Ihan hyvännäköinen mies, hyvässä duunissa. Kiltti ja tunnollinen kotona sekä muualla. Hyvä isä lapsille, aviomiehenä ihan ok, parempi voisi olla. Elää telkkarille, tietokoneelle, kirjoille. Iltaisin ei vaimoa huomaa, vetäytyy yksin touhuihinsa ja tulee nukkumaan vasta kun vaimo on jo nukahtanut. Pussaa silloin tällöin, ei muuten kummemmin huomaa. Seksi sitä samaa, joskus huippuhetkiä mutta suurimmaksi osaksi samaa puurtamista. Suutuspäissään todella itsekäs ja vittumainen (kukapa ei) ja osaa satuttaa sanoillaan erittäin pahasti.
Vaimolla ei ole enää niin tiiviitä tunteita miestä kohtaan, kaveruutta enemmän. Ei hyvää "SYYTÄ" erota, mies ei petä, ei lyö, ei ryyppää. Miksi on silti niin tyhjä olo?
Vaimolla ei ole enää niin tiiviitä tunteita miestä kohtaan, kaveruutta enemmän. Ei hyvää "SYYTÄ" erota, mies ei petä, ei lyö, ei ryyppää. Miksi on silti niin tyhjä olo?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kannattaa ottaa ihan nätisti joskus puheeks, miltä susta tuntuu. Ei riidanhakuiseen tyyliin vaan asiallisesti. Tai sitten voit vaan alkaa esim. kysellä mieheltä tehtäiskö jotain yhdessä, kiinnostua telkkariohjelmista joita hän katsoo, kysellä kirjoista joita hän lukee. Ehkä miehesi on vaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, eikä huomaa että kaipaisit enemmän huomiota. Älä ainakaan ensimmäiseks jätä!
satuttaa sanoillaan tosi pahasti.Selvää pässinlihaa.Lähde kävelemään,koska vaikuttaa sinun nautintokykyyn sängyssä.Naisen psyyke on sellainen.Aika sika mies.
mikä suhteestanne puuttuu? siis samanläpi käynyt eroamatta ja kriisistä palanneena sanon et älkää antako periksi, pitemmän päälle se kannattaaa.ottakaa omaa aikaa ja miettikää mikä mättää ja mitä haluaisitte suhteelta enemmän? symbioosivaiheen jälkeen kun tulee kumppanuus eikä sitä tarvi pelätä.
mutta eihän sitä osannut arvostaa.....Erosimme ja nyt haikailen salaa miestä..Rakastan edelleen, ei ole kiva todeta sitä vieläkin..Mutta asioita en saa muutettua!
asioita muuttumaan.. ja aina voi myös jatkaa eteenpäin...
Samanlainen on tilanne, tosin meillä ei lapsia ole. Tekee ruoat, siivoaa ja tiskaa ja pyykkää. Mutta hän tuntuu enää kaverilta, melkein veljeltä, häntä pitäisi kosketella mutta minua hän ei halua silitellä, eilen jopa tokaisi fiksuna ettei se hänestä tunnu hyvältä...
vielä kun keksis että miten tästä lähtis hajoamatta itse kun on niin herkkä.
Jos kosketus häviää häviää kaikki muukin. En enää itse tyytyisi moiseen, kokemusta on myöskin tuosta.
Silloin kun tuntuu siltä, että pitäisiköhän erota, on yleensä oikeassa. Tosin täytyy nyt heti alkuun sanoa myuös, että pitkässä suhteessa kannattaa toki aina yrittää, josko sitä kipinää vielä löytyisi.
Tosiasia kuitenkin tahtoo olla, että kaveruudesta ei päästä takaisin rakastavaisiksi. Ihminen tottuu ja asioita on vaikea, usein mahdoton muuttaa, vaikka haluaisikin. Ja tämän kerron kokemuksesta. Tiedän miltä tuntuu, kun suhde on ihan hyvä, eikä oikestaan kaipaa muutakaan, mutta silti tietää, että jotain olennaista siitä puuttuu. Itse en saanut eroa aikaiseksi tuollaisessa tilanteessa, mutta onneksi mies sai. Hän lähti ja hyvä niin. Sattuihan se, paljon, mutta melko pian kuitenkin ymmärsin, että tahdoin elämältäni ja suhteelta sellaista läheisyyttä ja kipinää, mitä me emme toisillemmme voineet tarjota. Tuska on vain kestettävä, mutta jonain päivänä huomaat löytäneesi miehen, joka herättää sinussa kipinän aivan toisella tavoin. Ja minä ainakin uskon, että kun löytyy se oikea, kipinä myös säilyy. Ehkä niitä on useampiakin... mutta ainakaan en enää tyytyisi suhteeseen, joka tekee hidasta kuolemaa. Suhteessa ystävyys on hyvästä, mutta kuitenkin suhde vaatii muutakin.
