olen 27v nainen ja seurustellut avosiippani kanssa yli 7 vuotta. aluks tuntu et me on luotu toisillemme, tykättiin samosta asioista ja olin niin onnellinen. nyt kuitenkin meillä on pahemanluokan kriisi. me tapellaan ihan joka pvä joka asiasta ja pahemmaks vaan muuttuu näin mennyt jo jonkin aikaa. kaipaisin neuvoja teiltä, jotka ootte kokenut saman mihin olette päätyneet? ens kesänä pitäisi mennä naimisiin ja kirkkoja myöten asiat ok. muttaa... nyt olen alkanut miettiin, että ollaanko me sittenkään ne oiekat toisillemme. me huudetaan ja loukataan toisiamme väkisin alkaa miettiin, että onko tää tätä hel... tappelua loppuelämä- kuiunka me voitas tavoittaa enää se harmonia kun niin kauan menny huonosti. seksiä en ole halunnut aikoihin ja miehen läheisyyskin ällöttää. mitä siis tehdä. olen miettinyt jätänkö mutta mitä jos kadun koska hyvinä hetkinä meillä on kivaa. tuntuu vaan et se kunnioitus on kadonnut ei enää välitä neuvoja....
parisuhteen kriisit....
nimetön
2888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sama juttu, liekkö tää sitä seittemännen vuoden kriisiä jossa katotaan kestääkö...
No enivei, mä olen sua pari vuotta vanhempi mutta sama tilanne, paitsi meillä ollaan koko ajan eri mieltä, tuntuu että mies uhalla vänkää asiasta kuin asiasta. Enää ei edes niin kauheesti riidellä tai huudeta vaan sitten ollan puhumatta. Ja kun mies vielä on viikolla eri paikkakunnalla töissä, tuntuu ettei me ees kohta tunneta toisiamme. Ollaan jotenki vieraannuttu toisistamme ja tuntuu että hällä väliä, mutta en kuitenkaan haluu erota. Sillä on ne hyvät hetket monin verroin ihanampia olleet, mutta todella alkanu huolestuttaa tämä tilanne. Mä olen kyllä itsekin ollu aika kylmä, ei vaan innosta sextailla kun muutenkin tuntuu etäiseltä, mä tarvin sen läheisyyden tunteen että seksikin irtoo. No nyt viime sunnuntaina kun olin jo mielessä hautomassa eroa (jota en siis oikeesti halua) ni mies yritti moneen otteeseen lähestyä ihan puhumallakin niitä näitä, mutta itse töksäyttelin. Ja ottihan se välillä haliinkin ja illalla syliin, mutta mä olin jotenkin kiree. No, kohta on edessä yhteinen lomareissu, saa nähdä parantaako suhteen vai pahentaako, sillä kyllä se kun päästään irti omista ympyröistä näyttää saadanko me se läheisyys takasi vai onko täysin toivotonta...
Kuule nimetön!!!
Kyllä se on sellaista että avioliitossa kasvetaan yhteen. Me vähitelen alamme toisiamme tuntemaan
ja muodostumme toistemme kaltaiseksi. Jos alussa on riitoja, niin niitä on jokaisella alussa. Mutta sitten kun opimme toisiamme tuntemaan, niin me vähitellen sulaudumme toisiimme. mutta kummallakin täytyy olla se mieli että tahtoo sulautua. Mutta se että sinä kartat seksiä tekee
miehesi sellaiseksi, että hän alkaa katselemaan muita. Sillä miehen "pussit" täyttyy, ja hän tarvitsee tyhjentää ne. Ajattele jos lehmät jätettäisiin lypsämättä, miten kävisi?
Huolehdi miehesi "lypsämisestä" tuntui miltä tuntui. Tai sitten sinä et tarvitse miestä ollenkaan, eikä mies halua olla kanssasi vain huonetoveri,
ymmärrä se, hyvä nainen.