaikkein paras vaihtoehto on muuttaa pois. Jos hän itse ei halua parantua, ei parannusta ole näkyvissä ehkä koskaan.
On kuitenkin tärkeää, että punnitset elämääsi tarkoin kaikilta osin, ennenkuin teet päätöstä suuntaan tai toiseen. Sinun on tehtävä joskus asioita SINUN ehdoillasi eikä hänen. On tervettä eikä sairasta olla jollaintapaa itserakas ja ajatella omaa parasta tietyissä asioissa.
En halua kuulostaa katkeralta, mutta kirjoituksestasi päätellen en osaisi odottaa muutakuin saman menon jatkuvan. Oletan hyvin suuresti, että oma elämänlaatusi kohoaisi huomattavasti jos hankkisit oman elämän ilman puolisoasi.
Yst. terv. ja jaksamista sinulle toivottaa DinaGirl
Ensin kannattaisi käydä Al-Anonissa. Sieltä löytyy kohtalotovereita, jotka ymmärtävät, millainen sairaus alkoholismi on. Sitten on jo helpompi päättää, jättääkö tämän sairaan miehen, vai kestääkö elämää hänen rinnallaan.
Ei ole toivoa, jos mies ei tajua itse omaa tilaansa. Se pitäisi saada ensin jakeluun. Viinan juomiseen löytyy aina syy -sitä se alkoholismi on. Olen itse mies ja sen verran on jo kokemusta, ettei alkoholistin ehdoilla kannata käydä elämään.
Ammennan kaiken näistä vastauksista, jo se oli iloinen ja vähän voimia lisäävä yllätys, että joku vastaa. Ihmisarvoni omissa silmissäni on alkanut huomattavasti laskea tässä vuosien myötä ja nämä ovat asioita, jotka olen joutunut salamaan pääosin omilta sukulaisiltani ja miehenkin.
Ne on ne "kulissit" ja halu hoitaa omat asiansa omin nokkinensa.
Yksi asia muitten hyvien pointtien joukossa, oli muistutus siitä että:
"ei ole toivoa, jos mies ei tajua omaa tilaansa."
Millä keinoin alkoholistin, (miehen tai naisen)
voi saada tajuamaan tilansa ?
Voiko siihen ylipäätänsä paljon vaikuttaa ?
Vaikka teksin mitä, perille ei mene.
Kaikki ilmeisesti jatkuu näin, niin kauan kun hän luulee, että kaikki voi jatkua ennallaan ?
Pihalle potkiminen tuntuu raa'alta.
Minun tapuksessani ei tule kysymykseen, että voisin lähteä mihinkään. Olen itse maksanut asunnon, jossa elämme.
Hulluuden huippu "höösätä" tällaista ongelmaihmistä, joka itse ei näe syytä mihinkään muutokseen ?
Missähän niitä AA-juttuja läheisille olisi Helsingissä? Asun aika keskustassa.
Energiaa ottaa itse selvää mistään ei juuri enää ole. Parilla harvalla ystävälläni tuntuu menevän niin hyvin, etten kehtaa kertoa totuutta heille. Tuskin heitä kiinnostaisi.
Olen vajonnut aika pahasti suohon, vai mitä ?
että ukko on juoppo. Miksi kuvittelet, että ystäväsi eivät tiedä? Entäpä jos hölläisit kulisseista?
Olisi helpompi elää, kun ei tarvitse teeskennellä. Ehkäpä se suorastaan lähentäisi sinua ihmisiin, nyt tunnut aika itseriittoiselta.
Suosittelen vilpittömästi alanoniin menoa.
Itse olen joskus aikoinaan epätoivoisesti yrittänyt raitistaa rapajuoppoa, tiedän miten turhauttavaa se on. Stressi syö ja vanhentaa sinut ennen aikojaan, mieti mitä todella haluat elämältäsi.
Aiemmassa ketjussa kerroinkin jo omia pelkojani asiasta alkoholin vaikutus suhteeseen.
ei voi pitää kaikkea sisällä, eikä ole syytä ylläpitää kulisseja; nämä asiat vain saavat olosi tuntumaan yhä pahemmalta eikä miehesikään välttämättä pidä touhuansa vakavana, koska siitä ei puhuta ns. julkisesti. hän voi kokea sinun yrityksesi avaa asiaa pelkkänä "naputuksena".
läheisten tuki ja ymmärrys taitaa kuitenkin olla avainasemassa alkoholistin paranemisessa. miehesi on kuitenkin aikanaan saanut sydämestäsi paikan, joten hyvää täytyy hänestäkin löytyä pinnan alta.
olisiko sinun mahdollista keskustella asiasta muutaman oman läheisen ja miehellesi läheisten ihmisten kanssa, saada heidät ymmärtämään pelkosi ja huolesi miehesi käytön suhteen. sinäkin tarvitset apua, jotta voisit jaksaa. asiaa voisi auttaa, jos joku miehellesi läheien sukulainen osaisi kertoa hänelle miten juominen vaikuttaa suhteeseenne ja erityisesti sinuun. näin siis, jos uskot ettette onnistu kahdestaan käymään näitä asioita läpi ilman syyttelyä ja riitaa. minun itseni on hankala keskustella kumppanini kanssa, koska tilanne kummasti kääntyy päälaelleen; minä ylireagoin hänen käyttöönsä ja tunnen pian olevani se "pahis". moni riippuvainen ei halua uskoa pahaa itsestään, ja kieltäytyminen on ainakin alkuvaiheessa sääntö. missään nimessä asiasta ei pitäisi tulla tabua, tai tilanne vain pahenee.
alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin. lähtökohtana on riippuvuussuhde, eikä sitä pysty hallitsemaan. koita muistaa tämä ja pyydä tukea muilta.
harva juoppo tai sanotaanko alkoholista riippuvainen on siitä eroon päässyt.
Ei näytä oikein hyvältä.
helppo olisi sanoa, että jätä se äijäsi. mutta sekään ei ole helppo ratkaisu.
alkoholismi on siitä paha sairaus, että sairastuneen täytyy itse haluta paranemista.
mikään muu "lääke" ei siihen auta.
vaikea tilanne toden totta.
Koeta pärjätä, ehkä aika hoitaa homman jollain tavalla.