Tukholmassa ollaan...

miten hyvä yksilö on. Koita keksiä miten huono se on...

Kotona ollaan, Audin (onnellisena? - aika näyttää) omistajana!

Tässäpä koko reissun stoori:
Tiistaina kotiseudulla piti jahdata Ruåtsin kruunuja ja loppujen lopuksi kahdesta pankista löytyi yhteensä 120 kpl tuhannen kruunun seteleitä. (miksihän ruåttalaiset lakkauttivat kymppidonan setelit - kruunun arvohan on nykyään niin heikko että isompiin ostoksiin pitää olla vino pino seteleitä...)

Olin jo etukäteen katsellut Blocketista pari autoa ja selvitin jo etukäteen ykkösvaihtoehdon taustat. Omistajalta kyselin sähköpostilla lisätietoja, ja sain muutaman valokuvan.
Vägverketin nettisivuilta yleistiedot ja puhelinpalveluun soittamalla kolme viimeistä omistajaa. Bilprovningista ajokilsat. Gävlen Audi-korjaamoon soitto ja tiedot huoltohistoriasta (ainoa "peltityö" oli ollut toisen taustapeilin vaihto ja 90 tkm iso huolto tehty 86 tkm kohdalla). Ja vielä perillä Tukholmassa tekstiviestillä viimeisin tieto omistajasta ja mahdollisesta kiinnityksestä, liisauksesta ja osamaksuvelasta.

Miksi vain kaksi vaihtoehtoa? Pienessä maaseututaajamassa ei ole helppoa olla autottomana eli alkoi olla hieman kiire saada kulkupeli alle. Lisäksi sain mielestäni ykkösvaihtoehdosta riittävän hyvät tiedot. Lisäksi orientoiduin jo etukäteen siten, että jos kumpikaan ei ole hyvä yksilö, otamme Tukholman reissun lomamatkan kannalta.

Tiistai-iltana Oulusta Tukholmaan Blue1:llä, lennon hinta 69 eur. (joskin lennolle tuli hintaa tuplasti kun olin joskus luvannut ottaa pikkulikan mukaan eikä tyttö pahus ollut lupausta unohtanut...) Arlandan lentokentältä bussi 583 (30 skr) Märstan rautatieasemalle. Sieltä ostin 95 skr maksavan paikallisliikenteen vuorokausilipun ja matkustin kahdella pendeltågilla siskon luo Tukholman eteläpuolelle, jossa olimme yötä. Majoitus ei siis maksanut mitään.

Keskiviikkopäivä kului Tukholman keskustassa. Olin sopinut, että myyjä tulee Märstan rautatieasemalle iltapäivällä (Märsta on kauimmaisin pendeltågasema (vuorokausilippu kelpaa) Tukholmasta ja lähimpänä Gävleä). Suostui siis ajamaan 150 km:n päähän autoa finskille näyttämään!

Sovittuun aikaan myyjä (jonka isoisä paljastui suomalaiseksi ns. sotalapseksi) ilmaantuikin paikalle. Aikani tarkastelin autoa koeajon ohella ja käytiin läpi huoltopaperit (täsmäsi VAG-huollon tietoihin). Konepellissä oli vähän turhan paljon kiveniskemiä (oliskohan niin että pearl effect-maali on kovempaa kuin tavallinen? siis maali murtuu helpommin) ja tuulilasin uloimmassa kerroksessa pieni kiveniskemäreikä. Iskarit löysän oloiset. Radio kuului vähän huonosti. Muita vikoja en löytänyt. No enhän uutta autoa ollut ostamassakaan ja niin lyötiin kättä päälle.

Tehtiin paperit (kauppakirjalomake kahtena kappaleena) kadun varressa ja vino pino kruunuja vaihtoi omistajaa. Rekisteriote oli kaksisivuinen ja molemmat sivut taas kaksiosaisia. Myyjälle jäi teknisen sivun toinen osa, jolla hän saa auton eräänlaiseen seisontavakuutukseen. Sovimme, että lähetän hänelle ruotsalaiset rekisterikilvet kotoa käsin, jotta hän saa poistettua auton Ruotsin rekisteristä. Niin auto on konttiperäinen Audi A4 1.9 tdi quattro: CoC-todistusta ei tarvitse, koska rekisteriotteessa on EU-tyyppikoodi.

Ajoin Märstasta systerin kotiin. Seuraavana päivänä kävimme parissa kaupassa lähiseudulla sekä iltapäivällä Helsingin laivalle Stadsgårdenille (Viking line). Jostain kumman syystä kaikki torstain Turunlaivat oli täysiä! Vikingin satamaan pääsy ei ole helppoa, jos erehtyy ajamaan opasteiden mukaan. Matkan varrella Södermalmilla oli katutöitä ja ilmeisesti osa satamaopasteista pois paikaltaan. Tuloksena varttitunnin harhailu Södermalmilla: onneksi systeri oli mukana ja lopulta paikansi sijaintimme. Olisi pitänyt käyttää kartasta etukäteen katsottua, selkeää mutta ei-opastettua reittiä! Ja Slussenin siltakiemurat ovat yhtä hankalat kuin ennenkin.

Hesan satamalla perjantaiaamuna. Soitto laivasta tulliin etukäteen ja tieto tullitoimiston (rakennus K7, laivan ahterin puoleinen pääty) sijainnista. Olin ilmeisesti ainoa autontuoja. 10 minuutin kuluttua kädessä oli siirtokilvet (14 eur). Vanhat peittoon ilmastointiteipillä ja suunta nelostielle pohjoista kohti!

Maanantaina on vuorossa tulli- ja katsastuskäynti Oulussa. Sitten odotetaan veropäätöstä ja valmistaudutaan verovalituksen tekoon.

Suosittelen autonhakua Ruotsista - joskin mun sujuva ruotsintaito helpotti asiaa. Mutta yhtä lailla sielläkin voi joutua jymäytetyksi, niinkuin Saksassa ja Suomessakin. Eli tarkkana pitää olla! Muun muassa rekisteriotteesta ei käsittääkseni ilmene osamaksu- ja liisaustietoja.

Mielestäni Audit ovat Ruotsissa halvempia kuin Saksassa. Samoin tuontikulut ovat useimmiten halvemmat, joskin Ruotsi on törkeän kallis maa asua ja elää! Oman hankaluutensa tuo käteinen maksutapa: taskussa pitää olla paksu tukku kurnuja. Vaikka Ruotsin Nordea on samaa putiikkia kuin Suomenkin, sieltä ei voi nostaa rahaa suomalaiselta tililtä! Toisaalta, jos tulee ongelmia, Ruotsi ja sen kuluttajansuoja yhteispohjoismaisine kielisopimuksineen ovat paljon lähempänä kuin Saksa.

Eilen maanantaina tulliin, jossa puolen tunnin odotuksen jälkeen publikaani otti paperit vastaan ja tarkasti auton. Verotusarvon määritys menee johonkin (arvonta)lautakuntakäsittelyyn, koska tätä mallia on myyty kovin vähän ao. käyttöönottovuotena. Verotuspäätöksen tulo kestää kuulemma lähes kolme kuukautta. Taidanpa valmistautua siihen käymällä ensi tilassa tavarantarkastajan juttusilla...

Katsastus oli läpihuutojuttu: ei huomauttamista. Iskaritkin oli testerin mukaan 80 %:set. Soittokierros katsastusasemille kannatti: kallein (163 eur) oli ex-valtiollinen, halvin (132 eur) eräs lähikaupungin yksityinen! Silti reipas veloitus puolen tunnin työstä - taitaa autonkatsastus olla lähellä ns. kullan vuolemista...