Kaikki aika menee joko töissä tai kotitöissä koska aikaisemmin kuulin valitusta etten tee mitään.
Nyt sitten arjen vastapainoksi pitäisi tehdä jotain harrastusta ettei mielenterveys kärsi, niin se on duunattava vaikka yöllä.Kumma kyllä hän saa rauhassa katsella kaiken maailman saippuaoopperoita mutta kun ne loppuvat minun pitäisi olla pim pom valmis viettämään aikaani hänen kanssaan.
Minun pitäisi lämmetä sellaiseen "seksikkääseen" lähentelyyn joka on suurin piirtein sitä että huudetaan kamarin puolelta kersanttiäänellä "ja nyt panemaan".
Lisäksi pso on oikeasti pelottava, hän keksii mitä mielikuvituksellisimpia juttuja siitä kuinka minun perheeni (vanhemmat yms) kiusaavat ja ilkkuvat hänen perhettään. Ihan koska tahansa hän saattaa räjähtää, ja sekin on sitten aina mun vikani. Rupeaa olemaan hermot aika pinnassa.
Mistään ei puhua koska se on aina pottuilua häntä tai hänen perhettään kohtaan, mitään en ole muutenkaan osannut tehdä oikein.
Hän on viholliskuvien rakentamisessa jo niin pitkällä että pelkään ettei keskustelu ole enää edes mahdollista, koska hän automaattisesti alkaa puolustautua ja se merkitsee yleensä hyökkäämistä.
Paras mitä voin toivoa on se että hän yrittäisi vilpittömästi ymmärtää minun näkökantani erottiin tai ei. Mutta pelkäämpä että se on jo mahdotonta.
Seuraavalla kerralla kun hän sanoo että siinä on ovi tulen ottamaan tämän tosissani enkä tule takaisin. Minä olen tehnyt todella töitä tämän suhteen eteen vaikka kaikki ovat olleet sitä vastaan.
miehelläsi on aivan varmasti toinen nainen.
..mies miltä susta tuntuu? Meinaan jos et ole kertonut, ei hän luultavasti näe mitään kummallista tiedän suhteessa ja luulee sinunkin olevan tyytyväinen. Ei kukaan ole ajatustenlukija sentään.
Tunteet muuttuu pitkässä suhteessa aina, sehän on selvää. Mun mielestä kumppanuus on yks hyvän parisuhteen perusta. Sä puhuit kaveruudesta, en tiedä tarkotetaanko me ihan samaa asiaa, mutta kaveruuttakin tarvitaan.
Ton kirjotukses perusteella et ihan vielä ole avioeroa ansainnut mielestäni. Kyllä siihen vähän painavammat syyt tarvitaan.
Tässä tullaan siis taas kerran siihen, että puhuisit miehelles toiveistasi ja siitä mitä ajattelet ja mitä hän ajattelee teidän kotona vietetystä ajasta. Että haluaisit hänen viettävän enemmän aikaa sun kanssa kun telkun tai tietokoneen ja että haluat enemmän hellyyttä jne.
Ehkä hän ei tiedä sinun kaipaavan niitä jos ei ole kovin halailevaa tyyppiä luonnostaan.
Kyllä tuosta voi vielä herätellä vaikka mitä jos hän "saa silmänsä auki".
Ei mielestäni kannata vielä heittää toivoa, ennen kun on kaikki konstit kokeiltu.
Uuden ukon kans voi oll ataas hetken jännää, vanhan kans tulee kismaa, ja sitten löydät taas itses samasta tilanteesta sen uudenkin kans.
Tervetuloa arkeen.
parantua, kun löysi heti uuden ja taitaa vieläkin onni kukoistaa. Olen hajalla, kun itse vielä yritän selviytyä ja p... kun rakastan. Miten näistä tunteista pääsee eroon. Haluaisin päästä vanhasta eroon..
Joka suhteessa tulee tuo sama eteen siellä etenpänä.
Siinä vaiheessa on otettava "ollin oppivuodet" käyttöön.Siitä luovitaan yli puhumalla,läpikäymällä koko suhde,siis puhumalla,puhumalla,puhumalla ja taas puhumalla.
Otetaan esille molempien toiveet,odotukset,tunteet ja koko helahoito.
Yrittäkää,yrittäkää!Se kannattaa,myöhemmin sen huomaa,että se kannatti.
Maailma tuottaa jatkuvasi lisää rikkinäisiä ihmisiä.
