Miten reagoisit, jos saisit tietää, että poikaystävääsi / avomiestäsi / aviomiestäsi ei hetkauttaisi lainkaan se, että sinun ystäväsi tulisi hakatuksi oman poikaystävänsä / avomiehensä / aviomiehensä toimesta? Eihän tuollaisesta tarvitse mitään showta vetää, varsinkaan jos ei itse ole läheinen ko. uhrin kanssa. Mutta silti?
Miten reagoisit?
kymymys
71041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pisti kyllä miettimään. Tähän mennessä miehet on aina reagoinut suurinpiirtein kysymällä, pitääkö se tyyppi käydä hakkaamassa tms. Kai se välinpitämättömyys herättäisi kysymyksiä miehen omista toimintatavoista. Toivoisi ainakin jonkinlaista kommenttia, joka osoittaisi, ettei mies hyväksy naisten hakkaamista.
Kyllä mä olisin ainakin ihmeissäni. Tähän mennessä kaikki on hiiltynyt ihan totaalisesti, jos on kuullut jotain tollasta. Miehillä kun on se periaate, että naisia ei hakata ja jos joku niin tekee, niin sitä hakkaajaa ollaan salamana valmiit vetään turpaan...
alkaa epäilemään hyväksyykö tämä naisen hakkaamisen.
ainakin oma poikaystäväni on kauhuissaan lehtijutuistakin, joissa mieson hakannut naisen niin saati jos se olisi joku tuttu.
Tuli tässä mieleen exäni, joka ei paljoa välittänyt, jos joku nainen sai turpiinsa mieheltään. Me seurustelimme viisi vuotta. Neljäntenä vuonna sain sitten itsekin kokea, kun hän suutuksissaan alkoi minua repiä ja läiskiä. Siitä voisi päätellä, että välinpitämättömyys on väkivallan hyväksymistä ja sitä saattaa jopa se välinpitämätön henkilö käyttää itsekin jossain vaiheessa. Minä jätin hänet heti ensimmäisestä väkivaltaisesta käyttäytymishetkestä. Seuraavalla viikolla pakkasin ja muutin pois. En hyväksy väkivaltaa. Minua voi lyödä kerran ja se on ensimmäinen ja viimeinen kerta. Sellaista en ala katselemaan.
Nykyinen mieheni kyllä reagoisi tuollaiseen heti. Hän sanoisi, että pitääkö sanoa jätkille, että käydään sitä äijää vähän kouluttamassa, että oppii sekin tavoille. Hän ei hyväksy naisten hakkaamista eikä muutakaan väkivaltaa. Tiedän tapauksen, jossa hän oli käynyt puhumassa jollekin miehelle, joka oli lyönyt vaimoaan. Kun se tilanne ei siitä parantunut, tämä mieheni parin kaverin kanssa auttoi sitten tätä naista ja niitten kahta lasta muutossa pois sieltä, kun muuten se hullu ukko ei olisi edes antanut sen naisen muuttaa sieltä pois. Mieheni on sitä mieltä, että tuollaiset öykkäriäijät pilaa sitten kunnollistenkin miesten mainetta. Onneksi kuitenkin totuus on se, ettei kaikki mihet ole kuitenkaan sikoja. :) Onneksi!
Myötäilisin vaimoni tunteita, mutten varmasti olisi lähdössä hakkaamaan sitä miestä tai edes uhoaisi sillä. Eihän minulla oikeasti ole tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Voi olla, että ko. tapauksessa tyttöystävä on ensi itse käynyt poikaystävänsä kimppuun. Sitäkin näkee.
Eli koska en tietäisi faktoja, en ottaisi kovin jyrkkään kantaa suuntaan tai toiseen. Ja ei, en ole hakkaamassa omaa vaimoani tai koskaan hakannut häntä.
Kiitoksia vastanneille. Kyllä tuo minutkin yllätti. MUTTA puolustukseksi sanottakoon, että tiedän, ettei mies missään nimessä hyväksy naisen - tai kenenkään muunkaan - hakkaamista. Hän vain on luonteeltaan jotenkin välinpitämätön, jos asia ei kosketa suoraan häntä tai jotain läheistä (esim. äiti, sisar, minä). Sama se on uutisia katsottaessa, minä kauhistelen ja nieleksin kyyneliä, toinen pieraisee ja vaihtaa kylkeä =) Mutta ehkä minä tavallaan (en tässä tilanteessa) tarvitsekin tasottelijan kumppanikseni, etten pakkaa kasseja ja syöksy vesikanisteri kainalossa keskelle Afrikkaa sen kummemmin asiaa ajattelematta.
Mutta tuosta mainitsemastani tilanteesta kyllä hieman harmistuin. Veljeni esimerkiksi olisi heti kysynyt, että tarvitsenko kyytiä tämän ystävän luokse, tarvitseeko hän yöpaikkaa, jne.
Minä olen samantyylinen kuin tuo kuvaamasi mies. Olen jo aikapäiviä sitten tiedostanut, etten voi pelastaa koko maailmaa. Voin vain tehdä oman osuuteni ja sillä selvä.
Olen muuttunut aika kyyniseksi väkivallan suhteen. Kyynisyyteni johtuu lähinnä Suomen virkamiesten suhtautumisesta. Hakkaa joku, ja saat päänsilityksiä pari kuukautta ehtoollista. Tulee jotenkin turhauttava olo, kun itse kuitenkin olisi valmis antamaan paljon enemmän. Toisaalta jos menet itse vaikka perheriitaan väliin, saat parhaassa tapauksessa nyrkkiä molemmilta osapuolilta haasteen käräjille. Ei paljon huvita sotkeutua muiden asioihin, kun tietää miten asiat ovat.
Tai entäs se, mitä eräs ystäväni kertoi? Hänen ystävänsä, jota en tunne, oli miehensä hakkaamana pitkään. Lopulta nainen päätti erota, ja pyysi muutaman ystävänsä avuksi ja turvaksi tavaroita hakemaan. Ystävät auttoivat asunnon etsimisessä ja muutossa. Nainen aloitti uuden elämän - niinhän sitä luulisi. Asui pari kuukautta omassa kämpässään, kunnes palasi takaisin miehen luo. Viimeksi kun asiasta jotain kuulin, hakkaaminen jatkui.
En sano, että hakattava itse olisi syypää hakkaamiseen. Olen vain erittäin kyyninen. Pidän oman pesäni puhtaana, ja se riittää minulle. Muu on ekstraa, jota teen, jos huvittaa.
Ajatellaan vaikka suuronnettomuutta jossain muualla. Talvella tsunami iski Aasiassa. Monet täällä itkivät ja surivat, vaikkei heillä ollut ketään tuttuja kuollut tai vaarassa. Eihän uutinen minusta mukavalta tuntunut, mutta mitä minun suremiseni olisi auttanut uhreja? Ei mitään. 100 euroa Punaiselle ristille auttaa jo paljon enemmän.