Tämä on nyt aika pitkä juttu, toivottavasti edes joku jaksaisi lukea.
:)
Sain pakit muistaakseni helmikuussa eräältä mieheltä, jonka olen tuntenut jo pitkään. Hän itse on monien vuosien aikana näyttänyt siltä, että saattaisi kiinnostaa ja minä uskalluin nyt jopa kysymään. Minä olen itsekin pitänyt hänestä aina todella paljon mutta enemmän ystävänä mutta nyt jotakin napsahti päässä. Mutta ei häntä kuulemma kiinnostanut ja sydän särkyi toden teolla!
Tämä tapaus halusi kuitenkin olla kaveri ja pyysi viestittelemään. No, minähän laitoin viestiä mutta vastaukset olivat aina jotain tosi lyhyitä ja ne antoivat ymmärtää ettei kiinnosta. kevään aikana nähtiin useita kertoja mutta jotenkin minua hävetti ja en voinut enää mennä puhumaan hänelle. Hän kyllä loi pitkiä katseita, hyvä etteivät silmät tippuneet päästä... Minua alkoi ihmetyttää tämä tuijottelu, joten kysyin viestillä että mitäs katselet vai jotain toistako tuijottelet mun ohi... Jotakin muuta sanoi katselevansa. Laitoin hänelle sitten viestin, etten taida voida olla pelkkä ystävä ja hän vastasi siihen ok...
Puhumattomuus ja tuijotus jatkuivat koko kevään ja kesän, kun satuttiin ihan kumman usein samoihin baareihin. Joskus heinäkuussa oltiin samalla keikalla ja mies tuli ihan muutaman metrin päähän tanssimaan ym. ja katseli vähän väliä taas. Silloin rohkaisin itseni ja otin häntä käsivarresta kiinni ja olisin kysynyt mitä tämä peli oikein on. Tyyppi meni ihan paniikkiin ja lähti karkuun!!! Sopersi mennessään jotain tosi epäselvää. Ei koskaan ennen ollut käynyt näin!
Sen jälkeen en sitten ole yrittänyt tehdä mitään, vaikka olisi tehnyt mieli. Yhtenäkin la iltana tai yönä oltiin taas samassa baarissa ja saman pöydän ympärillä mutta se ressukka vältteli katsekontaktia. Moikkasi vaan äkkiä mutta muuta ei sitten sanonutkaan. Tosin se hilautui pikkuhiljaa koko ajan lähemmäs ja kun menin vessaan niin se oli valloittanut mun viereisen jakkaran. Minä olin lähdössä silloin kotiin niin en ängennyt enää sinne pöydän ääreen ollenkaan. Seuraavan viikon olin matkoilla eräässä kaupungissa ja tämä mieskin oli ollut siellä samaan aikaan. Juttelin tästä tulevasta matkastani ystäväni kanssa silloin baarissa ja tämä mieskin hyvin todennäköisesti kuuli juttuni. Liekö ollut sitten kuitenkin sattumaaa?
Tämä mies saattaapi olla vähän ujo mutta kyllä se näyttää muille naisille kuitenkin puhuvan. ja välillä musta vaikuttaa siltä, että ihan kuin se yrittäisi tehdä mut mustasukkaiseksikin. Voi olla tiytty vääräkin tulkinta. Seurustellut se ei ole kait ikinä. Minä olen se poikkeustapaus, jolle hän ei halua tai uskalla puhua. Ennen kyllä tultiin tosi hyvin toimeen ja ei sitäkään näyttänyt mun seura silloin häiritsevän. Munkin on kyllä vaikea kieltämättä puhua sille, kun olen niiiiiiin ihastunut siihen ja polvet menee ihan hyytelöksi, kun se tulee lähelle. Mutta kyllä itkettää iltaisin vieläkin, kun niin tahtoisin hänet... Mutta oli sitten kuin ujo vaan, niin kai se silti lähettäisi vaikka tekstarin jos todella olisi muhun kuitenkin ihastunut? Kyllä mä ainakin tekisin niin mutta toimiiko miehet samoin, vaikea tietää... Onko kellään samantyylisiä kokemuksia.
:)
Sain pakit muistaakseni helmikuussa eräältä mieheltä, jonka olen tuntenut jo pitkään. Hän itse on monien vuosien aikana näyttänyt siltä, että saattaisi kiinnostaa ja minä uskalluin nyt jopa kysymään. Minä olen itsekin pitänyt hänestä aina todella paljon mutta enemmän ystävänä mutta nyt jotakin napsahti päässä. Mutta ei häntä kuulemma kiinnostanut ja sydän särkyi toden teolla!
