Voihan kriisien kriisi! Ja monta kriisiä yhtä aikaa... Ikäkriisi, parisuhdekriisi ja pienen koululaisen äidin-kriisi :(
Tuntuu ettei enään panokset riitä hoitamaan kaikkia asioita. Parisuhde, koti, työ, lapset... Mihin pitäisi ottaa yhteyttä? Saako jostain alkuksi puhelin tukea?
Mies ei tee mitään parisuhteen eteen, kiukuttelee vain. Nyt kun minua meidän asiat ahdistaa niin laitoin hänelle tekstaria asioista koska keskustelu ei meillä onnistu. Kerroin että varaan ajan perheneuvolaan (jos pääsis ensi kesänä) niin vastaus oli että mitä niitä pitää tähän sotkea.
Ongelmana on kunnioituksen puute, nälviminen, alkoholin lisääntynyt käyttö (onneksi vain vielä viikonloppuisin), humalassa muiden naisten lääppiminen... Hän ei voi käsitellä niitä asioita, niistä pitää olla vain hiljaa.
Olen yrittänyt monta vuotta vaikka mitä mutta nyt tuntuu etten enään jaksa yhtään mitään. Ainoa syy on lapset. Ja ainoa mikä meiltä onnistuu on seksi.
Nyt esikoiseni aloitti koulun ja koen huonoa omaatuntoa kun en ole häntä laittamassa kouluun ja pitkä matka kuljettavana sekä pitkät päivät ip-kerhossa.
Tällä hetkellä työ ei luista koska perhe asiat vie kaiken ajatuksen sekä voimat. Vastaan meillä lähes kaikesta, mies hoitaa vain kerran viikossa pihahommat ja korjaa ehkä astiat ruokailun jälkeen. No sekin varmaan on oma vika kun on hyvälle opettanut (helpompi on ollut itse tehdä kuin kuunnella narinaa).
Tuntuu ettei enään panokset riitä hoitamaan kaikkia asioita. Parisuhde, koti, työ, lapset... Mihin pitäisi ottaa yhteyttä? Saako jostain alkuksi puhelin tukea?
Mies ei tee mitään parisuhteen eteen, kiukuttelee vain. Nyt kun minua meidän asiat ahdistaa niin laitoin hänelle tekstaria asioista koska keskustelu ei meillä onnistu. Kerroin että varaan ajan perheneuvolaan (jos pääsis ensi kesänä) niin vastaus oli että mitä niitä pitää tähän sotkea.
Ongelmana on kunnioituksen puute, nälviminen, alkoholin lisääntynyt käyttö (onneksi vain vielä viikonloppuisin), humalassa muiden naisten lääppiminen... Hän ei voi käsitellä niitä asioita, niistä pitää olla vain hiljaa.
Olen yrittänyt monta vuotta vaikka mitä mutta nyt tuntuu etten enään jaksa yhtään mitään. Ainoa syy on lapset. Ja ainoa mikä meiltä onnistuu on seksi.
Nyt esikoiseni aloitti koulun ja koen huonoa omaatuntoa kun en ole häntä laittamassa kouluun ja pitkä matka kuljettavana sekä pitkät päivät ip-kerhossa.
Tällä hetkellä työ ei luista koska perhe asiat vie kaiken ajatuksen sekä voimat. Vastaan meillä lähes kaikesta, mies hoitaa vain kerran viikossa pihahommat ja korjaa ehkä astiat ruokailun jälkeen. No sekin varmaan on oma vika kun on hyvälle opettanut (helpompi on ollut itse tehdä kuin kuunnella narinaa).
Vastaukset 11
Vanhimmat
itseesi, kun peräät kunnioitusta...kunnioittaako hän sinua kun hän kerää astiat tiskipöydälle, vai sinä häntä kun hän kerää astiat tiskipöydälle....
no vähäistä se sitten on jos se vaan tiskeissä mitataan ;) Arjessa on Paljon muutakin... ehken haen sitä monen vuoden yksi suuntaisuuden takia.
