Hei,
Löytyisiköhän muita samanlaisessa tilanteessa tuskailevia kuin minä? Ikää on kohta 24, olen vakiintunut, kuten myös lähimmät pari ystävääni. Ongelma on vain se, että nykyisin ei tunnu olevan enää mitään yhteistä tekemistä kaverien kanssa. Kukaan ei soittele tai tekstaile toisilleen ja yhdessä tulee oltua ehkä kerran parissa kuukaudessa. Toinen ystävä käy yötöissä, eli elää täysin eri rytmillä, eikä aina edes vastaa tekstiviesteihin jos kyselen kuulumisia. Toinen taas asuu Helsingissä (itse Vantaalla), eikä sinnekään tule ihan joka päivä lähdettyä. Ja kenelläkään ei ole autoa, että voisi joskus vain piipahtaa. Tuntuu ettei ketään edes kiinnosta viettää yhdessä aikaa kun on oma mies, jonka kanssa nököttää kotona kaikki illat. Itse yritän edelleen käydä ulkona, mutta ongelmaksi muodostuu se, että sinne on todella vaikea saada enää ketään lähtemään!
Mitä ihmettä tekisin? Haluaisin että olisi pari sellaista kaveria, joiden kanssa voisi joskus nähdä viikolla ja vain tehdä jotain. Ja voisi lähteä yhdessä myös baarissa käymään silloin tällöin. Periaate siis se, että joka kerta kun nähdään ei olla lähdössä baariin vaan voisi nähdä joskus myös muuten vaan. En muista koska joku olisi viimeksi pyytänyt minua esim. shoppailemaan tai muuta vastaavaa... Kaikki tulee sitten tehtyä joko yksin tai poikaystävän kanssa ja puhelin pysyy hiljaa, vaikka itse kyselen muilta kuulumisia tai kiinnostaisiko lähteä ulos. Yritetty ainakin on, mutta kohta ei enää jaksa olla se joka aina ottaa yhteyttä...
Kirjoittaa saa, jos tuntuu että haluaa purkaa sydäntä samasta aiheesta :) Mieluusti tutustun uusiin ihmisiin, joilla ehkä on samanlainen ongelma päällä... [email protected]
Löytyisiköhän muita samanlaisessa tilanteessa tuskailevia kuin minä? Ikää on kohta 24, olen vakiintunut, kuten myös lähimmät pari ystävääni. Ongelma on vain se, että nykyisin ei tunnu olevan enää mitään yhteistä tekemistä kaverien kanssa. Kukaan ei soittele tai tekstaile toisilleen ja yhdessä tulee oltua ehkä kerran parissa kuukaudessa. Toinen ystävä käy yötöissä, eli elää täysin eri rytmillä, eikä aina edes vastaa tekstiviesteihin jos kyselen kuulumisia. Toinen taas asuu Helsingissä (itse Vantaalla), eikä sinnekään tule ihan joka päivä lähdettyä. Ja kenelläkään ei ole autoa, että voisi joskus vain piipahtaa. Tuntuu ettei ketään edes kiinnosta viettää yhdessä aikaa kun on oma mies, jonka kanssa nököttää kotona kaikki illat. Itse yritän edelleen käydä ulkona, mutta ongelmaksi muodostuu se, että sinne on todella vaikea saada enää ketään lähtemään!
Mitä ihmettä tekisin? Haluaisin että olisi pari sellaista kaveria, joiden kanssa voisi joskus nähdä viikolla ja vain tehdä jotain. Ja voisi lähteä yhdessä myös baarissa käymään silloin tällöin. Periaate siis se, että joka kerta kun nähdään ei olla lähdössä baariin vaan voisi nähdä joskus myös muuten vaan. En muista koska joku olisi viimeksi pyytänyt minua esim. shoppailemaan tai muuta vastaavaa... Kaikki tulee sitten tehtyä joko yksin tai poikaystävän kanssa ja puhelin pysyy hiljaa, vaikka itse kyselen muilta kuulumisia tai kiinnostaisiko lähteä ulos. Yritetty ainakin on, mutta kohta ei enää jaksa olla se joka aina ottaa yhteyttä...
Kirjoittaa saa, jos tuntuu että haluaa purkaa sydäntä samasta aiheesta :) Mieluusti tutustun uusiin ihmisiin, joilla ehkä on samanlainen ongelma päällä... [email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos nyt olet jämähtänyt kotiin ilman ystäviä niin voi taivas miten ahdistaa sama tilanne kun on lapsia jaloissa. Ystävillä myös.
Näen omia ystäviäni harvemmin kuin parin kuukauden välein.
Tähän ei auta kuin nappi otsaan. Tai äkkiä ulos ja uusia ystäviä etsimään.
Olen muuten samassa tilanteessa, mutta itse olen sinkku. On todella ahdistavaa, kun kukaan ei oikein ota yhteyttä enää eikä ketään tahdo saada mukaan enää mihinkään, kun kaikki vain ovat poikaystäviensä kainalossa kaikki päivät ja illat. Se on oikeasti raskasta, varsinkin kun on se ainut, jonka varassa yhteydenpito makaa. Saapa nähdä mitä käy sitten, kun joku heistä eroaa...