Niinpä niin, yllättäen minun salarakkaani on ruoka ja ennen kaikkea hyvä sellainen... Pohdiskelin tässä pienessä tuhdissa mielessäni, että aika paljon yhtäläisyyttä on tällä minun salarakkaalla ja noilla muilla rakkailla.
En ole huomannut täällä vielä sellaista keskustelua,joka liittyisi siihen jumalattomaan morkkikseen mikä seuraa tämän salarakkaan kanssa vietetyistä hetkistä? Itse olen onnistuneesti? saanut itseni lihotettua jo miltei satakiloiseksi ja olo alkaa olemaan sen mukainen.
Minkä ihmeen takia täytyy olla niin tyhmä, että hetken hurmion ( sipsit, karkit,pihvit...) on valmis pilaamaan lopun elämänsä? Ei se nautinto nyt niin järisyttävä ole.
Miksi tieten tahtoen tekee jotain sellaista minkä jo tehdessään toteaa erittäin tyhmäksi ratkaisuksi?
Miksei osaa nautiskella kohtuudella???
En tiedä onko kenelläkään toisella samanlaista ongelmaa, en ole vielä törmännyt samanlaisiin ihmisiin...
On kylläkin hauska lukea täältä, että toiset osaavat olla ylpeitä kiloistaan eivätkä tunne tällaisia morkkiksia syömisistään vaan nauttii täysin vatsoin elämästään.
Mutta etsisinkin nyt niitä hengenheimolaisia jotka painivat näiden samanlaisten tunteiden kanssa kuin minäkin.
Minä en rehellisesti pysty puolustelemaan syömisiäni itselleni, koska muillehan en kuitenkaan ole tilivelvollinen. Myönnän olevani niin tämän salarakkaani pauloissa, että annan sen hajottaa ja hallita elämääni.
Ja pliis ei mitään laihduta läski ja älä syö kommentteja.
En ole huomannut täällä vielä sellaista keskustelua,joka liittyisi siihen jumalattomaan morkkikseen mikä seuraa tämän salarakkaan kanssa vietetyistä hetkistä? Itse olen onnistuneesti? saanut itseni lihotettua jo miltei satakiloiseksi ja olo alkaa olemaan sen mukainen.
Minkä ihmeen takia täytyy olla niin tyhmä, että hetken hurmion ( sipsit, karkit,pihvit...) on valmis pilaamaan lopun elämänsä? Ei se nautinto nyt niin järisyttävä ole.
Miksi tieten tahtoen tekee jotain sellaista minkä jo tehdessään toteaa erittäin tyhmäksi ratkaisuksi?
Miksei osaa nautiskella kohtuudella???
En tiedä onko kenelläkään toisella samanlaista ongelmaa, en ole vielä törmännyt samanlaisiin ihmisiin...
On kylläkin hauska lukea täältä, että toiset osaavat olla ylpeitä kiloistaan eivätkä tunne tällaisia morkkiksia syömisistään vaan nauttii täysin vatsoin elämästään.
Mutta etsisinkin nyt niitä hengenheimolaisia jotka painivat näiden samanlaisten tunteiden kanssa kuin minäkin.
Minä en rehellisesti pysty puolustelemaan syömisiäni itselleni, koska muillehan en kuitenkaan ole tilivelvollinen. Myönnän olevani niin tämän salarakkaani pauloissa, että annan sen hajottaa ja hallita elämääni.
Ja pliis ei mitään laihduta läski ja älä syö kommentteja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No onhan tuonkin salarakkaan kanssa hankala elää, mutta on se tämänkin, kun joka viikko lupaan kuntoilla enemmän, mutta jostain syystä en vain viitsisi lähteä lenkille tai hikoilla kuntojumppaa kotona. Sen olen huomannut että pelkkä terveellinen ruoka ja pienet annokset eivät yksinään laihduta, pitäisi liikkuakin aikalailla reippaasti. Harjoittelin muuten oikein syömistä n.4-vuoden ajan ja totesin erittäin hyväksi sellaisen keinon, että jaoin päivän ruuan valmiiksi jääkaappiin pieniin annosrasioihin, enkä pitänyt jääkaapissa muuta kuin vain yhdenpäivän syömiset. Kyllä se siittä lähtee :))
Syö se pihvi joka päivä ja jätä sipsit ja karkit.
oikeassa, pahinta mitä voit suuhusi laittaa on sipsit, pop corn, juustonaksut yms.
ollut sipsien tai namien ystävä, enkä liioin pullan tai rasvan...onnekseni! Mutta silti kiloja on kertynyt aivan liikaa. (tosin lihomiseni on osin hormonaalinen sairaudesta johtuen) Mutta mutta, oikeassa olet Kiril lihan suhteen! Minä vain tarvitsen aivan älyttömästi liikuntaa, enkä millään jaksa (tai viitsisi).
Kylläpä kuulosti tutulta!
Kirjoittelin tuonne ylemmäs enemmän itsestäni lukaise sieltä....
Mutta, jos pystyt tekemään pesäeron salarakkaaseesi ensin päiväksi ja sitten toiseksi päiväksi, jokainen päivä tulee helpommaksi jos muuten huolehdit siitä että elimistösi ravinnon saanti on monipuolista ja tasaista.
Tottakai niitä PAKKO saada hetkiä tulee. eikä se tunne mene ohi itsestään. Sulla pitää olla valmis suunnitelma miten Pakko saada-tunnetta pakenet. Juo esim äkkiä kuppi VAHVAA teetä tai kahvia tai monta kuppia. Lähde kävelylle yksin tai yhdessä, soita jollekkin ja puhu vaikka etelän matkoista, mene äkkiä saunaan tai suihkuun karkuun, ala siivota hulluna jotai erittäin sotkuista paikkaa mutta pääasia: pakene kauneutesi ja terveytesi edestä! SITÄ PÄÄSEE KARKUUN.
Jos et sitten jollaki kerralla päässytkään, älä välitä. Jokainen ylimääräinen herkuttelukerta vähemmän on poissa sinua ympäröivästä pehmeydestä. Ensikerralla osaat olla sitten ovelampi.
Tsemppiä!