Vähän perheessä kuin perheessä tuntuu olevan ihan samoja "vaivoja" ja kaikki tietty yhtä aikaa kimpussa.
Paha olo ja selvittämättömät asiat kasaantuvat helposti ja ryöpsähtelevät sitten ulos sanoina ja tekoina, joista tulee lisää sanomista ja pahaa oloa, syyllisyyttä jne jne.
Sun pitää saada ensisijassa apua itsellesi, vasta sitten voit ajatella ja auttaa muita. Aloita työpaikkalääkäristä. Varaa aika ja kerro rehellisesti miltä tuntuu, kysy minne kandeis hakeutua seuraavaksi jne.
Jo se että saa puhua olostaan jollekulle ulkopuoliselle auttaa eteenpäin.
Valtakunnallinen kriisipuhelin on käytettävissä sekin: 0203 445 566 (ti-la 15-06, su-ma 15-22) http://www.mielenterveysseura.fi/
Ja Mannerheimin lastensuojelun vanhempainpuhelin: 0600 12277 (ma ti to 9-12 ja 17-20, ke pe su 10-20) http://www.mll.fi/
Tässä luettavaa parisuhteen kriiseistä:
http://www.suomenuusperheellistenliitto.fi/parisuhdekriisi.htm
Ja sinne perheneuvolaankin voit ihan hyvin varata ajan. Selitykseksi riittää, että SINÄ olet huolissasi ja haluat tehdä asioille jotakin. Mies helposti lakaisee ongelman maton alle mieluummin kuin "alentuu" hakemaan apua vierailta ihmisiltä yms. Näytä sille esimerkkiä niin ehkä se siitä herää seuraamaan perästä.
Kyllä se helpottaa kun vaan ottaa sen ekan askelee eikä jahkaile enää.
Tsemppiä!
Kiitos yhteystiedoista, kävin jo tutustumassa linkkeihin. Meinasin varata ajan työterveyteen ja soittaa johonkin jotta jaksaa viettää arkea lasten kanssa.
Olen todella huono ihminen peittämään tunteeni ja se haittaa työtä ja toimia lasten kanssa...
Onko teillä ihan oikeasti liikaa kotihommia? Kaikki vapaa-aika menee siivoamiseen ja muuhun pakolliseen? Jos näin on, niin harkitkaapa kotiavun palkkaamista. Esimerkiksi kerran viikossa käyvä siivooja ei paljoa maksa, mutta itse säästyy ikävältä työltä ja saa vähän enemmän vapaa-aikaa.
Juu on varmaan sitäkin. Just tuossa mietin lyhennettyä työaikaa sen asian suhteen. Parisuhteen ongelmat on monien asioiden summa ja ei ihme jos se tässä kaiken keskellä mättää. Haluaisin siihen apua koska olisi sääli ilman mitään heittää hanskat tiskiin. Olen neljä vuotta yrittänyt vaikka mitä ja yksipuolisesti se on käynyt raskaaksi.
En tiedä mitä mieheni haluaa koska ei ole tyytyväinen mihinkään mutta eipä tuo osaa ottaa ja lähteäkään...
Muistutan, että kotiapulaisen tai siivoojan palkan voi vähentää kotitalousvähennyksenä. Saat vähentää 60 % ostetusta työstä, jos ostat palvelun firmalta tai toiminimeltä. Eli jos maksat siivoojalle 100 euroa, maksat oikeasti 40 euroa, koska verottaja maksaa 60 euroa. Kotitalousvähennyksessä on 100 euron omavastuu, ja muistaakseni 1500 euron katto. Katto on kuitenkin henkilökohtainen, eli aviopareista kumpikin saa vähentää 1500 euroa.
Mä en ole niin pitkään tässä omassa liitosani odottanut muutosta, kuin sinä, mut painin samantapaisen asioiden kanssa. Musta tuntuu et mies on kotona aina väsynyt ja ei kiinnostunut. Sit kuitenkin kiinnostusta riittää saunailtoihin tai reissuihin muiden kuin meidän (siis perheen) kanssa. Ei kylläkään käy liikaa, mut mulla ei ole samoja mahdollisuuksia, kun pitää lapsi hoitaa.
