Valitettavasti viesti ei ole kovin selkeä, koska minun ajatuksenikaan eivät ole nyt parhaimmillaan. mut lukekaa ja antaakaa nyt uutta näkökulmaa... En oikein tiedä mitä tehdä.
Vähän taustoja. Ollaan nyt oltu kimpassa seittemän vuotta, asuttu yhdessä 4 ja tunnettu toisemme liki 15 vuotiaasta saakka. Ikää meillä on vähän auki kolmekymmentä. Suhteessa on ollut omat ylä- ja alamäkensä kuten kaikilla pareilla, mut kyllä tää ois pitäny täyttää vuosisadan rakkaustarinan elkeet. Molempien Appivanhemmatkin on aivan ihania ja kovasti jo odottamassa uutta sukupolvea. suhde pitäis olla kaiken järjen mukaan vakaalla pohjalla. Yhteinen tulevaisuus näytti vakaalta, ja häistäkin vähitellen alettiin haaveilla. Toki riitojakin oli. Mut ne on saatu sovittua, luottamus toiseen on ollu aina kaikki kaikessa. minä olen tukenut häntä ja hän minua.
Mulla on liikkuva työ. Välillä tuntuu että asun hotelleissa ympäri eurooppaa enemmän kuin kotona. Kierrän siellä ja täällä konsultoimassa ja neuvottelemassa. Reissun pituus vaihtelee 2 päivästä kahteen viikkoon. Avopuolisoni on mukana pidemmillä reissuilla jos tahtoo ja on todella nähnyt ja kokenut mitä se on. Ei siellä rentouduta juurikaan vaan ollaan 24/7 tekemisissä asiakkaiden/työnantajien kanssa ja onneksi hän on huomannut sen. Välillä pitää puhua puhelimessa Ruotsia ja sit välittömästi hypätä saksankieleen tai Englantiin. Hän on viihtynyt reissuilla mutta ymmärtää sen että minä olen siellä töissä ja aikaa ei juuri jää muuhun kuin neuvottelemiseen ja palveluun Illalla voi joutua käymään muutamalla asiakkaiden kanssa, mutta aamulla täytyisi olla taas palaverissa raikkaana aamulla klo 7
Joo siis se ongelma
Työnantajani teettää meille terveystarkastukset säännöllisesti vuosittain ja nyt mulla on todettu eräs sukupuolitauti... jonka ei pitäis tarttua käytännössä millään muulla tapaa. Yhden naisen kanssa olen siis ollut jo aikojen alusta mut se tuli siitä huolimatta. Joten.. noh kai te ymmärrätte. Se on siis tullu mun avokilta. Koska sitä ei todettu vielä viimekesänä.
Mitä minä teen? Kaikki se mihin olen uskonu ja luottanu, kaikki se mistä haaveilee , haihtuu yhden viikon aikana savuna ilmaan. Miten sen asian voi ottaa puheeks... ? "Kulta mulla on todettu sukupuoli tauti... haluisitko kertoa siitä?"
Kaikki se minkä eteen olen tehny töitä hullunlailla katoo noin vain... Tää EI OLE REILUA!
Vähän taustoja. Ollaan nyt oltu kimpassa seittemän vuotta, asuttu yhdessä 4 ja tunnettu toisemme liki 15 vuotiaasta saakka. Ikää meillä on vähän auki kolmekymmentä. Suhteessa on ollut omat ylä- ja alamäkensä kuten kaikilla pareilla, mut kyllä tää ois pitäny täyttää vuosisadan rakkaustarinan elkeet. Molempien Appivanhemmatkin on aivan ihania ja kovasti jo odottamassa uutta sukupolvea. suhde pitäis olla kaiken järjen mukaan vakaalla pohjalla. Yhteinen tulevaisuus näytti vakaalta, ja häistäkin vähitellen alettiin haaveilla. Toki riitojakin oli. Mut ne on saatu sovittua, luottamus toiseen on ollu aina kaikki kaikessa. minä olen tukenut häntä ja hän minua.