Rikkoutuneet suhteet jättävät ihmisiin sellaisia jälkiä,jotka eivät korjaannu välttämättä koskaan.
Helpompaa on yrittää parannella jo olemassa olevaa suhdetta,kuin repaleisena jatkaa elämää.
Älkää tehkö niin kuin minä teen,vaan tehkää niinkuin minä sanon.
meillä oli ihan sama juttu, miehellä hyvä duuni,
osallistui jonkin verran kotitöihin, lasten hoitoon, hyvännäköinen, älykäs. mutta ei hellyyttä ja seksi "kylmää" huomasi ettei mies ole tunteella mukana. syykin sitten selvisi. mies kävi vieraissa oli tehnyt sitä vissiin koko liiton ajan. vika saattoi olla minussa en tiedä. mut oli kuin vaan, niin ero tuli. nyt minulla on mies (seurustellaan) joka on hellä ja ottaa minut huomioon sängyssä 100%. mutta silti osallistuu kotitöihin, lastenhoitoon, on hyvännäköinen, älykäs. itse voin paljon paremmin on taas elämän ilo palannut eikä ole tyhjä ja yksinäinen olo.
tälleen oli meillä, ehkä teillä käy eri tavoin eikä tartte erota. itse en kadu yhtään eroa vaikka taloudellisesti on tiukempaa.
Ymmärrän sinua nainen jos mies on liian kiltti
ei ryyppää eikä rähjää, katoaa elämästsäsi jännitys että mtä se mies tänään tekee.
Minun vaimollani on sama ongelma joka on johtamassa avioeroon koska olen liian kiltti ja tunnollinen en lyö enkä juo enkä ole
nukkunut samassa huonessa enää vuosiin koska hän ei halua ja seksi ei ole puurtamista koska
sitä ei ole enää harrastettu kuukausiin.
Vaimoni kyllä hallitsee sanoilla satuttamisen ja osaa kyllä lyödäkkin.
"Vaimolla ei ole enää niin tiiviitä tunteita miestä kohtaan, kaveruutta enemmän. Ei hyvää "SYYTÄ" erota, mies ei petä, ei lyö, ei ryyppää. Miksi on silti niin tyhjä olo?"
Mun mies on temperamenttinen ja suutahtaa helposti sanoen välillä tosi rumasti, mutta ei ole väkivaltainen - yhdessä ollaan oltu jo kohta kymmenen vuotta. Mutta tuo tyhjä olo otti suoraan mua sydämestä - samalta siellä mullakin tuntuu. Ja kun nyt olen toiseen ihastunut (mitään ei ole tapahtunut, enkä edes tiedä tämän toisen tunteista), niin on tosi hankalaa olla, kun en miestäni ikinä haluaisi mitenkään loukata.
Tuntuu siltä, niin kuin ulospääsyä ei olisi - tosin lapsia ei ole, mutta yhteisiä lainoja ja muuta...kaveripiirikin on yhteistä...hämmentää kovasti. :(
Juuri tällaisesta miehestä erosin, löytääkseni toisen samanlaisen tilalle. Niinhän se menee,että lähden luotasi ja etsin uuden sinän.
Mieshän on varmaan arkeensa aivan tyytyväinen. Sinä liityt hänen mielessään nyt tilaan nimeltä "koti johon tullaan ja josta lähdetään". Jos jäät vain odottamaan huomiota tulet saamaan sitä yhtä paljon kuin piironginjalka. Hän on kiinnostunut maailman asioista ja miettii iltaisin jotain hyvinkin tärkeää ja uskoo sinunkin olevan elämääsi tyytyväinen. Hän on tavallinen mies.
Iske tämä mies uudestaan, ja hän tuntuukin yhtäkkiä aivan vieraalta ja hyvin mielenkiintoiselta.
Yllätä ja keskustele niistä kirjoista mitä hän lukee, vaivaudu katsomaan samat ohjelmat ja juttele niistä hänen kanssaan, osoita kiinnostusta hänelle tärkeitä asioita kohtaan niin hän vastaa sinulle samalla mitalla. Kun on nukkumaanmenon aika, sinä huitaiset huolimattomasti päällimmäiset vaatteet ja lähdet venytellen stringeissä makuuhuonetta kohti luoden pitkän katseen tähän sohvalla jököttävään mieheen...ja kyllä se siitä. Voit nähdä kun hän alkaa miettiä...hetkinen, tunnenko mä tään naisen, aika asiallinen, hmm..??
Tyhjä olo on vain sinun sisälläsi ja sen voit ottaa käsittelyyn nyt. Kannattaa ehdottomasti ainakin yrittää korjata välit kuntoon ok miehen kanssa.