Ihmettelen et mikä toisille miehille tulee, kun ne ei ymmärrä et ei avioliitto pysy kasassa vain olemalla. Sen eteen pitää nähdä vaivaa. Helpottaa omaa ja puolison oloa. Huomioida toista. Jakaa vastuuta. Keskustella asioista.
Ollaan perheneuvolassa kerran käyty ja toinen aika on tiedossa. Ei vielä mitään ekalla kerralla tapahtunut. Siis ei tunnissa ratkaistu tätä kaikkea, jos mitään. Seuraavalla kerralla lisää. Sit ihmettelen et toinen vain on vaikka tietää et puolisolla on pahaolo eikä ala tekemään asioille mitään.
Itse yritän toimia niin oikein kuin osaan ja antaa toiselle mahdollisuuksia tän meidän jutun parantamiseen. Mut raja tulee kyl pian vastaan, jos toinen ei herää.
Tonne perheneuvollaan lähti, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Siis sanoin jo et erotaan, kun en millään jaksa tässä yrittää, kun toinen ei tule yhtään vastaan. Toivon et ton perheneuvolan kautta saatais tätä tilannetta käsiteltyä.
Tsemppiä sulle! Kaikkea me ei voida kantaa ja kestää.
Tuo oli juuri kuin meiltä. Mies on saamaton, väsähtänyt, kiukkuinen... Ja sitä sit ärsyttää minun positiivinen elämän asenne, jolla ilmeisesti olen näin pitkään odottanut.
Menoja ei ole liikaa, paitsi tänä kesänä, sekä mielestäni Molemmilla pitäisi olla omat juttunsa mut silloin pitäisi voida luottaa toiseen.
Juuri noita kaipaan mitä luetteli; vastuun jako, huomiointi...
Meidänkin yhteiset tekemiset olen minä järjestänyt ja ideoinut. Ja nekin viime aikoina mennyt pilalle ruttu turvan kanssa.
Olen pitkämielinen ihminen mutta tiedän sen että kun mitta tulee täyteen niin silloin se tulee rytinällä. Siltä alkaa tuntumaan ja pelkään mitä tästä vielä seuraa, en itseni takia vaan lasten.
Kiitos tsempistä ja lohduttavaa kuunnella etten ole yksin.
Tuli mieleen että etkö voisi heittäytyä sairaaksi ja säikyttää sitä miestäsi hieman, ennenkuin sairastut oikeasti. Minäkin olen aika laiska mies, mutta kun tulee huoli kaikkien hommien kasaantumisesta omille harteille niin siitä saa kyllä sen verran perhevastuuenergiaa että vaimon saa pidettyä kasassa.
tota voisikin kokeilla :) nyt voisi ollakin hyvä olotila siihen koska tuntuu siltä että kaikki on tällä hetkellä ihan sama. Eniten harmittaa se etten jaksa innostua mistään lasten kanssa.
Eilen olin henkisesti sekä fyysisesti väsynyt ja yllättäen miehestä löytyi virtaa kun minä makasin sängyn pohjalla. Lähti lasten kanssa kävelylle jne.
En sit tiedä saako hän virtaa minun pohjalla olemisesta vai tajuaako jotain tilanteesta...
Helpotti oloa vähän jo se että kirjoitin tänne sekä ilmoitin miehelleni mikä minua vaivaa.
Nyt kun saisi itseään niskasta kiinni ja kysyisi viisaammilta neuvoa oman hyvin voinnin kannalta. Jospa tämä on tätä kolmenkympin kriisiä myös että alkaa miettimään myös omaa hyvin vointiaan.
Oma heikkouteni on myös se että yritän unohtaa ja jatkan arkea kuin ennenkin kun en jaksa yksin asioita yrittää selvittää. Pelko on että ne sisälle haudatut asiat nyt ryöpsähtää pahasti ilmaan.
Helppoa olisi tehdä radikaali teko - ottaa ja lähteä mutta on vielä liian paljon tunteita toista kohtaan että siihen kynnys on liian korkea.