Mistä helvetistä johtuu, että yksinolo kyllästyttää ja ahdistaa, mutta heti kun on mahdollista lähteä vaikka treffeille, niin rupee ahistaa kahta kauheemmin? Oonko mä vaan tottunu olee yksin, vai mikä mättää? En kuitenkaan jännitä itse treffeille menoa, mutta aina mietin kuumeisesti jotain syytä miksi en lähtisi... Ja yleensä se on ulkonäkö. Olenko mä niin ulkonäkö keskeinen? Vai täh??
Why?
katsink
4987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei treffeille lähteminen ole mikään aviolupaus; ei kukaan ole sinun vapauttasi riistämässä vain ensitapaamisen perusteella...
Älä ota deittejä niin kamalan vakavasti, vaan mene mieli avoinna tutustumaan uusiin ihmisiin :)
Sinunlaiset tapaukset voisi hilata perseensä pois näiltä palstoilta. Tuotte palvelun tasoa alas ja tuotatte pettymyksiä ihmisille.
"Tuotte palvelun tasoa alas ja tuotatte pettymyksiä ihmisille".
Tuskin kukaan ihan tarkoituksella lähtee pettymyksiä tuottamaan. Kokeneempaakin saattaa pitkän yksinolon jälkeen vähän jännittää.
Mutta kuten edellisessä vastauksesta kävi ilmi, ei treffeille meno mikään avioliittolupaus ole. En koskaan laita treffi-ilmoitukseen mainintaa tositarkoituksella, koska se tuntuu merkkaavan joillekin sitä, että on valmis välittömästi lyömään hynttyyt yhteen ja ryhtyä pentuja tehtailemaan.
Minua epäilyttävät suuresti ihmiset, jotka väittävät, että ketä tahansa sopivilla kriteereillä varustettu kelpaa kumppaniksi. Missä on tunteet, jotka kasvavat ajan kanssa. Deittailu on mitä suurimmassa määrin katsastelua, että voisko tämä ihminen kiinnostaa vaiko eikö.
"En koskaan laita treffi-ilmoitukseen mainintaa tositarkoituksella,"
Itse olen huomannut sellaisen että on aivan sama mihin kategoriaan sen ilmoituksen laittaa. Kyllä treffeillä lähtijät aina kuitenkin ajattelee että jospa tuo olisi "se oikea" ja tästä tulisi jotain vakavaa. Ei siellä kukaan sillä mielellä oikeasti ole että löytyisi "vain" ystävä.