Mulla on liikkuva työ. Välillä tuntuu että asun hotelleissa ympäri eurooppaa enemmän kuin kotona. Kierrän siellä ja täällä konsultoimassa ja neuvottelemassa. Reissun pituus vaihtelee 2 päivästä kahteen viikkoon. Avopuolisoni on mukana pidemmillä reissuilla jos tahtoo ja on todella nähnyt ja kokenut mitä se on. Ei siellä rentouduta juurikaan vaan ollaan 24/7 tekemisissä asiakkaiden/työnantajien kanssa ja onneksi hän on huomannut sen. Välillä pitää puhua puhelimessa Ruotsia ja sit välittömästi hypätä saksankieleen tai Englantiin. Hän on viihtynyt reissuilla mutta ymmärtää sen että minä olen siellä töissä ja aikaa ei juuri jää muuhun kuin neuvottelemiseen ja palveluun Illalla voi joutua käymään muutamalla asiakkaiden kanssa, mutta aamulla täytyisi olla taas palaverissa raikkaana aamulla klo 7
Joo siis se ongelma
Työnantajani teettää meille terveystarkastukset säännöllisesti vuosittain ja nyt mulla on todettu eräs sukupuolitauti... jonka ei pitäis tarttua käytännössä millään muulla tapaa. Yhden naisen kanssa olen siis ollut jo aikojen alusta mut se tuli siitä huolimatta. Joten.. noh kai te ymmärrätte. Se on siis tullu mun avokilta. Koska sitä ei todettu vielä viimekesänä.
Mitä minä teen? Kaikki se mihin olen uskonu ja luottanu, kaikki se mistä haaveilee , haihtuu yhden viikon aikana savuna ilmaan. Miten sen asian voi ottaa puheeks... ? "Kulta mulla on todettu sukupuoli tauti... haluisitko kertoa siitä?"
Kaikki se minkä eteen olen tehny töitä hullunlailla katoo noin vain... Tää EI OLE REILUA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen pahoillani puolestasi, paskamainen tilanne!
Mutta se pitää selvittää. Naisesi on tehnyt paskamaisesti ja sillä on ollut seurauksensa. Yleensä pettäminen on enemminkin oire kuin syy, joten asia pitää selvittää juuriaan myöten.
Toisten odotuksille ei pidä antaa liikaa valtaa, joten jos sinun mielestäsi suhteenne on ohi, niin silloin se on ohi, vaikka appivanhemmilla ja muilla olisikin muita odotuksia. Heillä ei ole oikeutta asettaa paineita sinulle, koska jokainen vastaa vain omasta elämästään. Ja ehkä te selviättekin tästä vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan, joten älä tee johtopäätöksiä ennen kuin tiedät koko totuuden.
Ei ole ikinä helppoa saada tietää, jos toinen on pettänyt. Mutta pakko se on selvittää.
Kun puhut hänelle, aloita rauhallisesti ja istuta hänet viereesi, äläkä pidä mitään häiriköivää päällä (esim. telkkari, radio). Sano, että kävit taas tarkastuksessa ja he totesivat sinulla taudin, et ole voinut saada sitä keneltäkään muulta, joten mistä hän sen mahdollisesti olisi voinut saada..
Yrittäkää selvitä! Kysy hänen tunteista ja syistä, jotka on hänet ajanut pettämiseen, jos niin on todella käynyt.
*huokaa* naiset
Kuinkas kävi luottamuksen...
Pari suhde nojaa muutamaan juttuun. Rakkaus, luottamus nojaa ympäristön asettamiin odotuksiin. Kaiken tän keskelle se parisuhde sit rakentuu. Rakkaus ja luottamus pitää sen paketin kasassa varmaan läpi myrskyjen.
Mut entä sit kun se luottamus kattoo. Rakkaus saa aikamoisen särön ja ympäristö murskaa sen surutta alleen.
"Ois kai siistii antaa periksi nyt. Todeta vain kylmästi "ei tästä mitään tuu" ja lähtee kävelemään, painais oven kiinni perässään"
Yleensä mulla on vastaus aina kaikkeen valmiina mut nyt en oikein osaa sanoo juuta en jaata. Mun ylpeys ei kyllä antais periksi....
Miten nainen(kaan) edes ilkeää..
Jeps mitähän tässä nyt. Olen asustellu muutaman päivän nyt kaverini luona ja yrittäny keskustella "niinkuin aikuiset" tod. näk. nykyisen eksäni kanssa.
Miten nainen kehtaa anella anteeksiantoa tuollaisen tempun jälkeen. "Sori kulta en minä tarkoittanu sitä se vaan jotenki karkasi käsistä... Minä kyllä rakastan sinua enkä ketään muuta.... Eikö voitais olla vielä yhdessä... blaa blaa blaa." Argh.
Entäs sit kun tulee seuraava pidempi keikka jonnekin Hong Kongiin tms? Tai joku muu vastoinkäyminen.
Pitäiskö muka tollainen antaa anteeks. "Ei se mitään kulta, sellaista sattuu... " jestas