Tämä tapaus halusi kuitenkin olla kaveri ja pyysi viestittelemään. No, minähän laitoin viestiä mutta vastaukset olivat aina jotain tosi lyhyitä ja ne antoivat ymmärtää ettei kiinnosta. kevään aikana nähtiin useita kertoja mutta jotenkin minua hävetti ja en voinut enää mennä puhumaan hänelle. Hän kyllä loi pitkiä katseita, hyvä etteivät silmät tippuneet päästä... Minua alkoi ihmetyttää tämä tuijottelu, joten kysyin viestillä että mitäs katselet vai jotain toistako tuijottelet mun ohi... Jotakin muuta sanoi katselevansa. Laitoin hänelle sitten viestin, etten taida voida olla pelkkä ystävä ja hän vastasi siihen ok...
Puhumattomuus ja tuijotus jatkuivat koko kevään ja kesän, kun satuttiin ihan kumman usein samoihin baareihin. Joskus heinäkuussa oltiin samalla keikalla ja mies tuli ihan muutaman metrin päähän tanssimaan ym. ja katseli vähän väliä taas. Silloin rohkaisin itseni ja otin häntä käsivarresta kiinni ja olisin kysynyt mitä tämä peli oikein on. Tyyppi meni ihan paniikkiin ja lähti karkuun!!! Sopersi mennessään jotain tosi epäselvää. Ei koskaan ennen ollut käynyt näin!
Sen jälkeen en sitten ole yrittänyt tehdä mitään, vaikka olisi tehnyt mieli. Yhtenäkin la iltana tai yönä oltiin taas samassa baarissa ja saman pöydän ympärillä mutta se ressukka vältteli katsekontaktia. Moikkasi vaan äkkiä mutta muuta ei sitten sanonutkaan. Tosin se hilautui pikkuhiljaa koko ajan lähemmäs ja kun menin vessaan niin se oli valloittanut mun viereisen jakkaran. Minä olin lähdössä silloin kotiin niin en ängennyt enää sinne pöydän ääreen ollenkaan. Seuraavan viikon olin matkoilla eräässä kaupungissa ja tämä mieskin oli ollut siellä samaan aikaan. Juttelin tästä tulevasta matkastani ystäväni kanssa silloin baarissa ja tämä mieskin hyvin todennäköisesti kuuli juttuni. Liekö ollut sitten kuitenkin sattumaaa?
Tämä mies saattaapi olla vähän ujo mutta kyllä se näyttää muille naisille kuitenkin puhuvan. ja välillä musta vaikuttaa siltä, että ihan kuin se yrittäisi tehdä mut mustasukkaiseksikin. Voi olla tiytty vääräkin tulkinta. Seurustellut se ei ole kait ikinä. Minä olen se poikkeustapaus, jolle hän ei halua tai uskalla puhua. Ennen kyllä tultiin tosi hyvin toimeen ja ei sitäkään näyttänyt mun seura silloin häiritsevän. Munkin on kyllä vaikea kieltämättä puhua sille, kun olen niiiiiiin ihastunut siihen ja polvet menee ihan hyytelöksi, kun se tulee lähelle. Mutta kyllä itkettää iltaisin vieläkin, kun niin tahtoisin hänet... Mutta oli sitten kuin ujo vaan, niin kai se silti lähettäisi vaikka tekstarin jos todella olisi muhun kuitenkin ihastunut? Kyllä mä ainakin tekisin niin mutta toimiiko miehet samoin, vaikea tietää... Onko kellään samantyylisiä kokemuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä on samantyyppisiä kokemuksia. jahkailin pitkään yhden miehen suhteen, kun yhtenä päivänä hän vaikutti kiinnostuneelta ja toisena taas ei tuntunut huomaavan lainkaan. lopulta sain tarpeekseni ja kysyin suoraan josko minulla olisi jotain mahdollisuuksia. hän torjui minut ihan nätisti ja vaikka olinkin vähän murtunut, ajattelin että "hyvä, asia tällä selvä, tiedänpä ainakin missä mennään." mutta sitten hän jatkoi samaa touhuaan: välillä olin hänelle kuin ilmaa ja taas välillä hän oli minulle aivan yliystävällinen. päädyimme kerran jopa suutelemaan, mutta tilanne täytyy kai pistää humalan piikkiin, koska tapahtuneen jälkeen hän käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. nyt olemme kai kavereita, johon minun on tyytyminen, vaikka sekava tilanne päähän ottaakin aivan tavattomasti.
tarinan opetus? joitakin miehiä on aivan mahdotonta tulkita. :-)
Kyllä nuo oireet mielestäni täsmää ujouteen. Silmäpeli ja kaikki muu sopii kuvaan. Eikä tosipaikan tullen sitten uskallakaan...
Käsittääkseni mies on kuitenkin kiinnostunut sinusta. Ujolla ihmisellä reaktio saataa olla todella raju, sydän hakkaa, ei saa sanaa suustaan, on pakko peräytyä tilanteesta, ettei menettäisi lopullisesti kasvojaan.
Tekstarisi "mitäs katselet" säikäytti hänet luultavasti puoli kuoliaaksi. Vastasi kuitenkin...joten rakastaa, mutta ei uskaltanut tunnustaa.
