Ovatko naiset kiitollisia?

Ehkä asia tuli hiukan kärjistettynä, mutta tässä, mitä kirjoitit, on pirusti perää.

Eipä toi nyt mielestäni oo sellanen mies/nais-juttu, vaan ihan täysin luonnekysymys.

te oikeesti elätte? Onko se naisen vika, jos äijä on valinnut kumppanikseen ainaisen narisijan/kiittämättömän paskan? Ite olette valintanne tehneet.

Juuri viikonloppuna vanha opiskelukaveri-tyttö tuli kylään luokseni. Hän kertoi seurustelleensa jo yli vuoden. Siinä kun pari päivää kuuntelin hänen juttujaan, totesin, etten ikinä enää halua majoittaa tuota tyttöä luokseni, sillä hän pilasi minun viikonloppuni: jatkuvalla narinalla, joka ikinen asia oli narinan arvoista, hän mainosti, kuinka hänellä on vain merkkivaatteita yms. Jopa sekin, kun hänen junansa myöhästyi oli suunnilleen minun vikani. Koska Helsinginjunat on Aina myöhässä. Mulla paloi pinna niin täysin. Silti nielin kaiken paskan mutta samaan hengenvetoon ihmettelen, että millainen ääliö sen ukko mahtaa olla, kun kestää tuota narinaa. Raivostuttavaa.

auliisti-mutta siitä on hurjan kauan.
Olin ensimmäistä kertaa miehen käsittelyssä teltassa.Kerron koko jutun..asuimme omakoti talossa.Siitä meni autotie ihan vierestä ja yks tyyppi kylltä ajeli ja hidasti aina ohi ajaessaan..kerran sitten jossain pyyteli minua telttaansa.Ja meninhän minä-yöllä,luonto kun veti.Pitelin ensi kertaa kivikovaa penistä kädessäni ja se mies hieroi oikeasta paikasta,tarpeeksi hellästi ja tarpeeksi kauan.Eikä vaikuttanut pitkästyneeltä eikä yhtään kärsimättömältä.Sain ensikertaa mieheltä orgasmin ja hoin kiitos,kiitos...miestä hymyilytti..mutta ei pahalla.Mies oli minua kai aika reilusti vanhempi,eikä nainut minua oli vain käsipeliä.Jäi vaan kiva muisto.

Tykkään "palvella" miestä toisinaan enemmän. En ole missään orjuutus suhteessa, mutta on kiva tehdä vaikka vain leivät ja viedä kahvia, kun mies kattoo uutisia. Itselle palvelu on aina pelannut ja se on kiva toteuttaa silloin toiveita, kun asiat sujuu kumpaankin suuntaan. Toki minulla ei ole kuin yksi kokemus, kun mies on enemmänkin ollut valmis tekemään vuokseni ja se sai minut takajaloille kuitenkaan mitään kohtauksia ei siinä episodissa ollut. Kuitenkaan en halua olla toisen (lue miehen) elätettävänä vaan maksetaan eläminen puoleksi ja ostan sen itse mitä tartten. Tämä "vaatimattomuus" toki voi juontaa jo kotona kun oli se ainainen marina ettei meillä ole varaa. Olen kyllä joissain oikeastaan aika monissa kavereissani huomannut sen että ovat tosi kiittämättömiä vaikka mies tekisi mitä tahansa. Kai sitä on molemmissa sukupuolissa, sinun näkökulma on tietenkin miehinen ja kohdistuu naisiin. Ehkä nainen tottuu liian hyvään kohteluun ja ajattelee että aina se palvelee ja maksaa kun tähänkin asti, mikä ei varmasti pidä paikkaansa kun marginaali tapauksissa jos itse ei tajua toisen tunteita ja hyväksikäyttöä, varmaan tulee se päivä kun on kengän kuva perseessä.

Lyhyesti vastattuna kyllä!

Kiittämättömyys on ihmisille, ei pelkästään naisille, tyypillinen ominaisuus.

Uhraudutko väärälle naiselle, sellaiselle, joka ei halua sitä sinulta.
Minulla on eräs mies, tuttu, jolla on kai jotain muuta mielessä :) Hän sitten on tehnyt kaikkensa, uhrautunut liikaa, ollut kamalan kohtelias jne
Minä en vain voi vastata, koska tiedän hänen tunteensa enkä voi vastata niihin. Minä en tunne häntä kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Nytkin hän on suuttunut minulle, oli eräs juttu, jonka kyllä huomioin ystävällisesti ja kohteliaasti. Mutta en sydämen kuvin, valitettavasti en voi sitä tehdä. Koska se olisi valehtelemista. Liika on liikaa..
Itse asiassa minua välillä ärsyttää todella paljon se huomio, mitä hän kohdistaa minuun.

Sitten toinen juttu, mitä auttamista se sellainen on, josta odotetaan kiitollisuutta. Se ei ole aitoa auttamista. Auttaminen ei tapahdu auttajan ehdoilla, sen pitäisi olla pyyteetöntä. Toista ei pidä ahdistaa sillä.

Näin..

Pitää paikkansa ja koska tiedän oman arvoni, olen aina ollut kova pala naisille. Kun heille ilmenee, etten ole mikään pompoteltava ritari tai "tosimies", ensimmäinen reaktio on yleensä hämmennys, sitten turhautuminen ja lopuksi suuttuminen. Naiset taantuvat viisivuotiaan asteelle ja alkavat kohdella minua lapsellisesti. Naisten omahyväiselle huomionkipeydelle ei näyttäisi olevan mitään rajoja.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu sillä kiitollisuuski on keino hallinnoida toista. Siiis että odottaa tai vaatii kiitollisuutta asioista.
Tietenkin tervettä järkeä täytyy käyttää ja jokainen kykenee arvioimaan onko suhteen ottaminen ja antaminen tasapuolista vai käyttääkö toinen hyväkseen.
Itse olen kiitollinen mieheni tarjoamasta avusta ja asioista, mutta hyvin herkästi riitatilanteessa otetaan kiitollisuus esiin epämääräiseen tyyliin "olen tehnyt sitä sun tätä, et ole tarpeeksi kiitollinen kuin viitsit valittaa tuollaisesta".

Siksi minusta jokaisen ihmisen olisi huomattavasti tärkeämpää tehdä hyviä asioita toiselle sen takia että haluaa, ei siksi että helpottaa sillä tiettyjä elämän kulkuun liittyviä asioita ja odottaa vastapalvelusta. Jos ei tänään niin joskus.