No niin..olen seurustellu jonkin aikaa itseäni vuoden nuoremman pojan kanssa.Tuntuu koko ajan että minä olen se vanhempi ja viisaampi..niinkuin olisin äiti.olemme kumpikin alle 18 vuotiaita. Suhteessamme on ongelmia..listasin plussat ja miinukset..ja miten kävikään löysin hänestä tublasti enemmän miinuksia..lista voisi jatkua iättömiin..Olisikohan aika pistää suhde poikki vai pitäisikö vielä yrittää??
siis miten itse tekisitte jos ette löytäisi kumppanistanne tarpeeksi plussa eli hyviä puolia??
siis miten itse tekisitte jos ette löytäisi kumppanistanne tarpeeksi plussa eli hyviä puolia??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itsellekin on joskus käynyt noin. Ainoa ongelma siinä logiikassa oli, että tein listaa silloin kun olin "huonossa mielentilassa" eli pahoilla mielin jostain mitä mies oli tehnyt. Siksi keksin enemmän plussia. Seuraavana päivänä katselin listaa ja totesin, että löydän kyllä lisää plussia.
Joskus toistekin olen tainnut listaa tehdä ja todennut lopuksi, ettei lista kerro kaikkea. Tämän jälkeen olen heittänyt koko listan pois.
Ehkä kannattaakin lähinnä miettiä mitä asioita siinä listassa on sellaisia mihin voit itse vaikuttaa. Jos jokin asia miehessä häiritsee sinua, sano se hänelle ja ehkä asiaan tulee muutos. Ei ne listat sinällään mitään auta, jos ei asialle jotain tee.
Eli mitä tekisin jos mies jäisi pahasti miinukselle? Yrittäisin korjata miinuksia plussiksi ja keksisin lisää plussia jonain toisena päivänä tai heittäisin koko listan roskiin.
Voivathan nuo listat toimia, mutta kyllä minä lähtisin kysymään mielummin ihan suoraan itseltäni että mitä sitä haluaa tehdä.
Ilmeisesti sitä "kipinää" ei ainakaan ole, muutenhan ei listoja pahemmin tulisi tehtyäkään.
ilmeisesti sitä kipinää ei sitten ole..olenkin sen kyllä huomannut..koska minun ei tee mieli pussailla hänen kanssaan..muutako öisin pimeässä.En vain tajua miksi en voi vain jättää häntä..mikä siinä on niin vaikeaa..vaikka olen enemmän kiinnostunut hänen kavereistaan...Luulen että pelkään jääväni yksin..Että hän on ainut joka edes vähän välittää ja silti koko ajan toivon löytäväni paremman miehen..tuntuu että ansaitsisin paremman..vaikka itse sanonkin
Aina sitä kuulee että jätetyksi tuleminen on rankkaa - ja onhan se.
Mutta kyllä se jättäminenkin kovaa puhaa on.
Suosittelen tarttumaan härkää sarvista ja puhumaan asiasta ihan kahdestaan. Sillä tavalla tilanne selviää ja voitte yhdessä etsiä niitä ratkaisuja. Kenties se ratkaisu on eroaminen tai kenties sitä kipinää päätetään lähteä etsimään - jos sitä nyt missään vaiheessa oli.
Onnea matkaan.
Ai niin, kaikki ansaitsevat parempaa. :)
Minulle olisi ihan sama, kuinka paljon plussia ja miinuksia olisi. Esimerkiksi miinus-puolella "En rakasta häntä." riittäisi suhteen poikki pistämiseen.
suhteemme ei ole vielä kestänyt niin kauaa että voisin sanoa rakastavani häntä
Kaikista reiluinta molempia kohtaan on avata suu ja kertoa omista tunteista toiselle, olivatpa ne hyviä tai huonoja. Siten ne asiat useimmiten selviävät ja molemmat tietää missä mennään...
itse aloitin 15-vuotiaana seurustelemaan vuotta nuoremman pojan kanssa, se oli yli 3vuotta pelkkää rääkkiä, piti olla ja olinkin aivan kuin hänen äitinsä. henkisesti menin aivan alas, elämä alkoi maistumaan vasta kun pistin poikki, oli kuin suuri taakka olisi tippunut harteilta...joten, mitä sanoisi... kuulostaa 100%minulta tämä sinun kertomus ja suosittelen harkitsemaan edes aika-lisää,kokeilla onko paremmin ilman sitä "lasta"...
Ite oon seurustellu reilu vuoden verran ja nyt ollaan siinä pisteessä etä mietin, ottaa vai jättää?? Jätkäkaverini ystävät huomioi mua enemmän ku se ite ja jää lohduttamaan. Se on joskus myöntänykki ihan suoraa et olen hänelle itsestäänselvyys.
just mulla on toi homma että ne sen mun jätkän kaverit huomioi enemmän ja kehuu niin paljon yhessä lauseessa että mun jätkäkaveri ei koskaan oo ees kehunu niin paljoa..väkisinki siinä alkaa katteleen enemmän niitä sen kamuja "sillä silmällä".