Jos kerran välität miehestä niin pyri rohkeasti ottamaan kontaktia häneen. Muista kuitenkin olla todella hienotunteinen. Älä vain "möläyttele" kärsimättömästi mitään tyhmää. Sillä se on varmin keino saada mies lopullisesti kipsiin.
Vaikka hän "torjuisikin", jatka silti, mutta hienotunteisesti. Kärsimättömyydellä voit pilata koko homman.
Kun hän huomaa voivansa luottaa sinuun, niin varmasti avautuu.
Kyllä tahtoisinkin häntä hellävaraisesti hiostaa vielä jatkossakin mutta ongelmana on vaan se, että me kummatkin lähdemme piakkoin takaisin opiskelupaikkakunnillemme (kesän olemme pyörineet kotipaikkakunnallamme), enkä yhtään tiedä näenkö häntä kuinka paljon jatkossa vai näenkö ollenkaan:(
Olisiko ideoita tähän pulmaan?
Eri paikkakunnille? Siinä tapauksessa tilanne vaatii ehkä vähän "nopeampaa" toimintaa.
Etkö voisi aivan suoraan kertoa hänelle, että pidät hänestä todella paljon ja tahtoisit tavata usein. Jollakin keinolla sinun on saatava ote kaverista, eikä päästää häntä "lipumaan" pois.
Jos hän ei ole aikaisemmin seurustellut, häntä luultavasti arveluttaa edetä kanssasi, koska ei haluaisi tunnustaa omaa kokemattomuuttaan. Tavallaan sinun täytyy tehdä aloitteet. Mutta tee se siten että kerrot omista tunteistasi, tahtoisit tavata silloin ja silloin, tehdä sitä ja sitä, jne. Älä kysymällä "mitä tehdään", "koska tavataan", tms.
Muista että ujot kaverit säikkyy liian päälle käyviä naisia. Älä pane kaveria selkä seinää vasten, anna mahdollisuus perääntyä. Älä luovuta vaikka saisit pakit. Tee selväksi omat tunteesi.
Todennäköisesti kaveri on viettänyt unettomia öitä, manaten omaa saamattomuuttaan ja rohkeuden puutettaan suhteessaan sinuun. Peläten että peli on lopullisesti menetetty.
Alkuperäisestä viestistäsi päättelisin, että hän on korviaan myöten rakastunut sinuun.
-ujo mies-
Voi hitsiläinen, vkonloppuna menin taas siihen tuttuun baariin missä ollaan tänä kesänä nähty joka kerta, kun oon sinne vaan mennyt. Vaan nytpä ei häntä näkynyt eli kyllä se on jo lähtenyt kauas pois. Eli jäi tunnustukset tekemättä.
Harmittaa niin kamalasti... Ehkä häneen törmään joskus tässä tai sitten en. Tai sitten pitää unohtaa koko heppu, vaikka se on niiiiiiiiiiiiin vaikeaa. En vaan jaksaisi enää tätä peliä, kun tätä on kestänyt jo kohta puoli vuotta. Tämmönen syö naista. Olis niitä ottajia mullakin mutta en minä halua kuin yhden... Kiitos sinulle ujo mies kuitenkin, selvensit asiaa suuresti.
Niinpä niin!
Vähän pelkäsinkin, että noin siinä käy. Olen todellakin vähän pettynyt sinuun. Olet jo valmiiksi luovuttanut. Ja miksi... koska rohkeutesi pettää, etkä uskalla ottaa riskiä. Mitä menettäisit, jos vaikkapa lähettäisit miehelle textarin, kertoen rehellisesti tunteesi. Ajattelet häntä päivin ja öin, mutta et uskalla lähestyä.
Jos mies on uhrannut sinuun todella paljon katseita, ja hilannut itsensä baarissa viereiselle istuimelle, hän on todella kiinnostunut sinusta.
Jos yhtään olen perillä ujon miehen ajatusmaailmasta, niin tiedän hänenkin kärsivän tilanteesta. Hänet saa se nainen jolla on tarpeeksi itsetuntoa ja rohkeutta ottaa hänet. Naisen täytyy tehdä aloitteet ja olla määrätietoinen. Voi olla että mies ei "vastaa" aina odotetulla tavalla, mutta ei saa luovuttaa.
Ujon henkilön ajatusmaailmasta oli hyvä analyysi tällä palstalla. "Miehesi" ei tarvitse olla masentunut, mutta mitä enemmän hän sinusta välittää, sitä vaikeampaa hänen on lähestyä sinua. Koska pelkää töppäävänsä kaiken ja sen seurauksena menettävänsä kaiken. Älä sinä tee samaa virhettä, sillä silloin menetätte molemmat toisenne.
Rehellisyys on nyt valttia, eli tunnusta hänelle että et tiedä miten lähestyä, ja olet epävarma. Silloin olette jo paljon lähempänä toisianne.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000010257001