Olen parisuhteessa elävä nuori nainen ja mietin tällaisia:
Kuinka paljon miehelle merkitsee muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen kumppaninsa ulkonäkö? Siis ihan kotioloissakin kaksistaan?
Mulla on hirveä kompleksi ulkonäöstä. Vaikka tiedän "tavallaan", että olen kaunis mutta jos esimerkiksi näen itseä kauniimman/tyylikkäämmän kadulla, mietin sitä kauan ja vertaan itseeni ja ajattelen mikä mun tyylissä tms on pielessä.
Miten tälläisestä pääsee =(?
Avomieheni kyllä kehuu minua usein ja näin ettei se voi siitäkään johtua.
Kuinka paljon miehelle merkitsee muutaman vuoden yhdessä olon jälkeen kumppaninsa ulkonäkö? Siis ihan kotioloissakin kaksistaan?
Mulla on hirveä kompleksi ulkonäöstä. Vaikka tiedän "tavallaan", että olen kaunis mutta jos esimerkiksi näen itseä kauniimman/tyylikkäämmän kadulla, mietin sitä kauan ja vertaan itseeni ja ajattelen mikä mun tyylissä tms on pielessä.
Miten tälläisestä pääsee =(?
Avomieheni kyllä kehuu minua usein ja näin ettei se voi siitäkään johtua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se vaan on niin että paras tapa oppia olemaan vertailematta toisiin on oppia rakastaa itseäänkin, jokaisessahan on sekä kaunista että jotain mikä ei mukamas natsaa "stereotyposisiin standardeihin" Jollain voi olla luomi josta ei pidä tai hampaat tai mikä tahansa. Opettele suhtautumaan kevyemmin siihen ulkonäkö asiaan sillä nk. hyvin tiedät kuitenkin että se on erittäin häviäväistä ja siksi kannattaa keskittyä siihen mitä sisäiseen kauneuteen.
Ei tuonon voi muuta neuvoa kuin että työskentel, saa itsesi kiinni näistä vääristyneistä ajatusjutuista ja uskalla nauttia täysin siemauksin vaan siitä mitä olet. On kuitenkin ihan tosi ainutlaatuista että olet juuri se mikä olet eikä sinua ole toista niin ihanaa ihmistä täällä.
Onnea ja jaksamista, oikeasti.:-)
Ainakaan mun miehelle ei merkitse tuon taivaallista. Kun yhdessä tehdään remonttia aamusta iltaan, ollaan yltä päältä pölyssä ja laastissa, ei siinä juuri ulkonäkö tule mieleen.
Kesken likaisten remonttihommienkin mies tulee, halaa, suutelee ja sanoo rakastavansa. Ja itse tiedän että näytän aivan hirvittävältä, kun en mikään kaunotar ole muutenkaan. Eli miehelleni on tärkeintä sisäinen tunne, rakkaus ja kumppanuus.
Sen huomaa myös aamuisin, kun ei ole ollenkaan kauneimmillaan ja silti herää helliin suudelmiin suulle - tai sinne... ;)
paha akne 15-vuotiaasta. Sain sen taltutettua Roaccutan kuurilla n. vuosi sitten mutta ikävät arvet jäivät ja muutenkin mun naama punoitta eri lämpötilojen vaihteluista yms.
Toki ne meikillä saa suht täydellisesti peittoon mutta just kun kotona herää ja illalla on pessyt kasvot niin ei ole mikään seksikäs olo.
Olen kyllä tyytyväinen uaein ulkonäkööni kun lähden tälläytyneenä kotoa mutta se "harha" katoaa sen siljän tien kun nään jonkun itseni kauniimman mielestäni.
Itseään ei pidä verrata muihin. Vasta kun on hyväksynyt oman itsensä/kroppansa ja rakastaa itseään, pitää itsestään voi nauttia tarpeeksi seksistäkin.
Ei mitään lisättävää.. totuus on yksinkertaisempi mitä monet luulevat. Toteuttaminen on hieman eri asia, minulta vei vuosia, onneksi hän odotti.
Olin mäkin nuorempana tarkka ja arka ulkonäöstäni ja tuntui, että vain sillä oli jotakin merkitystä miltä näyttää MUIDEN silmissä. No nuorenahan se onkin paljolti sitä, koskapa etsitään elämänkumppania ja ulkonäkö on se eka kriteeri.
Aikansa sitä epävarmuutta kestää. Sitten pikkuhiljaa minäkin opin luottamaan itseeni ja arvostaan muitakin avujani kuin vain ulkonäköäni. Se rohkeus ja varmuus karttuu kokemusten myötä, onnistumisten ja sen sellasen. Iän ja kokemusten myötä ihmiselle muodostuu minuus, jossa on monia ulottuvuuksia ja ulkonäkö on vain yksi niistä.
Rakastamansa ihmisen takia on lupa pitää huolta itsestään koko elämänsä ajan, mutta ihminen on kokonaisuus, joten onnelliseksi ei tee ketään pelkkä muodikas ulkokuori.
: )
Kuulispa joskus jonkun miehen sanovan: "Rakastamansa ihmisen takia on lupa pitää ulkonöstään huolta".
Alkais naurattaa.
Naiset eivät huomaa näissä omissa jutuissa mitään outoa.
Miehet on kuin on, jos ei kelpaa, olkoon kelpaamatta, harvemmin ne kyselee keltään, miltä mä näytän ja mitä laittais päälle. Puhumattakaan, että ne viis veisais jonkun kommenteista.
Naisten itsetunto on liian usein liikaa sen varassa, mitä joku toinen hänestä on mieltä.
Usein mies.
Pidän itsestäni kaikin puolin huolta, ulkonäöstäkin, oman itseni takia,
kiva jos se jotakuta miellyttää, mutta se on sivutuote.
Toisten huomioonottaminen on välttämätöntä ja hienoa, mutta muitten nöyrä miellyttäminen ei ole elämän itsetarkoitus.
Nostakaa itsetuntoanne !
Miten niin miehet ei mieti naisen mielipiteitä??
Nuorena seurustelin suositun urheilijapojan kanssa, joka kyllä valitsi farkkunsa tasan sen perusteella että takapuoli näyttää hyvältä. Ja aina kysyi minun mielipidettäni kaikissa ulkonäköasioissa.
Myöhemmin olin naimisissakin muutaman vuoden miehen kanssa, jolla oli itsetuntonsa kanssa ongelmia. Jatkuvasti hän kyseli että kelpaako hän, vai onko liian lihana jne...
Sitten seurustelin vuoden verran miehen kanssa, joka taatusti halusi näyttää hyvältä, ja oli kyllä hiustensakin kanssa joskus ihan neuroottinen... Ja eronkin jälkeen taisi sanoa jotakin sellasta, että "kyllä minä naisia saan, sen verran kivalta näytän". Halusi kai pönkittää itsetuntoaan, samapa se. Kommentti kertoo kuitenkin halusta näyttää hyvältä.
Nyt elän upean miehen kanssa, joka harrastaa ahkerasti salilla käyntiä, ja jolla on hyvä maku pukeutumisen suhteen. Hän haluaa näyttää hyvältä minun silmissäni. (ja näyttääkin!!!:))
Oman kokemukseni pohjalta voin siis vahvasti todeta, että kyllä miehiäkin kiinnostaa miltä he näyttää!! Tai ainakin minulta ovat meneet täysin ohi ne välinpitämättömät kaverit. Vai ovatko ne näyttäneet sitten niin rumilta, etten ole kiinnostunut?? Mene ja tiedä.