En kestä enää tätä paskaa, olen niin VITTUUNTUNUT tähän vitun vitsiin jota elämäksi kutsutaan, että ajattelin palauttaa sen lähettäjälle vittumaisin kiitoksin.
Saatanan saatana, monta kertaa olen toivonut, että en olisi ikinä edes syntynyt. Ammun aivoni pihalle haulikolla. Vitun kusipäät.
Saatanan saatana, monta kertaa olen toivonut, että en olisi ikinä edes syntynyt. Ammun aivoni pihalle haulikolla. Vitun kusipäät.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sillähän se helpottaa. Älä tuhlaa aikaa tänne kirjoittamiseen, sehän vaan pidentää pahaa oloasi.
sellainen ihmistyyppi jota VIHAAN, yllyttäjä.
Ja mitä kirjoittamiseeni tänne tulee, niin SAAN TEHDÄ MITÄ VITTU HUVITTAA ja päätin tänne hieman avautua, jos ei miellytä niin voit vetää vitun päähäsi, kiitos.
Ihme, että pahoinvointia on... Tuollaiset epäempaattiset paskat pitäisi uhrata yleisen hyvinvoinnin edestä, hyvät ja herkät ihmiset kuolevat teidän sielunne takia!! Haista...
huonot ja hyvät päivät kuuluu elämään, ja on ajanjaksoja jolloin on vaan niitä huonoja... Mutta kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin :)
ainakaan minun risukasaani, sen olen todennut jo niin moneen kertaan, että olen siitä täysin vakuuttunut.
Mitähän vitun hyviä päiviä paskaa tää elämä.
Sanon vain...että...joskus kun mieleni puhuu minulle jotain epämiellyttävää ja ahdistavaa.... menen peilin eteen ja......käännän kaiken päälaelleen vastaamalla kaikkiin mieleni tuottamiin väitöksiin ja suhtautumisiin päinvastaisesti tai jotenkin muuten....se voi joskus auttaa nousemaan kuopasta....on olemassa paljon....paljon keinoja miten.. ns. peliä pelataan oman mielen kanssa....
Vitun elämä, en jaksa enää tätä paskaa!!!
miksi niin hirvittävän tympääntynyt olet ja mikä on ikäsi.
Kyllä elämä potkii,toisilla vähemmän,toisilla enemmän.
Ja kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.
Olen 30 v, olen sairastanut vaikeaa masennusta jo 12 vuotta. Olen yrittänyt itsaria ties kuinka monta kertaa.Masennukseni syy on väkivaltainen ja turvaton lapsuus/nuoruus.Isäni hakkasi mua pienestä pitäen.Toivottavasti seuraava itsariyritys onnistuu!
itseänikin. Väkivalta jatkoi aikuis-iässä väkivaltaisen miehen vaimona.
Oma tyhmä valinta, mitäs ruikutan nii.
Elämä vaan on tätä helvetin oravanpyörää.
Mutta yks asia johon silmäni kirjoituksessasi osui, oli
"toivottavasti seuraava itsariyritys onnistuu".
Itse en ole itsaria "kokeillut" vaikka mielessä ollut kyllä.
Yritys on hätähuuto,
-se joka todella tahtoo päästä päiviltään ei takuulla sitä yritä (onnistumatta).
jaksakaa, hankkikaa hyvä elämä, kostakaa siten teitä satuttaneille ihmisille.
elämä on joskus raskasta.Lapsena koetut asiatpainaa ja muovaa myös omaa käytöstä.Ehdottaisin että menisin raumaterapialle.Heillä on kokemusta siirtää näitä vaikeita asioita vähän kauemmaksi.Sillälailla että sä muistat ne mut ne ei enää tunnu miltään eikä estä enää sinua elämästä koska niistä jää se tunne pois.Sillälailla sä löydät sen ihan oikean itsesi joka on jäänyt piiloon pelkojen alle.Olen kokenut aikamoisen lapsuuden ja olin raumaterapialla.Pikkuhiljaa löysin oman minäni ja olen huomannut että osaan paljon asioita ja uskallan olla ihan oma itseni.Oli aika yllätys huomata itsessä piirteitä ja kykyjä joista minulla ei ollut aavistustakaan kun pelot ja pilkat esti aikoinaan ne.Sinä olet varmasti kiltti ja lämmin ihminen mut pyörit ympyrää josta vaikeaa päästä pois ja pahaolo kasvaa.Kiitos sinulle kun olit niin rohkea että kirjoitit tänne.Vaikka täälläkin on tuomareita mutta ihan varmasti myös ymmärtäjiä jotka toivoo sinun selviävän. j atoivoo sinulle vain pelkkää hyvää.Sekin on välittämistä.Hyvää jatkoa sinulle!!!!
oletpa tosi pahalla päällä ja jotkut muutkin näköjään.
Neuvona voisin antaa erään vinkin.
Kun minulla alkaa kasaantumaan ongelmia enemmän kuin siedän kirjoitan ne paperille/tietsikalle.
Yksinkertaista. Ja sitten katson ne erikseen enkä niputa niitä päähäni sekasotkuksi jolloin alkaa todellakin turhauttamaan ja vituttamaan.
Katson voinko korjata ongelman tai "minimoida" sen. Joskus jopa hyväksyäkin.
Sen jälkeen seuraavan ongelman kimppuun.
Olisi myös hyvä listata asiat jotka ovat hyvin elämässä. (ja älkää puhuko paskaa, niitä on jokaisella).
Että silleen....
Hyvää jatkoa.
t: Del
On varmasti terapeuttista joillekin. Suurin osa vakavasta masennuksesta tai suiside-yrityksistä kärsivistä eivät pysty noin vain erittelemään asioita...
Nimim. vaikea maanis-depressivisyys diagnosoitu (aloite sairaalassa itsemurhayrityksen jälkeen) - ensimmäinen hoito/lääkitysaika kahden kk päästä (onneksi yhteiskuntaa kiinnostaa)
Minulla ei ole ruokaa, ei rahaa, terveyttäni ei suostuta hoitamaan, sairastan masennusta minua ei uskota. Masennukseen on omat henkilökohtaiset syyni, jota avoimeen tietoverkkoon en halua tuoda julki. Silti en ole tekemässä itsemurhaa.
Muista ottaa ensin kunnon henkivakuutus, että omaiset saavat edes jonkin korvauksen.
Tee jotain, lähde, muuta, tutustu... Vaihda elämäsi. Ehkä löydät paikkasi vaikka 5000 km päästä tai vaikka toiselta alalta.
Mieti kuule vähän, mitä surua ja vaivaa kuolemastasi seuraisi. Jokaisella on joku joka kaipaa ja rakastaa. Anna kun arvaan...olet alkoholisti, narkkari, koulukiusattu nuori, tai läheisten kuolemasta kärsivä raukka. Kosta niille, jotka tekivät elämästäsi kurjaa, nostamalla pääsi ja jatkamalla rohkeasti eteenpäin. Ole vahva ja näytä julmalle elämälle taivaan merkit. Ajatteleppa kaiken lísäksi, että jonkun on löydettävä ruumiisi, huudettava kauhusta ja kärsittävä itsekkin, onko se reilua.
Tuskan kokeneena en miettisi lähimmäisiä hetkeekään, jos on tuollainen olotila, eipä hekään ole paljoa sinua ajatelleet aikaisemmin. Uskokaa mua, itsemurha ei tule ikinä yllätyksenä; merkkejä on aina (jos ei suoraan apua huuda) jos tekopyhyydeltä huomaisimme niitä!!!